Kuuluuko lapsen saada kinuta, vai opetetatteko rajat lapselle siihen, että ei kinua?

Mua loukkaa kuunnella kinuamista, jos mä sanon yhden kerran ei, niin se on ei. Mitä ttua siitä enää keskustella?

ap

Mitä helvettiä? Totta kai lapsilla on oikeus puhua, meillä ei leikitä kotona natsia. Se on jopa suotavaa kasvatuksellisesti, että lapsille opetetaan, että hyvin perustellen voi vaikuttaa asioihin.

KIUKUTELLA ei saa, eikä siten saa tahtoaan perille, mutta SAA suostutella ja vaatia perusteluja. Kasvattajan arvovaltaa ei rapauta se, että häneltä vaatii perusteluja tai hänen kanssaan on eri mieltä. Kukaan meistä ei ole erehtymätön, ja sellaisen leikkiminen on laiskuutta ja tyhmyyttä.

Lapsen kuuluu esittää mielipiteensä, ja yhtälailla lapsen kuuluu pyytää jos jotain haluaa. Kinuaminen ja vänkääminen on sitten ihan eri asia. Ne lapsi osaa jo luonnostaan, on vanhemman tehtävä opettaa ettei mankumalla saa tahtoaan läpi, vaan asia pitää esittää selkeästi ja perustellen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuuluu esittää mielipiteensä, ja yhtälailla lapsen kuuluu pyytää jos jotain haluaa. Kinuaminen ja vänkääminen on sitten ihan eri asia. Ne lapsi osaa jo luonnostaan, on vanhemman tehtävä opettaa ettei mankumalla saa tahtoaan läpi, vaan asia pitää esittää selkeästi ja perustellen.

Kuka jaksaa kuunnella perusteluja asialle, jossa on vanhempana jo päättänyt, että et saa sitä?

ap

Saa hetken kinuta, mutta vanhemman ei tarvitse toistaa koko ajan perustelujaan. Kun on kerrottu selvästi, miksi ei käy ja lapsi vaan jatkaa, ilmoitan, että tuolla kinuamisella et ole aiemminkaan saanut tahtoasi läpi etkä saa nytkään. Aina ne pian tämän jälkeen lopettavat. Joskus ovat vielä jatkaneet, silloin ilmoitan, että en enää jaksa kuunnella samaa asiaa ja pyydän poistumaan ja tulemaan takaisin, kunhan on valmis juttelemaan jostain muusta. Tärkeää on pysyä koko ajan rauhallisena, ettei provosoi jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuuluu esittää mielipiteensä, ja yhtälailla lapsen kuuluu pyytää jos jotain haluaa. Kinuaminen ja vänkääminen on sitten ihan eri asia. Ne lapsi osaa jo luonnostaan, on vanhemman tehtävä opettaa ettei mankumalla saa tahtoaan läpi, vaan asia pitää esittää selkeästi ja perustellen.

Kuka jaksaa kuunnella perusteluja asialle, jossa on vanhempana jo päättänyt, että et saa sitä?

ap

Sellainen vanhempi, joka haluaa opettaa lapselleen, että asioita joutuu perustelemaan. Pitäähän palkankorotusta pyytäessäkin perustella eikä vain huutaa pää punaisena pomolle: "KOSKA MÄ HALUUUUUUUN!!!" Perustelemisen taito on ihan oleellinen neuvottelutaito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuuluu esittää mielipiteensä, ja yhtälailla lapsen kuuluu pyytää jos jotain haluaa. Kinuaminen ja vänkääminen on sitten ihan eri asia. Ne lapsi osaa jo luonnostaan, on vanhemman tehtävä opettaa ettei mankumalla saa tahtoaan läpi, vaan asia pitää esittää selkeästi ja perustellen.

Kuka jaksaa kuunnella perusteluja asialle, jossa on vanhempana jo päättänyt, että et saa sitä?

ap

Sellainen vanhempi, joka haluaa opettaa lapselleen, että asioita joutuu perustelemaan. Pitäähän palkankorotusta pyytäessäkin perustella eikä vain huutaa pää punaisena pomolle: "KOSKA MÄ HALUUUUUUUN!!!" Perustelemisen taito on ihan oleellinen neuvottelutaito.

Vähän noloa mennä perustelemaan pomolle, joka on jo sanonut ei. Hänelläkin on varmaan hyvät syynsä.

ap

Tarkennan vielä, että lapsen pitää tulla kuitenkin kuulluksi, vaikka ei aio antaa periksi. Vanhemman perustelut on vastapalloja lapsen perusteluille! Mutta tässäkin, jankkaamiseen ei pidä lähteä.

Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuuluu esittää mielipiteensä, ja yhtälailla lapsen kuuluu pyytää jos jotain haluaa. Kinuaminen ja vänkääminen on sitten ihan eri asia. Ne lapsi osaa jo luonnostaan, on vanhemman tehtävä opettaa ettei mankumalla saa tahtoaan läpi, vaan asia pitää esittää selkeästi ja perustellen.

Kuka jaksaa kuunnella perusteluja asialle, jossa on vanhempana jo päättänyt, että et saa sitä?

ap

Sellainen vanhempi, joka haluaa opettaa lapselleen, että asioita joutuu perustelemaan. Pitäähän palkankorotusta pyytäessäkin perustella eikä vain huutaa pää punaisena pomolle: "KOSKA MÄ HALUUUUUUUN!!!" Perustelemisen taito on ihan oleellinen neuvottelutaito.

Sä et opeta tuolla perustelemista, vaan ärsyttävänä herhiläisenä olemista. Opettele kunnioittamaan sitä, mitä sulle sanotaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä, että lapsen pitää tulla kuitenkin kuulluksi, vaikka ei aio antaa periksi. Vanhemman perustelut on vastapalloja lapsen perusteluille! Mutta tässäkin, jankkaamiseen ei pidä lähteä.

Edellinen

Aina ei ole perusteluja. Asia on näin siks, kun sika sanoo piks.

ap

Haluta tietysti saa, mutta vinkumiselle ja kinuamiselle laitan heti stopin. Jos mahdollista, asioista keskustellaan, mutta kinuamista en kuuntele.

Jos mä olen päättänyt jotain, niin mua ei kiinnosta lapsen perustelut. Olkoon mitä mieltä haluaa olla.

ap

Ap kouluttaa lapsestaan kuuliaisen kansalaisen, jolla ei ole alkeellisintakaan kykyä edetä elämässään korkeammalle kuin mihin vanhempien tuuppaama vauhti kantaa.

Minusta se on toisen epäkunnioittamista, jos pitää vain omia perustelujaan tärkeinä ja jatkaa kinuamista, kun asiaan on jo tullut vastaus. Mä en aina edes tiedä, miksi toimin jotenkin, ja se ei lapselle kuulu, että mun pitäisikään tietää. Ja selittää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap kouluttaa lapsestaan kuuliaisen kansalaisen, jolla ei ole alkeellisintakaan kykyä edetä elämässään korkeammalle kuin mihin vanhempien tuuppaama vauhti kantaa.

No milläpäs eväillä kasvattaisin paremmin? Mitäs luulet, että itse oon saanut?

ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on toisen epäkunnioittamista, jos pitää vain omia perustelujaan tärkeinä ja jatkaa kinuamista, kun asiaan on jo tullut vastaus. Mä en aina edes tiedä, miksi toimin jotenkin, ja se ei lapselle kuulu, että mun pitäisikään tietää. Ja selittää.

ap

Et oikeasti huomaa, että itsehän sinä tuossa olet epäkunnioittava ja pidät vain omia perustelujasi tärkeinä. Et voi mitenkään tietää kaikesta kaikkea, ja varsinkaan lapsen perusteluja pyynnölleen, jos et suostu niitä kuuntelemaan.

Itse pidän tärkeänä, että lapsi saa ilmaista haluavansa jotain, jopa tosi paljon. Se, että kategorisesti kieltää mankumisen ja kinuamisen, on minusta lapsen tunteiden ja kokemuksen kieltämistä, ja siksi vahingollista. Pyrin eläytyämään lapsen haluun ja sanomaan jotain sellaista, että "joo, se olis ihana...mä ymmärrän kyllä, että haluat sitä tosi paljon". Toki en minäkään ihan maailman tappiin saakka kuuntele jankkaamista, mutta itselleni on äitinä tärkeää, että lapsi saa ilmaista halunsa.

ÄLKÄÄ VASTATKO TÄHÄN, äiti-hullu vauhdissa taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuuluu esittää mielipiteensä, ja yhtälailla lapsen kuuluu pyytää jos jotain haluaa. Kinuaminen ja vänkääminen on sitten ihan eri asia. Ne lapsi osaa jo luonnostaan, on vanhemman tehtävä opettaa ettei mankumalla saa tahtoaan läpi, vaan asia pitää esittää selkeästi ja perustellen.

Kuka jaksaa kuunnella perusteluja asialle, jossa on vanhempana jo päättänyt, että et saa sitä?

ap

Sellainen vanhempi, joka haluaa opettaa lapselleen, että asioita joutuu perustelemaan. Pitäähän palkankorotusta pyytäessäkin perustella eikä vain huutaa pää punaisena pomolle: "KOSKA MÄ HALUUUUUUUN!!!" Perustelemisen taito on ihan oleellinen neuvottelutaito.

Vähän noloa mennä perustelemaan pomolle, joka on jo sanonut ei. Hänelläkin on varmaan hyvät syynsä.

ap

No en mä nyt pomolle tietenkään perustele sen jälkeen, kun pomo on sanonut ei. Tietenkin mä perustelen ennenkuin pomo sanoo kyllä tai ei. Lapsi kuitenkin vasta opettelee neuvottelutaitoja ja perustelemista. Varsinkien isompien lasten kanssa olen jopa muuttanut mieleni, jos lapsella on ollut hyvät perustelut haluamaansa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on toisen epäkunnioittamista, jos pitää vain omia perustelujaan tärkeinä ja jatkaa kinuamista, kun asiaan on jo tullut vastaus. Mä en aina edes tiedä, miksi toimin jotenkin, ja se ei lapselle kuulu, että mun pitäisikään tietää. Ja selittää.

ap

Et oikeasti huomaa, että itsehän sinä tuossa olet epäkunnioittava ja pidät vain omia perustelujasi tärkeinä. Et voi mitenkään tietää kaikesta kaikkea, ja varsinkaan lapsen perusteluja pyynnölleen, jos et suostu niitä kuuntelemaan.

Sanoin juuri, että en aina tiedä itsekään. Jos osaan perustella, se on eri asia. Ei mulla ole tilivelvollisuutta päätöksistäni lastani kohtaan. Selitellä siis niitä.

ap