Onko muita jotka ei enää jaksa aloittaa elämäänsä alusta?
Oon 32-v mies enkä enää vaan jaksaisi aloittaa kaikkea alusta. Nyt alkaa ero näyttämään ainoalta vaihtoehdolta ja mun tankki on täysin tyhjä. Mä luulin että lopulta voisin olla 50-50 tasaveroisessa suhteessa mutta tuskinpa vaan. Mä luulin että omilla teoilla voi vaikuttaa asioiden kulkuun, mutta ei se taida mennä niin.
Muistan takavuosilta yhden tuttavan jonka talonrakennus ja lastentekohaaveet murskattiin lähestulkoon häiden aattona. Hän lopetti oikeasti uskomisen mihinkään. Ei tehnyt elämässään sen päivän jälkeen mitään muuta kuin töitä. Jätti kaiken sosiaalisen ja muuttui tunteettomaksi erakoksi.
Nyt minusta alkaa tuntua että niin saatan tehdä itsekin. Kai jossain menee raja paljonko ihminen voi laittaa itseään likoon ja jos palkintona on vain risuja, niin hölmöhän se vain heittäytyisi moiseen.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Omakoti- ja lapsihaaveet ovat sellaisia asioita, joista pitää puhua jo aika aikaisessa seurusteluvaiheessa, eivät naisetkaan ole ajatustenlukijoita.
Ongelmatilanteissa on muitakin vaihtoehtoja kuin täyttää elämänsä työllä ja erakoitua, itselleenhän tuollaisessa kiusaa tekee.
Meillä ei ole kyse noista asioista, kertomani mies oli vain esimerkki. Tosiasia on kuitenkin se että ei ihminen jaksa montaa kertaa heittäytyä elämänsä rakentamiseen täysillä. Jossain suhteessa ja jossain vaiheessa jonkun ikäisenä tulee stoppi. Ja varsinkin kun olen oikeasti pystynyt olemaan paras mahdollinen mies tässä suhteessa. En täydellinen, mutta varmasti riittävä.
Uskoisin,että hyvän ajan kuluttua jaksat taas innostua uudesta ihmisestä ja hänen kanssaan yhteisen tulevaisuuden rakentamisesta. Välillä ei kaikki onnistu vaik kui yrittäis. Kun toisenkin pitäis yrittää.
Omakoti- ja lapsihaaveet ovat sellaisia asioita, joista pitää puhua jo aika aikaisessa seurusteluvaiheessa, eivät naisetkaan ole ajatustenlukijoita.
Ongelmatilanteissa on muitakin vaihtoehtoja kuin täyttää elämänsä työllä ja erakoitua, itselleenhän tuollaisessa kiusaa tekee.