Miten teillä tai teidän työkavereilla on työuupumus oireillut ennen totaalista loppuunpalamista ja pitkiä sairaslomia?

Järkyttävä väsymys, työpäivien jälkeen ei yksinkertaisesti jaksanut mitään. Itketti jatkuvasti ilman mitään syyytä, sekä töissä että vapaalla. Viimeisinä aikoina vollotin aamuisin työmatkalla ja teki tiukkaa että sain koottua itseni ennen autosta nousemista. Ei voinut enää ajatella muuta kuin omaa voimattomuutta ja pahaa oloa. Päätä särki päivittäin. Oli hengitysvaikeuksia mitkä lopulta muuttui aina vaan voimakkaammiksi paniikkikohtauksiksi. Kokemuksesta sanon, että peli kannattaa laittaa poikki aiemmin, pohjalla ei ole kiva käydä.

Aika paha sanoa. Siis että mistä alkaa oireet ja mikä on perusluonnetta. Neil Hardwickin kirja Hullun lailla kuvaa minusta hyvin sitä, että sairastuneen itsensäkin on tosi vaikea tajuta, että vointi ei enää mene ns. normaalin kirjoihin - ja jälkikäteen voi olla mahdoton sanoa tarkalleen, milloin kaikki alkoi.

TOISELLA kerralla on helpompi tunnistaa oireet. Mutta ekalla kerralla se on vain semmoista ärtyisyyttä ja väsymystä ja ilon vähittäistä katoamista ja tunnetta, että "tämä on pelkkää töissäoloa ja työasioita". Itse huomasin, että homma ei enää ole oikealla tolalla, kun alkoi jo lauantaina vituttaa tuleva työviikko. Ja siis ihan kunnolla vituttaa, vei halun tehdä mitään kivaa.

Sitten tuli myös fyysisiä oireita. Vatsa aina sekaisin ja päätä särki melkein joka päivä töissä. Poissaoloja alkoi karttua ja lopulta en vaan päässyt enää töihin vaikka olisi kuinka yrittänyt tsempata.

Se etten pystynyt enää pakottamaan itseäni työntekoon. Olin jo kauan piiskannut itseäni tekemään kovaa työtä työaikana, ja useimpina iltoina kotona iltaisin myös. Mutta jossain vaiheessa tuli stoppi. Ei edes ollut vielä erityisen paha olo, mutta kun yritin päättää, että NYT aloitan tosissani ja teen homman, huomasinkin vältteleväni: tulevani vaikka VAuva-palstaa selaamaan tai muuta. Ja tein lisää ja lisää päätöksiä: lounaan jälkeen, ihan varmasti, aloitan tosissani. Mutta en pystynyt sittenkään. Lopulta pystyin enää illalla kotona, alkoholilla itseäni rauhoittamalla, tekemään töitä ollenkaan. Jokailtainen alkoholinkäyttö toki johti tilaa melko nopeasti huonommaksi.

Lopulta kun menin työterveysasemalle, en edes pystynyt kertomaan mikä minulla on hätänä, miksi tulin sinne, itkin vain, pystymättä sanomaan mitään. Niin kauan olin padonnut itkua, että kun sen päästi ulos, se ei loppunut. 

Tulee mieleen työurani (työelämässä 20 vuotta) ajalta kolme burn outiin sairastunutta työkaveria. Jokaisella heistä oli ennen burn outin toteamista hirveästi sairaslomia fyysisistä mitä erilaisemmista syistä: Oli pitkittynyttä flunssaa todella usein ja siksi saikkua, toistuvaa migreeniä, pahoja niska-hartia-selkä-käsi-särkyjä, vatsatautia ja milloin mitäkin. Sitten todettiin työuupumus.

Toinen ennakoiva oire fyysisten vaivoja lisäksi oli jokaisella noista kolmesta myös mielialojen heittely ja hankala käytös työkavereita kohtaan. Oli tiuskimista, syyttelyä, muiden "savustamista", kyttäämistä, täysin huomiotta jättämistä yms.

Aamuyön heräilyllä on oireillut alussa.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen työurani (työelämässä 20 vuotta) ajalta kolme burn outiin sairastunutta työkaveria. Jokaisella heistä oli ennen burn outin toteamista hirveästi sairaslomia fyysisistä mitä erilaisemmista syistä: Oli pitkittynyttä flunssaa todella usein ja siksi saikkua, toistuvaa migreeniä, pahoja niska-hartia-selkä-käsi-särkyjä, vatsatautia ja milloin mitäkin. Sitten todettiin työuupumus.

Toinen ennakoiva oire fyysisten vaivoja lisäksi oli jokaisella noista kolmesta myös mielialojen heittely ja hankala käytös työkavereita kohtaan. Oli tiuskimista, syyttelyä, muiden "savustamista", kyttäämistä, täysin huomiotta jättämistä yms.

Itselläni ei ollut mitään noista. Ei ollut poissaoloja ennen tuota lopullista burnaria. Sisulla pakotin itseni töihin vaikka olo olisi mikä. Esitin myös entistä tehokasta itseäni, vaikka en oikeasti enää saanutkaan aikaiseksi oikein mitään. Otin hommia hoidettavakseni vapaaehtoisesti, koska siihen oli totuttu että olen nopea ja tehokas jne. Kaikille tulikin lomani täysin yllätyksenä.

Minä en tosin koskaan töissä kertonut mikä oli sairaslomani syy. Selkävaivoina laitoin menemään. Siitä syystä että olin nähnyt että uupumuslomailijat yleensä meidän firmassa poistetaan seuraavien yt:iden tullen.

Vierailija kirjoitti:

Aamuyön heräilyllä on oireillut alussa.

Jep. Makaat kello neljästä eteenpäin murehtimassa työasioita ja töihin lähtöä.

2

Meillä oli eräs iso projekti ja tiukka deadline. Duunikaveri nukahti seisovilteen ja kaatu lattialle. Tikit päähän ja sairaalaan huilaa. Sen stressitila oli ihan järjetön. Sillä oli keho tulehdutilassa. Silloin marssin yläkertaan ja sanoin, että nyt riittää vttu. Soitteles äijä ja venytät tätä projektia, koska täällä ihmiset alkaa kaatuilemaan ja mikäää vtun työ ei mene terveyden edelle. Pomo säikähti ihan älyttömästi ja tajusi itekin koko tilanteen. Onneksi duunikaveri selvisi säikähdyksellä ja sai lepoa riittävästi. Sen jälkeen ei ole ollu tiukkoja aikatauluja.

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Siis että mistä alkaa oireet ja mikä on perusluonnetta. Neil Hardwickin kirja Hullun lailla kuvaa minusta hyvin sitä, että sairastuneen itsensäkin on tosi vaikea tajuta, että vointi ei enää mene ns. normaalin kirjoihin - ja jälkikäteen voi olla mahdoton sanoa tarkalleen, milloin kaikki alkoi.

TOISELLA kerralla on helpompi tunnistaa oireet. Mutta ekalla kerralla se on vain semmoista ärtyisyyttä ja väsymystä ja ilon vähittäistä katoamista ja tunnetta, että "tämä on pelkkää töissäoloa ja työasioita". Itse huomasin, että homma ei enää ole oikealla tolalla, kun alkoi jo lauantaina vituttaa tuleva työviikko. Ja siis ihan kunnolla vituttaa, vei halun tehdä mitään kivaa.

Sitten tuli myös fyysisiä oireita. Vatsa aina sekaisin ja päätä särki melkein joka päivä töissä. Poissaoloja alkoi karttua ja lopulta en vaan päässyt enää töihin vaikka olisi kuinka yrittänyt tsempata.

Oireilu tuli niin vähitellen, että sitä ei tosiaan itse tajunnut ja siihen ehti myös turtua.Vasta jälkeenpäin on tajunnut, kuinka sekaisin silloin olin. Voi vain kuvitella, millaista työkavereilla oli silloin kun sinnittelin vielä väkisin töissä :/

1

Järkyttävä väsymys, ajatusten katkeaminen ja keskittymiskyvyn puute. Lopputuloksena oli etten saanut oikein töitä tehtyä kun unohdin koko ajan mitä olin tekemässä. Oli sellainen epätoivoinen olo että en selviä mistään ja saatoin purskahtaa itkuun ihan missä vaan. Lopulta sitten tuli seinä vastaan ja itkin varmaan vuorokauden putkeen. Siinä vaiheessa mut lähetettiinkin saikulle ja nukkumaan.

Toisella kerralla meni vähän eri tavalla, yritin tosi päättäväisesti huijata (lähinnä itseäni), että kaikki on hyvin ja jaksan loistavasti. Nukkuminen kuitenkin oli tosi vaikeaa ja lopulta unettomuus paheni siihen pisteeseen, että nukuin enää muutaman tunnin yössä. Sitten oli pakko tunnustaa ensin itselle ja sitten lääkärille, että oikeasti meni aika huonosti ja edessä olikin paljon pidempi sairasloma.

Minä olen nähnyt ympärilllläni ihmisiä, jotka vähän ennen burnoutia:

- alkavat saada huutoraivareita kummallisista pikkuasioista

-alkavat yhä useammin käpertyä kotiin itkemään kummallisista pikkuasioista (tai ainakin asioista, joiden kohdalla tuo on täysin suhteetonta)

-menettävät kykynsä tarttua asioihin, muuttuvat saamattomiksi välttelijöiksi mutta eivät kuitenkaan pysty sanomaan myöskään, että "hoida sinä, minä en nyt ehdi", eli missään tapauksessa ei oteta vapaata, vaikka ihan hyvin voisi, eikä delegoida mitään kenellekään, vaan kaikessa pitää silti saada näpelöidä mukana ja siten pilata kaikki

-eivät enää erota tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita toisistaan, eivätkä pysty näkeemään kokonaisuuksia eivätkä syy-seuraussuhteita

-lakkaavat ihan vaan tajuamasta asioita, siis aivot vaan jotenkin lakkaa toimimasta. Ihan fiksuilla ihmisillä menee täysin jumiin

-välttelevät yksinkertaistenkin asioiden hoitamista, esim kirjastolainojen uusintaa, kunnes sakkomaksuja kertyy sietämättömiä määriä

-välttelevät kaikkea työtä esim av-palstalla nysväämällä

-muuttuvat ilkeiksi ja kateellisiksi ja vainoharhaisiksi muita kohtaan

-lihovat tai laihtuvat

-saavat migreeniä tai nivel- tai lihaskipuja

-lakkaavat nukkumasta

En pysty sanomaan, missä järjestyksessä nämä tapahtuvat, tai mikä johtuu mistä, mutta näin näyttää käyvän. Olen ollut kerran aika lähellä itsekin.

Vähitellen paheneva sekoilu töissä, keskellä yötä työpaikalla haahuilu, vainoharhaisuus. 

En tiedä, mutta nyt on 20 vuotta v.ituttanut ihan joka ikinen päivä ja näyttää vaan jatkuvan.