Hoitovapaa loppu, työt alkaa, jee! Mies lupasi 300 euroa työvaatteisiin!

Helpottaisi kummasti vinkkien antamista, jos tietäisi tarkemmin.

mutta en käsitä näitä "mies lupasi rahaa vaatteisiin". Siis mitä helvettiä? Eikö se ole itsestään selvyys että nainen saa ostaa itselleenkin vaatteita?

Kaupungille vaan sovittelemaan:)

Meillä on pienet tulot, joten meillä toi 300 euroa ois iso raha. Vastaavasti mieheni kysyy mun mielipidettä. Yhteiset rahat, yhteiset päätökset.

Aikuisia ja nuoria.

Mies hoitaa meidän perheen raha-asiat. Mä olen "shopaholisti" ja olen aikoinaan omistanut kaikki mahdolliset luottokortit. Olen nyt kuivilla ja raha-asiamme on kunnossa.

Niin, oliko ideoita mitä voisi hankkia...

ap

Siis siistit, mutta rennot suorat housut ja muutama paitapusero tai neule.

parit farkut ja muutama pusero. Mä osatisin ihan ekana ainakin yhdet hyvät ja nätiti kengät - kenkäasiat on mulla hoitovapaa-aikana eniten rempallaan, kun nillä tuli konuttua hiekkalaatikoissa sateella ja poudalla :-) 300:lla ei loppujen lopuksi niin hirveesti saa, mutta nyt on onneksi vielä alet, joten eikun kiertelemään!



Ihan uteliaisuudesta kysyn, että paljonko kansalaisopistossa ansaitsee ja paljonko sulla on tunteja ja mihin aikoihin? joskus itseäkin kiinnostanut sivuhommana...

saat ison kasan vaatteita ... laadukkaita perushousuja ja paitiksia voi löytyä sieltä kesävaatteiden seasta. Ja hyviä kenkiä voi olla puolella hinnalla.

savipajaa vai luontokerhoa jne.



kyllä ne vaatii kaikki vähän erilaisia vaatteita (ja savipajan ohjaajan sotkuvaatteisiin MINÄ en pistäisi kolmeasataa euroa)

olen opettaja, en viitsinyt mainita heti koska ihmisillä on joku ihme kuva opettajista...

tuohon lauseeseen huomiota. miksköhän se piti edes mainita?

mutta en käsitä näitä "mies lupasi rahaa vaatteisiin". Siis mitä helvettiä? Eikö se ole itsestään selvyys että nainen saa ostaa itselleenkin vaatteita?

Mutta toisaalta, useinhan tällä palstalla kuulee näitä "päästäisitkö miehen risteilylle kavereiden kanssa"-juttuja muutenkin.



Meillä ainakin perheessä on kaksi aikuista tasavertaista ihmistä. Kumpikaan ei jakele lupia mihinkään. Asioista toki voidaan puhua, ja kysytään toisen mielipidettä. Lähtökohta on kuitenkin se, että molemmat osaavat itse ottaa päätöksissään toisen tarpeet ja toisen ihmisen huomioon ja myöskin realiteetit (esim. sen, jos rahaa on vähän) ja perheen yhteisen edun.



Mulle ei kertakaikkiaan tulisi mieleen käyttää ilmaisuja "mies lupasi minulle rahaa" tai "minä päästin miehen reissuun". Mun mielestä rahaa tai jonkun matkan voi luvata ja sallia lapselle, ei toiselle aikuiselle!