Mistä sielunkumppani?

20 vuotta yhteistä taivalta takana, ja nyt alkaa pikku hiljaa olemaan tunnit täynnä.

Keskustelut järjestään liittyvät johonkin negatiiviseen, syövänpelkoon tai johonkin muuhuin abstaraktiin asiaan.
Myös menneisyydessä tehdyt / tekemättömät asiat nousevat toistuvasti esiin. " Olisi vaan pitänyt olla sen Pertin kanssa" tyyliset lauseet ovat tuttuja. Huumorintaju puuttuu täysin.
Yhteisiä lapsia ei ole, ja talous on kunnossa.

Haikeaa vaan lukea AV palstalta nasevia ja humoristisia kommentteja "oletettavasti" naisilta asiaan kuin asiaan.
Jospa omakin kumppani edes joskus asennoitusi elämään hieman kevyemmin ja humoristisemmin.
On asioita joihin ei voi vaikuttaa, niistä on turha murehtia.
Tulevaisuuttaan voi yrittää ohjata valinnoillaan, mutta kaikkea ei voi kuitenkaan itse päättää.

Onko oikeasti olemassa ihmistyyppi, joka ei koskaan ole tyytyväinen?
Jos yritän piristää mieltä muistuttamalla, että mahdollisuuksia on, vaikka kuinka paljon, ja esim. matkustelemaan voidaan lähteä milloin vain. Vastaus on " olisi 10 vuotta sitten jo pitänyt mennä"
Aivan kuin se nyt olisi vähemmän mukavaa.
Asutaan 35 km päässä isommasta kaupungista, ja se on syynä miksi ei voi enää kuulemma pyöräillä.
Hiekkatie, eikä mitään mielenkiintoista katsottavaa.
Iso tontti ja rauhassa saa olla, mutta sekin käännetään erakkomaisuudeksi.
Kuitenkaan ei siedä uteliaita / äänekkäitä naapureita.

Teet miten vaan, niin aina on jokin niin helvetin huonosti.

Sain ainakin hieman avautua.