Onko outoa, että viihdyn ja vietän mielummin aikaa vanhempieni, kuin ystävieni kanssa?

Vanhempani ovat vielä hyväkuntoisia, vain n. 20 vuotta itseäni vanhempia, ja vietän mielelläni heidän kanssaan aikaa.

Jos valittavana on, vietänkö vapaapäivän heidän kanssaan, vai ystävieni, valitsen vanhempani. Jotenkin koska ajattelen, että he eivät kuitenkaan ole olemassa "aina", ja ovat minulle rakkaimpia, mieheni ja lasteni lisäksi.

Ystävät tulevat vasta perheeni ja vanhempieni jälkeen.

Näen äitiäni vähintään kerran viikossa, isääni harvemmin, ehkä 1-2 x kk, hänen kanssaan työvuoromme menevät usein ristiin.

Vanhempani ovat rauhallisia, kohteliaita, kilttejä ihmisiä, ja vaikka olemme näin paljon yhdessä, he eivät koskaan ole yrittäneet ns. puuttua asioihini tai elämääni. Eivät ikinä kritisoi, tai yritä käskeä minua mihinkään. Heidän tukensa ja välittämisensä on aukoton, näin tunnen.

Miten teillä muilla 3-4-kymppisillä menee vanhempienne kanssa? Millaiset välit, näettekö paljon?