Kieltäydyin kaasona olemisen kunniasta
Välit taisi juuri mennä vanhaan opiskelukaveriporukkaan, kun kieltäydyin ottamasta kaason pestiä vastaan. Nyt tuntuu samaan aikaan helpottavalta, vähän surulliselta ja eniten epätodelliselta. Ollaan tunnettu yliopiston fuksivuodesta lähtien, 4 naisen porukka. Opiskeluaika vietettiin tiiviisti yhdessä, vitsailtiin olevamme kuin Sex and the City-sarjan naiset kun olimme niin läheisiä. Sittemmin kaikki muut löysivät vakiintuneen kumppanin: kolmenkympin molemmin puolin muuttivat puolison kanssa yhteen ja hankkivat lapsia. Nyt ollaan 35-40 vuotiaita. Minä en ainakaan tähän mennessä ole löytänyt pysyvää miesystävää mutta koska elämässäni on vaativa työ, jatkuva opiskelu työn vuoksi sekä monia harrastuksia, olen tyytyväinen elämääni sinkkunakin eikä vuosikausiin ole ollut haku päällä.
Pikku hiljaa ystävien pariuduttua kävi niin, että he muodostivat kuuden hengen (naiset+kumppanit) porukan ja minä jäin ulkoreunalle. Kun ehdottelin tapaamisia, oli hirveän vaikea heidän saada aikaa sopimaan mutta sittemmin kävi ilmi, että he kolmen pariskuntina kävivät ravintolassa, leffassa, teatterissa, mökillä jne. Tuntui todella pahalta. "Sellaista tylsää pariskunta-ajanvietettä, tylsistyisit meidän jutuista kun keskustellaan niin perhe-elämän asioista", sanoivat ystävät. Sittemmin minäkään en jaksanut enää kauhesti ehdotella tapaamisia ja tavattiin lähinnä isommissa porukoissa, kuten polttariporukoissa, baby showereissa, isoissa juhlissa, kavereiden lasten synttäreiden "aikuiskutsuilla" jne. Minun kuulumisista vanhat kaverit kysyivät lähinnä "no, onko sulla mitään miesjuttuja" ja kun sanoin että ei ole, ei enää kuulumiseni kiinnostaneet. Ei vaikka välissä olen pariin otteeseen ehtinyt asumaan Euroopan ulkopuolella ja vaihtanut työpaikkaa haastavasta erittäin haastavaan eli kuulumisia olisi kyllä ollut.
Viikonloppuna yksi näistä vanhoista kavereista soitti minulle pitkästä aikaa kertoen, että nyt taloudellinen tilanne on niin hyvä että voidaan pitää kunnon häät ja hän haluaa minut kaasoksi, koska "sulla on aikaa kun ei oo lapsia ja se on sullekin kivaa ajanvietettä". Pulputti innoissaan kaikkea sitä mitä tehtäisiin yhdessä ja ehti kertoa myös nimilistan polttareita varten ja antaa polttareita varten sopivat viikonloput. Puhelun jälkeen alkoi ahdistamaan tosi paljon. En halua seuraavan puolen vuoden ajan pyöriä kaupoilla ja kakkumaistiaisissa ihmisen kanssa, jonka en koe välittävän minun elämästäni yhtään mitään ja jonka taholta koen tulleeni hylätyksi.
Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen laitoin morsiamelle tänään sähköpostia ja kerroin etten halua olla olla kaaso koska koen olevani vain hyödyke. Että olen loukkaantunut siitä miten minut on vuosien varrella pudotettu porukasta pois "pariskunta/perhetapaamisten" varjolla, mutta kuitenkin olen aina kelvannut tuomaan lapsille synttärilahjoja, osallistumaan baby shower-, polttarikustannuksiin jne. ja nyt ihminen, joka tuskin edes tietää nykyistä työpaikkaani, haluaa minusta kaason. Kerroin myös, että vaikka minulla ei ole miestä tai lasta, elämässäni ei ole liikaa luppoaikaa vaan olen myös riittävän kiireinen työssäni, opiskeluissa, harrastuksissa ja ihmissuhteissa. Sain morsiamelta loukkaantuneen vastauksen, jonka perusteella hän ei ymmärrä näkökantaani. En kuulemma osaa asettua ruuhkavuosia elävän perheellisen asemaan, en muka halua aikuistua ja ottaa vastuuta, en ymmärrä todellisesta väsymyksestä ja kiireestä mitään jne. Okei, asia selvä. Tämä ystävyys taisi olla tässä tai oikeastaan varmaan oli jo pidemmän aikaa.
Kommentit (40)
0/5. Uskoin siihen asti, kunnes väitit kaverisi sanoneen, että kaasona oleminen olisi sulle lapsettomana hyvää ajanvietettä.
Hyvä ap! Jotkut ystävyyssuhteet laimenevat ajan myötä kun mennään eri suuntiin. Taisi olla ikävä yllätys morsiamelle, että piditkin puolesi :D
Ystävyytenne on ollut ohi jo pitkään, tämä vain sinetöi sen. Pyytäköön jonkun niistä paremmin hänen elämäntilannettaan ymmärtävistä ystävistä.
Sex and the city-sarjan. Lopetin lukemisen tähän.
Vierailija kirjoitti:
0/5. Uskoin siihen asti, kunnes väitit kaverisi sanoneen, että kaasona oleminen olisi sulle lapsettomana hyvää ajanvietettä.
Niin no, ei sanonut täsmälleen sanoilla mutta viesti oli se, että hän luuli minun olevan iloinen kun saan tekemistä elämääni. Kuuntelin niin hämmentyneenä ja provosoituneena enkä enää edes muista tarkkoja sanoja, mutta se "ei oo lapsia" oli kyllä oikeasti sanottu.
ap
Itsellä on ollut samankaltaisia "ystäviä". Seura olisi kelvannut kun löysin miehen, vaan mielummin vietän aikani seurassa, joka arvosti minua ihan minuna itsenäni.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap! Jotkut ystävyyssuhteet laimenevat ajan myötä kun mennään eri suuntiin. Taisi olla ikävä yllätys morsiamelle, että piditkin puolesi :D
Oli selvästi yllätys ja olenkin ylpeä itsestäni. Puhelimessa en olisi osannut tai uskaltanut sanoa niitä asioita mutta viestillä oli helpompaa. Kirjoitin sitä pitkään ja lähetä-painamisen jälkeen tunne oli hurja, epätodellinen ja helpottunut. Jonkinlainen suru iski siinä vaiheessa kun tuli vastaus takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap! Jotkut ystävyyssuhteet laimenevat ajan myötä kun mennään eri suuntiin. Taisi olla ikävä yllätys morsiamelle, että piditkin puolesi :D
Oli selvästi yllätys ja olenkin ylpeä itsestäni. Puhelimessa en olisi osannut tai uskaltanut sanoa niitä asioita mutta viestillä oli helpompaa. Kirjoitin sitä pitkään ja lähetä-painamisen jälkeen tunne oli hurja, epätodellinen ja helpottunut. Jonkinlainen suru iski siinä vaiheessa kun tuli vastaus takaisin.
Niin tämä siis ap:n vastaus :)
Tuo morsiamen "sulla on aikaa kun ei oo lapsia ja se on sullekin kivaa ajanvietettä" on sen verran alentuvasti sanottu, vähän kuin että tässä sulle säälistä ajanvietettä, että olisi minullakin noussut kiukku.
Hyvä kun sanoit etkä suostunut! Oikein teit.
Ainakin sulla on aikaa sepustaa.
En jaksanut lukea kuin harppomalla.
Sua pyydettiin kaasoksi, sanoit ei.
Tämä selvä.
Mua ei ole kutsuttu edes ystävien häihin. Naimisiinmeno on ollut kuin valtiosalaisuus.
Tylsää.
Juhlia ei liikaa ole.
Yleensä häissä on kivaa ja hyvää ruokaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo morsiamen "sulla on aikaa kun ei oo lapsia ja se on sullekin kivaa ajanvietettä" on sen verran alentuvasti sanottu, vähän kuin että tässä sulle säälistä ajanvietettä, että olisi minullakin noussut kiukku.
Joo hän oli ihan tosissaan siinä uskossa, että olen innoissani lähdössä kaasoksi ja että minulla on luppoaikaa vaikka kuinka. Mietin, että noinpa huonosti tuntee mitä elämääni kuuluu. Hän mm. hihkui, että "päästään shoppaileen", eikä tiedä esim. sitä että olen jo pidemmän aikaa inhonut kaupoissa pyörimistä ja ostan vaatteet, kengät, laukut yms. netistä kun en jaksa perinteistä shoppailua.
ap
Ei voi muuta sanoa kuin ole onnellinen, että eroon pääsit. Kurjaa tietysti omalla tavallaan, mutta pidemmän päälle parempi näin.
Vaikuttavat tyypillisiltä naisilta jotka luovuttaa heti yliopiston jälkeen aivonsa perheelle ja kulutukselle... Siis saa toki perheellistyä mut en tajua näitä hiekkalaatikolle taantuvia
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttavat tyypillisiltä naisilta jotka luovuttaa heti yliopiston jälkeen aivonsa perheelle ja kulutukselle... Siis saa toki perheellistyä mut en tajua näitä hiekkalaatikolle taantuvia
Joo, se on surullista, kun aiemmin fiksut naiset taantuu ja alkaa miettiä vain kakkavaippoja ja omaisuuden kerryttämistä. Vähiten taantuneet koulutetut + perheellistyneet naiset mun tuttavapiirissä on duunarimiehiesten kanssa naimisissa... niissä suhteissa tasa-arvo näyttää toimivan parhaiten.
Minkä takia AP:n pitäisi osata asettua ruuhkavuosia elävän perheellisen asemaan? Morsian vaikuttaa vähän yksinkertaiselta.
On tainnut pariskunnillakin ystävyys hiipua ja on nähty vain pariskuntina harvakseltaan. Siksi ei löydy kaasoakaan kenestäkään muusta, kun ketään ei kiinnosta yksilönä eläminen.
Oikein teit.