Kertokaa millaisia laastarisuhteita teillä on ollut?

Minä taisin olla alun perin mieheni laastari 18v sitten. Yhdessä edelleen, käsittääkseni hyvä mieli, enkä tiedä paljonko ex pyörii mielessä mutta tuskin kovin paljoa ehtii enää lapsiperhearjen keskellä :)

Up

Up

Noin 5 kuukautta sen jälkeen, kun mies muutti pois, tapasin Tinderin kautta tosi mukavan miehen. Molemmille kehittyi tunteita, mutta sitten sain päähäni tämän laastariajatuksen ja aloin epäröimään olenko sittenkin edennyt liian nopeasti pitkän suhteen jälkeen, joten puolen vuoden tapailun jälkeen lopetin jutun. Ajattelin, että pitäisi olla pidempään yksin.

Nyt 3 vuotta tuon jälkeen tajuan minkä helmen päästin käsistäni. Oli oikeasti hyvä tyyppi eikä niitä tunteitakaan ole sen jälkeen ketään kohtaan heräillyt. Ehkä siitä olisi ollut sittenkin ollut enempään kuin laastariksi... En tiedä mitä hänelle nyt kuuluu, en halua kysyä kuulumisia koska koen toimineeni epäreilusti ja itsekkäästi (vaikka tarkoitusperäni olivatkin hyvät), toisaalta en halua kuulla jos hän onkin jo onnellisesti suhteessa (vaikka hyvää hänelle toivonkin) ja kolmanneksi, en ehkä haluakaan tietää, ettei siitä olisi tullut mitään. Nyt mulla on se kaunis ja kiva muisto, mitä en halua romuttaa. Moving on.

N37

Up

Lisää?

Laastarisuhteet on heikoille. Jos ei heti eron jälkeen pysty olemaan yksin niin ei sitten milloinkaan. Itse parisuhteen jälkeen en ottanut ketään ihan siitä syystä että tunteeni eivät vahvistuneet kenenkään kohdalla ja toisekseen sanoin suoraan että erosta on liian vähän aikaa. Yksi mies oli mutta sekin oli juuri eronnut joten vähän huono tilanne oli molemmilla. Kumpikin edelleen sinkkuja ja mitä pidempi suhde sitä kauempana pysyn henkilöstä. Miehet varsinkaan eivät koskaan tokene pitkästä parisuhteesta. Yrittävät tehdä minusta samanlaista kuin exästään. 

Salvekvikkiä ja Hansaplastia.

minäki niitä kokeilin oikein jonoksi asti ja voidaan sanoa että 4 laastarisuhdetta pienessä kaupungissa on jo liikaa samaan aikaan, varsinkin jos meinasit kapakistakin vielä vosun vidä kämpille...

Heikoille  naisille laastarisuhde ok, vahvat eivät sellaisia kaipaa!

Aluksi minulla ei ollut elämässäni vientiä ollenkaan, sitten huono on/off suhde jonka lopulta lopetin ja yhtäkkiä muitakin miehiä ympärillä ja epäröin todella pitkään tehdä mitään. Ihan vain koska entä jos se onkin laastarisuhde enkä oikeasti ole ihastunut toiseen. Jälkeen päin ajateltuna ihan tyhmää itseni kyseenalaistamista lähinnä ympäristön mielipiteiden vuoksi. Se jonka lopulta valitsin kun olin lopulta noin 110% varma tunteistani, on nyt aviomieheni. 

Tuon on/off-kokemuksen yhdessä off-välissä tosin oli ihan rehellinen laastarisuhde, ja siitäkin olisi voinut varmaan tulla hyvä parisuhde jos itse olisin ollut valmis jonkun muun kanssa yrittämään. Sen sijaan lopetin laastarisuhteen ja palasin aiempaan huonompaan suhteeseen vielä viimeisen kerran. Laastarini oli täysi vastakohta exälle, avoin ja suloinen ja hyvin suoralla tavalla ihastunut minuun. Onneksi toisaalta lopetin jutun jo lyhyeen, muuten tuntisin entistä enemmän syyllisyyttä että annoin hänen uskoa meillä olevan tulevaisuutta. Ihan mahtava tyyppi oli ja on edelleen, ollaan etäisiä kavereita nykyään.

Jätkä oli avomieheni kaveri ja ystävystyin hänen kanssaan kun kuvittelin että kaikki on parisuhteessani suunnilleen ok. Mitä nyt koin sen arkistuneen niin ettei oikein vietetty aikaa yhdessä ja olo oli vähän yksinäinen. Ihastuin sitten tähän uuteen tuttavaani ja aika pian huomasin että hänkin on.

Seuraavat tapahtumat lyhyesti kuvattuna: Näimme salaa (en uskaltanut kertoa ihastumisesta), hän yritti minua ja minä jarruttelin, sitten kertoi että mieheni on ihastunut yhteen luokkakaveriinsa ja kerskuu pettäneensä minua lukuisia kertoja eri naisten kanssa.

Erosimme miehen kanssa tietysti kun kerroin hänelle tietäväni kaiken tämän. Hän väittää edelleen kiven kovaan että ne pettämiset olivat vain puheita ja itsetunnon pönkitystä (?), ei ollut aikeissa jättää minua vaikka oli sitäkin puhunut kaikille ja ei ollut enää läheisissä tekemisissä ihastuksensa kanssa.

Muutin tän uuden jätkän luo koska olin niin rikki ja tuntui että hän oli ainoa jonka seurassa pystyin olla... En kuitenkaan missään nimessä ollut valmis uuteen suhteeseen. Ja sitten kävi vielä niin että kun tutustuin tähän jätkään lisää niin ihastus alkoi hiipumaan. Rakastin edelleen miestäni ja lopulta muutaman viikon päästä palasin hänen luokseen. Hän oli saanut tietää että asuinkin tuon ihastukseni luona enkä siellä missä väitin. Molemmat olivat loukkaantuneita vaikka nyt myöhemmin ajateltuna minulla ei mielestäni olisi ollut mitään anteeksipyydettävää. Ajattelin että yhteenpaluu on väliaikaista että saamme välit selviksi ja sitten muuttaisin vanhemmilleni. Tänne kuitenkin jämähdin, tosin ero on nyt käsillä taas. En kyennyt enää tavalliseen parisuhteeseen vaikka mies muuttuikin täysin. Ihastuin taas toiseen mieheen ja tällä kertaa myös rakastuin.

Vierailija kirjoitti:

Jätkä oli avomieheni kaveri ja ystävystyin hänen kanssaan kun kuvittelin että kaikki on parisuhteessani suunnilleen ok. Mitä nyt koin sen arkistuneen niin ettei oikein vietetty aikaa yhdessä ja olo oli vähän yksinäinen. Ihastuin sitten tähän uuteen tuttavaani ja aika pian huomasin että hänkin on.

Seuraavat tapahtumat lyhyesti kuvattuna: Näimme salaa (en uskaltanut kertoa ihastumisesta), hän yritti minua ja minä jarruttelin, sitten kertoi että mieheni on ihastunut yhteen luokkakaveriinsa ja kerskuu pettäneensä minua lukuisia kertoja eri naisten kanssa.

Erosimme miehen kanssa tietysti kun kerroin hänelle tietäväni kaiken tämän. Hän väittää edelleen kiven kovaan että ne pettämiset olivat vain puheita ja itsetunnon pönkitystä (?), ei ollut aikeissa jättää minua vaikka oli sitäkin puhunut kaikille ja ei ollut enää läheisissä tekemisissä ihastuksensa kanssa.

Muutin tän uuden jätkän luo koska olin niin rikki ja tuntui että hän oli ainoa jonka seurassa pystyin olla... En kuitenkaan missään nimessä ollut valmis uuteen suhteeseen. Ja sitten kävi vielä niin että kun tutustuin tähän jätkään lisää niin ihastus alkoi hiipumaan. Rakastin edelleen miestäni ja lopulta muutaman viikon päästä palasin hänen luokseen. Hän oli saanut tietää että asuinkin tuon ihastukseni luona enkä siellä missä väitin. Molemmat olivat loukkaantuneita vaikka nyt myöhemmin ajateltuna minulla ei mielestäni olisi ollut mitään anteeksipyydettävää. Ajattelin että yhteenpaluu on väliaikaista että saamme välit selviksi ja sitten muuttaisin vanhemmilleni. Tänne kuitenkin jämähdin, tosin ero on nyt käsillä taas. En kyennyt enää tavalliseen parisuhteeseen vaikka mies muuttuikin täysin. Ihastuin taas toiseen mieheen ja tällä kertaa myös rakastuin.

Kuulut siis siihen porukkaan, joka ihastuu kaikkiin kaksilahkeisiin joiden kanssa on vähänkään tekemisissä. Grattis!

En ymmärrä laastarisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Jätkä oli avomieheni kaveri ja ystävystyin hänen kanssaan kun kuvittelin että kaikki on parisuhteessani suunnilleen ok. Mitä nyt koin sen arkistuneen niin ettei oikein vietetty aikaa yhdessä ja olo oli vähän yksinäinen. Ihastuin sitten tähän uuteen tuttavaani ja aika pian huomasin että hänkin on.

Seuraavat tapahtumat lyhyesti kuvattuna: Näimme salaa (en uskaltanut kertoa ihastumisesta), hän yritti minua ja minä jarruttelin, sitten kertoi että mieheni on ihastunut yhteen luokkakaveriinsa ja kerskuu pettäneensä minua lukuisia kertoja eri naisten kanssa.

Erosimme miehen kanssa tietysti kun kerroin hänelle tietäväni kaiken tämän. Hän väittää edelleen kiven kovaan että ne pettämiset olivat vain puheita ja itsetunnon pönkitystä (?), ei ollut aikeissa jättää minua vaikka oli sitäkin puhunut kaikille ja ei ollut enää läheisissä tekemisissä ihastuksensa kanssa.

Muutin tän uuden jätkän luo koska olin niin rikki ja tuntui että hän oli ainoa jonka seurassa pystyin olla... En kuitenkaan missään nimessä ollut valmis uuteen suhteeseen. Ja sitten kävi vielä niin että kun tutustuin tähän jätkään lisää niin ihastus alkoi hiipumaan. Rakastin edelleen miestäni ja lopulta muutaman viikon päästä palasin hänen luokseen. Hän oli saanut tietää että asuinkin tuon ihastukseni luona enkä siellä missä väitin. Molemmat olivat loukkaantuneita vaikka nyt myöhemmin ajateltuna minulla ei mielestäni olisi ollut mitään anteeksipyydettävää. Ajattelin että yhteenpaluu on väliaikaista että saamme välit selviksi ja sitten muuttaisin vanhemmilleni. Tänne kuitenkin jämähdin, tosin ero on nyt käsillä taas. En kyennyt enää tavalliseen parisuhteeseen vaikka mies muuttuikin täysin. Ihastuin taas toiseen mieheen ja tällä kertaa myös rakastuin.

Ei tuo ole laastarisuhde.

Sinä petit miestäsi ja jätit hänet mennäksesi yhteen toisen miehen kanssa.