Lue keskustelun säännöt.
Kieltäydyin kaasona olemisen kunniasta
03.05.2018 |
Välit taisi juuri mennä vanhaan opiskelukaveriporukkaan, kun kieltäydyin ottamasta kaason pestiä vastaan. Nyt tuntuu samaan aikaan helpottavalta, vähän surulliselta ja eniten epätodelliselta. Ollaan tunnettu yliopiston fuksivuodesta lähtien, 4 naisen porukka. Opiskeluaika vietettiin tiiviisti yhdessä, vitsailtiin olevamme kuin Sex and the City-sarjan naiset kun olimme niin läheisiä. Sittemmin kaikki muut löysivät vakiintuneen kumppanin: kolmenkympin molemmin puolin muuttivat puolison kanssa yhteen ja hankkivat lapsia. Nyt ollaan 35-40 vuotiaita. Minä en ainakaan tähän mennessä ole löytänyt pysyvää miesystävää mutta koska elämässäni on vaativa työ, jatkuva opiskelu työn vuoksi sekä monia harrastuksia, olen tyytyväinen elämääni sinkkunakin eikä vuosikausiin ole ollut haku päällä.
Pikku hiljaa ystävien pariuduttua kävi niin, että he muodostivat kuuden hengen (naiset+kumppanit) porukan ja minä jäin ulkoreunalle. Kun ehdottelin tapaamisia, oli hirveän vaikea heidän saada aikaa sopimaan mutta sittemmin kävi ilmi, että he kolmen pariskuntina kävivät ravintolassa, leffassa, teatterissa, mökillä jne. Tuntui todella pahalta. "Sellaista tylsää pariskunta-ajanvietettä, tylsistyisit meidän jutuista kun keskustellaan niin perhe-elämän asioista", sanoivat ystävät. Sittemmin minäkään en jaksanut enää kauhesti ehdotella tapaamisia ja tavattiin lähinnä isommissa porukoissa, kuten polttariporukoissa, baby showereissa, isoissa juhlissa, kavereiden lasten synttäreiden "aikuiskutsuilla" jne. Minun kuulumisista vanhat kaverit kysyivät lähinnä "no, onko sulla mitään miesjuttuja" ja kun sanoin että ei ole, ei enää kuulumiseni kiinnostaneet. Ei vaikka välissä olen pariin otteeseen ehtinyt asumaan Euroopan ulkopuolella ja vaihtanut työpaikkaa haastavasta erittäin haastavaan eli kuulumisia olisi kyllä ollut.
Viikonloppuna yksi näistä vanhoista kavereista soitti minulle pitkästä aikaa kertoen, että nyt taloudellinen tilanne on niin hyvä että voidaan pitää kunnon häät ja hän haluaa minut kaasoksi, koska "sulla on aikaa kun ei oo lapsia ja se on sullekin kivaa ajanvietettä". Pulputti innoissaan kaikkea sitä mitä tehtäisiin yhdessä ja ehti kertoa myös nimilistan polttareita varten ja antaa polttareita varten sopivat viikonloput. Puhelun jälkeen alkoi ahdistamaan tosi paljon. En halua seuraavan puolen vuoden ajan pyöriä kaupoilla ja kakkumaistiaisissa ihmisen kanssa, jonka en koe välittävän minun elämästäni yhtään mitään ja jonka taholta koen tulleeni hylätyksi.
Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen laitoin morsiamelle tänään sähköpostia ja kerroin etten halua olla olla kaaso koska koen olevani vain hyödyke. Että olen loukkaantunut siitä miten minut on vuosien varrella pudotettu porukasta pois "pariskunta/perhetapaamisten" varjolla, mutta kuitenkin olen aina kelvannut tuomaan lapsille synttärilahjoja, osallistumaan baby shower-, polttarikustannuksiin jne. ja nyt ihminen, joka tuskin edes tietää nykyistä työpaikkaani, haluaa minusta kaason. Kerroin myös, että vaikka minulla ei ole miestä tai lasta, elämässäni ei ole liikaa luppoaikaa vaan olen myös riittävän kiireinen työssäni, opiskeluissa, harrastuksissa ja ihmissuhteissa. Sain morsiamelta loukkaantuneen vastauksen, jonka perusteella hän ei ymmärrä näkökantaani. En kuulemma osaa asettua ruuhkavuosia elävän perheellisen asemaan, en muka halua aikuistua ja ottaa vastuuta, en ymmärrä todellisesta väsymyksestä ja kiireestä mitään jne. Okei, asia selvä. Tämä ystävyys taisi olla tässä tai oikeastaan varmaan oli jo pidemmän aikaa.
Kommentit (40)
Iso hatunnosto sinulle rohkeudesta ottaa ohjat omiin käsiisi tämän pelin suhteen. Et ole mikään perheellistyneiden "ystävien" hovipalvelija, eikä sinun roolisi ole olla alustana heidän statuksennostatustalkoilleen.
Jotenkin tuo kuvio vain kuulostaa sellaiselta, että nämä ihmiset tarvitsevat jonkun altavastaajan. Nyt, kun sinä irtisanoit itsesi tästä roolista, epäilen vahvasti, että he joko alkavat torailla keskenään, tai yksinkertaisesti etsivät joukkoonsa uuden jäsenen, jonka elämää vasten peilailla omaa täydellistä perheidylliä. Mitä ikinä tapahtuukin, se ei ole sinun murheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia AP:n pitäisi osata asettua ruuhkavuosia elävän perheellisen asemaan? Morsian vaikuttaa vähän yksinkertaiselta.
Siksi tietysti, että apn olisi pitänyt ymmärtää tehdä askartelut ja muut näpräykset silkasta ilosta, ilman kiitosta tai palkkiota. Kun morsianhan ei itse ehdi kun on ne ruuhkavuodet.
Olisko riittänyt pelkkä en valitettavasti ehdi, olen niin kiireinen työssäni.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia AP:n pitäisi osata asettua ruuhkavuosia elävän perheellisen asemaan? Morsian vaikuttaa vähän yksinkertaiselta.
Miksi siis morsiamenkaan pitäisi osata asettua AP:n asemaan? Onko AP monimutkainen vai yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Olisko riittänyt pelkkä en valitettavasti ehdi, olen niin kiireinen työssäni.
Tämä. Olisi ollut goolimpaa, jos ap olisi malttanut pidättäytyä vuodatuksesta. Nyt nämä "kaverit" saavat pistettyä kieltäytymisen katkeruuden piikkiin, ei ne ihmisinä kehity yhtään, vaikka ap kuinka vääntäisi rautalangasta, miten huonosti ne on käyttäytynyt. Mutta tietysi hyvä, jos ap:llä on nyt ns. kivi lähtenyt sydämeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tehty. Kaason homma voi pahimmillaan olla ihan vihoviimeinen savotta, eikä siihen kannata ryhtyä jos on mitään hampaankolossa. Lisäksi morsiamen asenne oli tympeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko riittänyt pelkkä en valitettavasti ehdi, olen niin kiireinen työssäni.
Tämä. Olisi ollut goolimpaa, jos ap olisi malttanut pidättäytyä vuodatuksesta. Nyt nämä "kaverit" saavat pistettyä kieltäytymisen katkeruuden piikkiin, ei ne ihmisinä kehity yhtään, vaikka ap kuinka vääntäisi rautalangasta, miten huonosti ne on käyttäytynyt. Mutta tietysi hyvä, jos ap:llä on nyt ns. kivi lähtenyt sydämeltä.
Itseasiassa nyt pahimman tunnekuohun laannuttua mietin itsekin samaa, että tuo olisi voinut olla ihan tyylikäs vaihtoehto. Jotenkin vaan meni kuppi nurin kun viikonlopusta saakka asia stressasi ja vei yöunet. Jäi myös harmittamaan, miten morsiamen puhelinkeskustelussa en saanut suutani auki ja mutisin jotain tyyliin "joo kiva, tottakai tulen"-tyyppistä vaikka oikeasti mieli teki sanoa, että tämä kaasous ei ole mun juttu. Toisaalta luulen, että avautumissähköpostini on jollain tavalla osunut ja uponnut morsiameen, koska hän lähti hyökkäys-linjalle. Jos suhtautuminen olisi ollut "voi katkeraa ja kateellista sinkku-raukkaa", olisi vastaus ollut jotenkin alentuvaan, lässyttävään sävyyn kirjoitettu. Nyt vastaus oli kärkäs, näkyi että morsian oli tunnekuohussa ja häntä harmitti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli miten vain, katkeralta kuulostat.
Kai vähemmälläkin show'lla voi kieltäytyä?
Sun tekstari teki sut naurettavaksi.
Ymmärrän kyllä pointtisi myös.
Tuli kumminkin semmonen olo, että "kostit" yhdelle kaasoudesta kieltäytymällä että olit jäänyt ulkopuolelle.
Yllättävää muuten, että perheellinen edes järjestää häitä tuohon tyyliin.
Sinänsä tarina voi olla tottakin.
Parilliset on joskus hirveitä sinkkukavereitaan kohtaan.
Yhdellekin oli sanottu, että sähän voit laittaa tähän kimppalahjaan enemmän rahaa kun ei sulla niin kulu kun olet sinkku. Logiikka?
Sinkullahan kuluu rahaa enemmän, kun hän maksaa kaiken yksin, mitä taloudessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sun avautuminen ollut muuta kuin totta sinun näkökulmasta niin ainakin vanhempana osaat arvostaa, että sanoit suoraan kun siltä tuntui. Nyt ehkä harmittaa mutta tuo morsmaikku hyökkäsi kyllä överisti mistä hän sinun kiireet ja vaativuudet tietää. Huti tuli kun yritti hyötyä sinusta ja pää punaisena nöyryytyksestä kirjoitti takaisin.
Porukka tapaamiset = ei sinua kiinnosta jutut
Kaaso = no mikä on ettei kiinnosta, ihme juttu
Ihan mistä näkökulmasta katsoo :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttavat tyypillisiltä naisilta jotka luovuttaa heti yliopiston jälkeen aivonsa perheelle ja kulutukselle... Siis saa toki perheellistyä mut en tajua näitä hiekkalaatikolle taantuvia
Joo, se on surullista, kun aiemmin fiksut naiset taantuu ja alkaa miettiä vain kakkavaippoja ja omaisuuden kerryttämistä. Vähiten taantuneet koulutetut + perheellistyneet naiset mun tuttavapiirissä on duunarimiehiesten kanssa naimisissa... niissä suhteissa tasa-arvo näyttää toimivan parhaiten.
Mietin tätä ja ehkä jotain tällaista entisille kavereilleni kävi. Tai tavallaan eivät älyllisesti taantuneet, mutta maailmankuvan tasolla kyllä. Esim. edelleen he ovat hyvissä asemissa työelämässä, yksi heistä mm. väitellyt tohtoriksi ja johtaa omaa tutkimusprojektia. Lapset ovat päiväkodissa ja äidit työelämässä. Mutta silti heille elämästä on tullut sellainen perhe-parisuhdekupla, jossa asiat tehdään me-muodossa, eli meidän perhe tai meidän perhe ja kaveriperhe/-perheet. Vuosien varrella olen epäsuorasti saanut kuulla miten minun elämäni sinkkuna on jotenkin outoa tai normeista poikkeavaa, koska edelleen kohta nelikymppisenä esim. asun keskustassa vuokrayksiössä, matkustan reppureissaamalla ns. eksoottisemmissa kohteissa ja yövyn hostelleissa, minulla ei ole autoa, ei vakituista miesystävää, ei lapsia, tykkään maratonpelata viikonlopulla Playstationia jne.
En ehkä yksinkertaisesti sovi parisuhde/perhekuplassa elävien maailmankuvaan. Toisaalta olen ollut onnekas ja mm. töiden kautta tutustunut uusiin ystäviin, joilla on joko mies ja/tai lapsia mutta siitä huolimatta meillä on paljon yhteistä puhuttavaa eivätkä he pidä elämääni keski-ikäsenä lapsettomana sinkkuna mitenkään omituisena. Vanhoista ystävistäni he eroavat siten, että he eivät elä siinä kuplassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli miten vain, katkeralta kuulostat.
Kai vähemmälläkin show'lla voi kieltäytyä?
Sun tekstari teki sut naurettavaksi.
Ymmärrän kyllä pointtisi myös.
Tuli kumminkin semmonen olo, että "kostit" yhdelle kaasoudesta kieltäytymällä että olit jäänyt ulkopuolelle.Yllättävää muuten, että perheellinen edes järjestää häitä tuohon tyyliin.
En koe olevani katkera enkä kostavani hylkäämistä, vaikka myönnän että noin 5-6 vuotta sitten se oli tosi kipeä asia. Sittemmin olen löytänyt uusia, ihania ystäviä jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Kirjoitin sähköpostin ensisijaisesti sen vuoksi, että halusin kieltäytyä kaason hommista. Olen perusluonteeltani kiltti ja minun on vaikea sanoa ei, joten pelkäsin löytäväni itseni siitä tilanteesta, että olen oikeasti jumissa kaason hommissa ihmiselle, joka ei ole aito ystäväni. Siinä tilanteessa tuntui järkevimmältä kirjotittaa rehellisesti ne perustelut, miksi en halunnut olla kaasona. Toinen vaihtoehto olisi tosiaan ollut vedota kiireeseen.
Minäkin kieltäytyisin kaasona olemisen kunniasta ihan joka tapauksessa. Miksi jonkun toisen häät olisivat minun ongelmani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä tarina voi olla tottakin.
Parilliset on joskus hirveitä sinkkukavereitaan kohtaan.Yhdellekin oli sanottu, että sähän voit laittaa tähän kimppalahjaan enemmän rahaa kun ei sulla niin kulu kun olet sinkku. Logiikka?
Sinkullahan kuluu rahaa enemmän, kun hän maksaa kaiken yksin, mitä taloudessa on.
Ap täällä kommentoi vielä näihin :)
Itseasiassa muistan, että silloin kun olimme tuolla kaveriporukalla, niin esim. polttari, babyshower, häälahja yms kulut, jaettiin usein yksikkökohtaisesti, ei per pää. Esim. pariskunta Matti ja Maija yht. 100 euroa, minä sinkkuihminen yhteensä 100 euroa. Ihan järjetöntä jo silloin, nyt harmittaa miten annoin nössönä periksi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kieltäytyisin kaasona olemisen kunniasta ihan joka tapauksessa. Miksi jonkun toisen häät olisivat minun ongelmani?
Monesti kaasous on vaan hyvä syy saada joku raukka tekemään tuntitolkulla ilmaistyötä. Itse mm. askarrellut tuntikausia koristeluja, leiponut satoja pikkuleipiä (omalla kustannuksella), kuskannut omilla bensoilla ja omalla autolla morsianta pitkin kaupunkia kauppoihin jne. Nuorempana ei ollut pokkaa kieltäytyä.
Taantumisesta ja kuplasta, ex-velana olen ollut molemmissa leireissä ja ymmärrän molempia. Velana tuntui että perheelliset on taantuneina kuplassa ja perheellisenä että velat on niitä taantuneita kuplassa eläjiä :D. Kun tulee lapsia, monet asiat yksinkertaisesti menettävät merkityksensä ja kiinnostavuutensa. Ap:n ystävät ovat käyttäytyneet moukkamaisesti mutta valitettavasti taitaa olla niin että perheellisten ja perheettömien elämät ei enää kohtaa samalla lailla kuin ennen. Onko järkeä että velat sättii perheellisiä syypäinä ja perheelliset veloja. Jos on kuusi perheellistä ja yksi lapseton, on isot tsäänssit että se lapseton jää jotenkin paitsioon ainakin ryhmässä. Ja vastaavasti jos on kuusi sinkkua ja yksi perheellinen, se perheellinen huomaa olevansa orpo piru. Onko kumpaakaan porukkaa lopulta syytä täysin demonisoida?
Vierailija kirjoitti:
Taantumisesta ja kuplasta, ex-velana olen ollut molemmissa leireissä ja ymmärrän molempia. Velana tuntui että perheelliset on taantuneina kuplassa ja perheellisenä että velat on niitä taantuneita kuplassa eläjiä :D. Kun tulee lapsia, monet asiat yksinkertaisesti menettävät merkityksensä ja kiinnostavuutensa. Ap:n ystävät ovat käyttäytyneet moukkamaisesti mutta valitettavasti taitaa olla niin että perheellisten ja perheettömien elämät ei enää kohtaa samalla lailla kuin ennen. Onko järkeä että velat sättii perheellisiä syypäinä ja perheelliset veloja. Jos on kuusi perheellistä ja yksi lapseton, on isot tsäänssit että se lapseton jää jotenkin paitsioon ainakin ryhmässä. Ja vastaavasti jos on kuusi sinkkua ja yksi perheellinen, se perheellinen huomaa olevansa orpo piru. Onko kumpaakaan porukkaa lopulta syytä täysin demonisoida?
Ymmärrän että elämäntilanteet joskus erkaannuttavat, mutta onhan tämä ap:n kuvailema tapaus aika räikeä, jos sinkku jätetään tapaamisista aivan systemaattisesti pois, ja roolina on olla lähinnä parisuhteellisten hienon elämän pönkittäjä ja juoksukoira kaason tehtävissä. Uskon kyllä, että järkevä ihminen osaa myös kunnioittaa toisen ihmisen valintoja ja elämäntapaa, vaikka ei niitä täysin jakaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Taantumisesta ja kuplasta, ex-velana olen ollut molemmissa leireissä ja ymmärrän molempia. Velana tuntui että perheelliset on taantuneina kuplassa ja perheellisenä että velat on niitä taantuneita kuplassa eläjiä :D. Kun tulee lapsia, monet asiat yksinkertaisesti menettävät merkityksensä ja kiinnostavuutensa. Ap:n ystävät ovat käyttäytyneet moukkamaisesti mutta valitettavasti taitaa olla niin että perheellisten ja perheettömien elämät ei enää kohtaa samalla lailla kuin ennen. Onko järkeä että velat sättii perheellisiä syypäinä ja perheelliset veloja. Jos on kuusi perheellistä ja yksi lapseton, on isot tsäänssit että se lapseton jää jotenkin paitsioon ainakin ryhmässä. Ja vastaavasti jos on kuusi sinkkua ja yksi perheellinen, se perheellinen huomaa olevansa orpo piru. Onko kumpaakaan porukkaa lopulta syytä täysin demonisoida?
Vela ja sinkku ovat kaksi eri asiaa. Suhteessa olevatkin voivat olla veloja. Itsellä oli myös nuorempana kavereita jotka pariuduttuaan ryhtyivät puhumaan jotenkin alentuvasti sinkuille ja jopa jakelemaan elämänohjeita. Sinkut eivät kanna vastuuta yms. Sinkku voi kantaa vastuuta enemmän kuin joku vanhempien hoteista miehen hoteisiin siirtynyt pikkurouva.
Oikeat kaverit eivät häivy mihinkään vaikka elämäntilanteet muuttuvat. Itselläni on neljän tytön porukka, olemme tunteneet hiekkalaatikolta asti. Joukkoon mahtuu kaikenlaista elämäntilannetta, perheitä, lapsia, eroja, sinkkuutta jne. Ei se meidän ystävyyteemme ole juurikaan vaikuttanut. Meillä ei siihen aikaan ollut tapana pitää polttareita muuten kuin että kävimme syömässä jossain ja kaasojakaan ei ollut kenelläkään. Häätkin olivat pienimuotoisemmat, joita ei tarvinnut vuositolkulla järjestellä hermo pinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Taantumisesta ja kuplasta, ex-velana olen ollut molemmissa leireissä ja ymmärrän molempia. Velana tuntui että perheelliset on taantuneina kuplassa ja perheellisenä että velat on niitä taantuneita kuplassa eläjiä :D. Kun tulee lapsia, monet asiat yksinkertaisesti menettävät merkityksensä ja kiinnostavuutensa. Ap:n ystävät ovat käyttäytyneet moukkamaisesti mutta valitettavasti taitaa olla niin että perheellisten ja perheettömien elämät ei enää kohtaa samalla lailla kuin ennen. Onko järkeä että velat sättii perheellisiä syypäinä ja perheelliset veloja. Jos on kuusi perheellistä ja yksi lapseton, on isot tsäänssit että se lapseton jää jotenkin paitsioon ainakin ryhmässä. Ja vastaavasti jos on kuusi sinkkua ja yksi perheellinen, se perheellinen huomaa olevansa orpo piru. Onko kumpaakaan porukkaa lopulta syytä täysin demonisoida?
Mulla on käynyt niin, että sinkkuaikojen hyvät kaverit ovat pariinnuttuaan hylänneet vanhan ystävyyden. Aikaa vietetty pariskunnittain tai perheittäin ja perheettömiä ei ole enää kutsuttu mukaan eikä perheettömien tapaamispyyntöihin ole löytynyt aikaa. Huvittavaa on, että kun muutama vanha ystävä on nyt neljänkympin kieppeillä aviokriisin kourissa niin silloin vanha sinkkuystävän seura alkaisikin taas kelpaamaan. Milloin tarvittaisiin puhelimen toiseen päähän kuuntelijaa, milloin taas drinkille tai baariin seuraa. Hassua myös, että yksikin hiljattain eronnut vanha kaveri yritti houkutella mua baariseuraksi katsomaan miehiä ja ottamaan skumppaa ja oli tosi hämmästynyt kun kerroin etten enää juo alkoholia enkä tykkää käydä baareissa. Hän kun oli vuosikaudet parisuhteessa ollessaan kuvitellut, että meidän sinkkujen elämä on yhtä biletystä ja drinkkien lipittämistä!
Hyvä että teit oman pääsi mukaan! Morsian ei tasan olisi ollut edes kiitollinen sinulle, koska olettaa että sinä oikein riemusta hihkuen alkaisit järkkäämään hänelle prinsessapäivää. Tyypille joka ei kuitenkaan oikeasti kelpuuta sinua edes elämäänsä.