Lapsen paras ystävä katkaisi välit lapseeni! Soitanko hänen vanhemmilleen?

Ikävää lapsesi kannalta ja sinun kannaltasi myös, mutta ainakaan en itse olisi 13-vuotiaana halunnut, että äitini olisi vastaavassa tilanteessa soittanut kaverini äidille.

Tietysti, jos tapahtumiin liittyy jotain, mikä kuuluu alaikäisen vanhemmillekin, niin sitten soitto olisi paikallaan. Samoin jos lapsi jostain syystä haluaa, että vanhemmat puuttuvat tilanteeseen, niin mitä haittaakaan siitä olisi, en tiedä...

13-vuotiaana tytöillä on yleensä kyllä jo sellaista draamaa, jolle vanhemmat eivät edes voi mitään.

Parasta olisi varmaan vain keskittyä tukemaan lasta ja luoda toivoa, että välit korjautuvat tai että hän saa uusia ystäviä. Minua auttoi joskus saman tyyppisissä tilanteissa juuri yläasteiässä, kun äitini kertoi joistain omista vastaavista kokemuksistaan. Olo oli helpompi sen jälkeen.

Älä. Soita poliisille.

Huokaus näitä av:n nykyisiä trolleja. Ei min-kään-lais-ta yritystä. Ja sakki alkaa huutaa silmät suut täyteen, ihan raivona, vaikka on päivänselvää että ap trollaa ikuisaiheesta "itsekkäät idioottivanhemmat".

Pitäis varmaan lopettaa palstailu, tämä on käynyt niin totaalisen luokattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Huokaus näitä av:n nykyisiä trolleja. Ei min-kään-lais-ta yritystä. Ja sakki alkaa huutaa silmät suut täyteen, ihan raivona, vaikka on päivänselvää että ap trollaa ikuisaiheesta "itsekkäät idioottivanhemmat".

Pitäis varmaan lopettaa palstailu, tämä on käynyt niin totaalisen luokattomaksi.

Just ajattelin samaa! Onko nykyajan äidit noin tyhmiä vai mielikuvituksettomia? Olen liian vanha jo näihin.

Heti heräsi ajatus että toivottavasti tuo lapsesi kaveri ei ole sen verran kiero että olisi kade sinun lapsellesi ja kääntänyt muutkin häntä vastaan. Varsinkin tytöt ovat tuollaisia ha turvatakseen oman selustansa monesti yrittävät manipuloida jonkun kilpailijan pois kaveripiiristä. Esim. Minna ei halua että Sanna on myös Marin kaveri joten Minna katkaisee välit Mariin jotta Mari ei vaan ottaisi Sannaa bestikseksi. Parasta olisi tietenkin löytää kunnon kavereita eikä edellämainittua ”frendejä”.

Ymmärrän, että tuntuu todella pahalta niin lapsestasi kuin sinustakin. Mielestäni soittaminen entisen ystävän vanhemmille ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu. Todennäköisesti se ei hyödyttäisi mitään, sillä ystävyyttä ei oikein voi pakottaa, ja lapsesi voisi kaiken huipuksi kokea sen aika noloksi ja kiusalliseksi jos äiti lähtisi sellaista edes yrittämään. Helposti juttu myös lähtisi liikkeelle nuorten keskuudessa ja siitä saatettaisiin huudella yms. Toinen vaihtoehto on, että se ns. hyödyttäisi sen verran, että kyseisen nuoren vanhemmat myötätunnosta pakottaisivat häntä kaveeraamaan lapsesi kanssa. Olisiko sekään oikeasti hyvä asia? Sitten lapsellasi olisi ei-aito ystävä ja se varmasti heijastuisi heidän väleihinsä ja lapsesi huomaisi sen. En usko, että hänen mieltään lämmittäisi ajatus ystävästä, joka olisi hänen kanssaan vain käskystä/pakosta. 

Lapsesi tarvitsee mieluummin kavereita, jotka vapaasta tahdostaan tahtovat olla hänen kanssaan, koska pitävät hänestä ja hän heistä. Voisitko mitenkään edistää mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin, vaikkapa jonkun harrastustoiminnan kautta? Tietysti voit myös rohkaista tutustumaan koulussa johonkin mukavan oloiseen tyyppiin jne. Ja ole lapsesi tukena, kuuntele häntä ja muista kertoa, kuinka hyvä ja tärkeä hän on. Yksinäisyys nimittäin helposti alentaa itsetuntoa ja sitä alkaa kuvittelemaan, että itsessä on jotain vikaa, kun ei kelpaa kaveriksi. Muutenkin yksinäisyys saattaa aiheuttaa paljon pahaa mieltä, joten kannattaa olla valppaana ja ohjata lapsi juttelemaan tuntemuksistaan vaikkapa jollekulle ammattilaisellekin heti, jos yhtään se tuntuu tarpeelliselta. Kyllä monet masennukset yms ovat alkaneet yksinäisestä ja ulkopuolisesta olosta eikä mikään ihme, se on kauhean ahdistava ja tyhjä tunne.

T. Ex-yksinäinen, N27