Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, jos mies tuntuu suorittavan perhe-elämää ja pakenee omiin oloihinsa heti kun mahdollista?
Mama
13.05.2018 |
Kysyn tätä, kun oma siippa on tällainen. Toiminta on kuin käytöksen kultaisesta kirjasta: äitienpäivänä kakku ja kysymys, mihin museoon haluaisin lähteä käymään äitienpäivän kunniaksi. Sydän ei kuitenkaan tunnu olevan mukana, kun mitään spontaania läheisyyttä ja välittämistä ei ilmene ja mies pakenee kaikissa mahdollisissa tilanteissa omiin oloihinsa ja jättää minut keskenään lasten kanssa. Ottaisin mieluummin aidon välittämisen ja yhdessä kasassa löhöilyn perheen kanssa edes viiden minuutin ajan kuin jotain museoretkiä. Sanoin asiasta, ja riidaksi se taas meni. Mies on kuulemma väsynyt. Aina sama syy. Omiin harrastuksiin riittää kuitenkin energiaa tuntikausiksi. Onko liikaa vaadittu, että parisuhde tuntuisi edes äitienpäivänä sydämen halusta nousevalta eikä ulkokohtaiselta suorittamiselta ja performanssilta? En haluaisi pelkkiä kuoria. Tämä on kuitenkin myös minun ainoa elämäni, ja haluaisin, että tärkein ihmiseni haluaisi oikeasti olla kanssani. Hänessä on tosin aspergerpiirteitä. Avioerosta ei voi edes puhua, koska mies ei halua sitä.
Kommentit (8)
Omalla miehelläni samanlaista. Harvoin edes käymme missään, mutta jos käymme, se on mieheltä juuri tuollaista suorittamista. Hän saattaa saada ahaa-elämyksen, että lähdetään käymään jossain vaikka pari tuntia. Mies on koko ajan pinna kireällä taustalla, vaikka yrittääkin ottaa rennosti. Kotiin tultuamme hän rojahtaa sohvalle ja makaa loppupäivän siinä. Mies myös saattaa vapaapäivillään keksiä jonkin ehdottoman tärkeän pikkuhomman, jonka parissa menee koko päivä. Mies siis väsää koko päivän parin tunnin hommaa ja tissuttelee kaljaa. Jos pyydän häntä hetkeksi katsomaan lapsia, hän vain murahtaa, että hänellä on nht tärkeä asia hoidettavana. Tuona aikana hoidan lapset, laitan ruokaa, siivoan yms... Mies tulee sitten valmiiseen pöytään syömään. Haluaisin itsekin joskus vain keskittyä johonkin hommaan, mutta se ei onnistu. Ainoastaan mies on oikeutettu tekemään töitään rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissa asuva poliisi oli tämmönen klassinen ”pakoilija” tapaus. Aina koiraa kävelyttäessä näin että se sääti ja ”nikkaroi” autotallissa jotain ovi auki. Sitten lapset kävivät välillä huutamassa jotain ovella että ”äiti kysyy...” ja ”äiti haluu...”, ei koskaan kasvotusten puhuneet. Varmaan lipitteli kaljaa siellä ettei tarvitse perhe-elämää kestää.
kiitti vertaistuesta. meillä aika sama homma. Harkitsen vakavasti lähtöä. Näemmä perhe-elämä ei sovi miehille kun kerta sitä pitää paeta. miksi sitten haluavat perheen ja lapsia???
Erota voi vaikkei toinen sitä haluaiskaan. Ongelmana tulee vaan miten saada järjesttyy lasten hoito ja asumiset kunnolla niin että heitä käyttää kumpikaan osapuoli kapulana.
...ei voi naisia pakottaa tekee kaikki kotityöt, hoitaa lapset 24/7 jne, kyl se on yhteinen projekti ja vastuu. Olen sanonut miehelle monta kertaa hänen siipeilystä tässä huushollissa ja juostaan pariterapiassa mut luulempa ettei se tuo muuutosta
Kehtaan väittää että avioerotkin on jonkin verran periytyvää sorttia (ukon vanhemmat eronneet)
Miten tuollaisten miesten kanssa päätyy tekemään lapsia, vieläpä monikossa??? Kun ei tunnu edes rakastavan vaimoaan tai edes lapsiaan, normaalia elämää ei ole, niin mikä ja kenen idea on, että tehdäämpä lisää lapsia?
Toista ei voi pakottaa muuhun kuin kotitöihin.
Ruuhkavuosina se keskusteluyhteys saattaa olla poikki.
Molemmille harrastukset voi olla henkireikä.
Aika usein parisuhteessa toinen pyrkii lähelle ja toinen menee karkuun. Se voi vaihdella ajoittain.
Yksi vaihtoehto voi olla että muutat dynamiikkaa. Otat itse etäisyyttä pitkäjänteisesti ja katsot mitä tapahtuu.
Omassa avioliitossa olin alussa takiainen ja mies huiteli reissuissa ja uhkaili erolla. Sitten tuli vaihe että kyllästyin touhuun ja koin miehen vastenmieliseksi ja puuhasin omiani ja menin eri aikaan nukkumaan. Miehestä tuli takiainen. Se oli tosin myöhäistä, vastenmielisyys ei poistunut ja erosimme minun aloitteestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisten miesten kanssa päätyy tekemään lapsia, vieläpä monikossa??? Kun ei tunnu edes rakastavan vaimoaan tai edes lapsiaan, normaalia elämää ei ole, niin mikä ja kenen idea on, että tehdäämpä lisää lapsia?
Olen tuo toinen vastaaja. Meillä tasa-arvoinen parisuhde keikahti päälaelleen lasten syntymän ja kotona olemisen myötä. Olinhan ÄITI ja äidit tekevät ruokaa ja siivoavat. Tilanne ei ole palautunut ennalleen, vaikka hoitovapaa päättyi jo kaksi vuotta sitten. En olisi koskaan uskonut, että modernilla miehellä onkin tosi paikan tullen näin vanhanaikaiset mielipiteet!
Vierailija kirjoitti:
Toista ei voi pakottaa muuhun kuin kotitöihin.
Ruuhkavuosina se keskusteluyhteys saattaa olla poikki.
Molemmille harrastukset voi olla henkireikä.
Aika usein parisuhteessa toinen pyrkii lähelle ja toinen menee karkuun. Se voi vaihdella ajoittain.
Yksi vaihtoehto voi olla että muutat dynamiikkaa. Otat itse etäisyyttä pitkäjänteisesti ja katsot mitä tapahtuu.
Omassa avioliitossa olin alussa takiainen ja mies huiteli reissuissa ja uhkaili erolla. Sitten tuli vaihe että kyllästyin touhuun ja koin miehen vastenmieliseksi ja puuhasin omiani ja menin eri aikaan nukkumaan. Miehestä tuli takiainen. Se oli tosin myöhäistä, vastenmielisyys ei poistunut ja erosimme minun aloitteestani.
Toimintamallisi ei kuulosta kovinkaan toimivalta kerta eroon päättyi kuitenkin.
Perhe on nähtävästi miehelle kuin toinen työ. Usein käy näin, kun ihmiset hankkivat lapsia. Harrastukset taas ovat elvyttäviä ja jaksamista tukevia asioita