Miten oppisin hyväksymään surkean ankeat äitienpäivät oman lapsuuteni ihanien jälkeen?

Lapsuudessani panostettiin äitienpäivään - varsinkin isäni piti huolen, että äitienpäivnä oli äidille aamiainen ja valkovuokot ja itse tehdyt kortit, äitiä hemmoteltiin pikkuisen koko päivän, ruuat tehtiin jne.

Oma mieheni ei vaivaudu. Unohtaa ostaa lahjan, ei ymmärrä tehdä lasten kanssa kortteja tai poimia kukkia. Ymmärrän, että luultavasti tämä malli on periytynyt heiltä kotoa, mutta en voi olla pettymättä joka ikinen äitienpäivä.

Mikä ratkaisu?