Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei tunnu miltään, kaikki on jo nähty
28.04.2018 |
Johtuuko tämä iästä (35) ja siitä että tähän ikään mennessä kaikki on jo koettu? Ainoa mitä voi tehdä on elää lasten kautta, vaan en halua lapsia.
Kommentit (39)
Pitää löytää merkitys tavallisesta elämästä, ei pelkästään erityiskokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei varmasti ole kaikki koettu, olet ehkä vaan niin tylsä ettet keksi mitään uutta tai uskalla/halua kokeilla mitään.
No, olen asunut kolmesti ulkomailla, minulla on 2 ammattia ja useampaan olen pyrkinyt, töissä olen ollut ainakin 10 alalla, harrastanut yhtä montaa harrastusta.. mitä pitäisi vielä tehdä, muuta kuin ne lapset, joita ei halua?
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää merkitys tavallisesta elämästä, ei pelkästään erityiskokemuksista.
Mitä merkitystä sinä saat tavallisesta elämästä (joka ei liity muihin ihmisiin) ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää merkitys tavallisesta elämästä, ei pelkästään erityiskokemuksista.
Mitä merkitystä sinä saat tavallisesta elämästä (joka ei liity muihin ihmisiin) ?
No se on mun elämää, totta kai koen sen merkitykselliseksi! Ei se nyt tietenkään koko ajan mitenkään ekstaattista ole. Työ, perhe, harrastukset, ystävät, suku, luonto. Siinä niitä merkityksellisiä tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää merkitys tavallisesta elämästä, ei pelkästään erityiskokemuksista.
Mitä merkitystä sinä saat tavallisesta elämästä (joka ei liity muihin ihmisiin) ?
No se on mun elämää, totta kai koen sen merkitykselliseksi! Ei se nyt tietenkään koko ajan mitenkään ekstaattista ole. Työ, perhe, harrastukset, ystävät, suku, luonto. Siinä niitä merkityksellisiä tekijöitä.
Kokisitko elämäsi merkitykselliseksi myös ilman perhettä, sukua ja ystäviä, eli riippuuko merkitys muista ihmisistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää merkitys tavallisesta elämästä, ei pelkästään erityiskokemuksista.
Mitä merkitystä sinä saat tavallisesta elämästä (joka ei liity muihin ihmisiin) ?
No se on mun elämää, totta kai koen sen merkitykselliseksi! Ei se nyt tietenkään koko ajan mitenkään ekstaattista ole. Työ, perhe, harrastukset, ystävät, suku, luonto. Siinä niitä merkityksellisiä tekijöitä.
Kokisitko elämäsi merkitykselliseksi myös ilman perhettä, sukua ja ystäviä, eli riippuuko merkitys muista ihmisistä?
Mitä luulet, voinko uskottavasti spekuloida sillä, kokisinko elämäni merkitykselliseksi, jos olisin aivan erilainen ihminen (=en tekemisissä läheisteni kanssa) kuin olen nyt? En voi sitä tehdä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että olet yksinäinen? Jos on, miksi olet yksinäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista oli olla maanjäristyksessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää merkitys tavallisesta elämästä, ei pelkästään erityiskokemuksista.
Mitä merkitystä sinä saat tavallisesta elämästä (joka ei liity muihin ihmisiin) ?
No se on mun elämää, totta kai koen sen merkitykselliseksi! Ei se nyt tietenkään koko ajan mitenkään ekstaattista ole. Työ, perhe, harrastukset, ystävät, suku, luonto. Siinä niitä merkityksellisiä tekijöitä.
Kokisitko elämäsi merkitykselliseksi myös ilman perhettä, sukua ja ystäviä, eli riippuuko merkitys muista ihmisistä?
Mitä luulet, voinko uskottavasti spekuloida sillä, kokisinko elämäni merkitykselliseksi, jos olisin aivan erilainen ihminen (=en tekemisissä läheisteni kanssa) kuin olen nyt? En voi sitä tehdä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että olet yksinäinen? Jos on, miksi olet yksinäinen?
Voihan sen kuvitella, että kaikki läheiset katoaisi, ei niin että olisi itse erilainen. Mutta en koe olevani yksinäinen, vaan mikään ei tunnu miltään, edes kaverit, miehet tai muut, toisin kuin vaikka 10 v sitten jolloin tuollaisilla oli väliä. En ole masentunutkaan vaan kuin 97-vuotias jolla ei ole enää mitään uutta koettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan maailmassa satoja ammatteja ja tuhansia harrastuksia, joten kyllä vielä on nähtävää sullekin ;)
Mutta oikeasti se merkityksellisyys voi löytyä paljon vähemmälläkin. Toisaalta ymmärrän, ettei millään ole mitään merkitystä, kaikki on mieletöntä ja sattumanvaraista. Siltikin elämä on ikuisuuden mittakaavassa lyhyt, joten onko sillä niin väliä jos täällä muutaman vuoden heiluu vailla sen kummempaa "nähtävää" tai "koettavaa"?
Vierailija kirjoitti:
Millaista oli olla maanjäristyksessä?
No, ehkä on paremminkin niin että ajatus vaikka maanjäristyksestä tai siitä että näkisin alienin ei herätä muuta kuin "hohhoijaa, ihan jännää varmaan juu". Siinä mielessä siis tuntuu että kaikki on jo nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista oli olla maanjäristyksessä?
No, ehkä on paremminkin niin että ajatus vaikka maanjäristyksestä tai siitä että näkisin alienin ei herätä muuta kuin "hohhoijaa, ihan jännää varmaan juu". Siinä mielessä siis tuntuu että kaikki on jo nähty.
Eli et olekaan nähnyt ja kokenut kaikkea vaan sinua ei enää kiinnosta nähdä ja kokea mitään?
Miltä tuntui vatsassa kun kuumailmapallo nousi ilmaan?
Tuliko siitä tekemästäsi Pekingin Ankasta täydellistä?
Oliko hankala leikata ankka 88 palaan?
Saitteko teltan helposti pystyyn saareen?
Oliko teillä hyvää seksiä teltassa ja oliko vesi viileää naku-uinnilla kuutamossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää merkitys tavallisesta elämästä, ei pelkästään erityiskokemuksista.
Mitä merkitystä sinä saat tavallisesta elämästä (joka ei liity muihin ihmisiin) ?
No se on mun elämää, totta kai koen sen merkitykselliseksi! Ei se nyt tietenkään koko ajan mitenkään ekstaattista ole. Työ, perhe, harrastukset, ystävät, suku, luonto. Siinä niitä merkityksellisiä tekijöitä.
Kokisitko elämäsi merkitykselliseksi myös ilman perhettä, sukua ja ystäviä, eli riippuuko merkitys muista ihmisistä?
Mitä luulet, voinko uskottavasti spekuloida sillä, kokisinko elämäni merkitykselliseksi, jos olisin aivan erilainen ihminen (=en tekemisissä läheisteni kanssa) kuin olen nyt? En voi sitä tehdä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että olet yksinäinen? Jos on, miksi olet yksinäinen?
Voihan sen kuvitella, että kaikki läheiset katoaisi, ei niin että olisi itse erilainen. Mutta en koe olevani yksinäinen, vaan mikään ei tunnu miltään, edes kaverit, miehet tai muut, toisin kuin vaikka 10 v sitten jolloin tuollaisilla oli väliä. En ole masentunutkaan vaan kuin 97-vuotias jolla ei ole enää mitään uutta koettavaa.
Jos tarkoituksena on luoda joku realistinen ajatusmalli, ei voi kuvitella, että kaikki läheiset katoaisivat. Kysyin, oletko yksinäinen, koska kyselit siitä, olisiko elämäni merkityksellistä ilman muita ihmisiä. On jotenkin vaikeaa ymmärtää tilannettasi, kun et anna siitä oikein minkäänlaista kokonaiskuvaa.
Mutta jos sanon, mitä oikeasti ajattelen, luulen, että olisin itsekin väsyneempi elämään, jos mulla ei olisi lapsia. Lapsissa on se hyvä puoli, että ei tarvitse aina ajatella, että mitäs minä nyt haluan. Itsensä ajatteleminen on mukavaa, mutta kun sitä tekee yli 30 vuotta, tuntuu helpottavalta, kun ei enää tarvitsekaan olla oman elämänsä keskipiste, vaan huomio jakaantuu isomman joukon kesken. Sain lapseni 31- ja 34-vuotiaana, joten ehdin olla aika pitkään aikuinen ilman muita huolehdittavia.
Tämä ei ole siis kehotus tehdä lapsia, vaan kehotus mennä johonkin sellaiseen suuntaan, josta löytyisi jotain, joka kilpailisi oman itsesi huomiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista oli olla maanjäristyksessä?
No, ehkä on paremminkin niin että ajatus vaikka maanjäristyksestä tai siitä että näkisin alienin ei herätä muuta kuin "hohhoijaa, ihan jännää varmaan juu". Siinä mielessä siis tuntuu että kaikki on jo nähty.
Eli et olekaan nähnyt ja kokenut kaikkea vaan sinua ei enää kiinnosta nähdä ja kokea mitään?
Kyllä, se vain tuntuu siltä että kaikki asiat on suurinpiirtein samanlaisia, eikä tunnu sen erikoisemmalta syödä Pekingin ankkaa kuin ruisleipää. Johtuen siitä että tähänkin asti monta vuotta kaikki ns uusi on vain eri versio samasta vanhasta eikä herätä mitään tunteita tai ajatuksia.
Ainakin yksi osa tuota dilemmaa itessäni olen huomannut sen että en kykene näkemään elämässä mitään hyvää tai jos se on jotakin hyvä niin se on liika hyvää ollakseen totta.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yksi osa tuota dilemmaa itessäni olen huomannut sen että en kykene näkemään elämässä mitään hyvää tai jos se on jotakin hyvä niin se on liika hyvää ollakseen totta.
Ja näin kun tämän aasian ajattelee niin ehkä se hyvä ei olekaan sitä hyvää vaan se hyvä onkiin jotakin muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää merkitys tavallisesta elämästä, ei pelkästään erityiskokemuksista.
Mitä merkitystä sinä saat tavallisesta elämästä (joka ei liity muihin ihmisiin) ?
No se on mun elämää, totta kai koen sen merkitykselliseksi! Ei se nyt tietenkään koko ajan mitenkään ekstaattista ole. Työ, perhe, harrastukset, ystävät, suku, luonto. Siinä niitä merkityksellisiä tekijöitä.
Kokisitko elämäsi merkitykselliseksi myös ilman perhettä, sukua ja ystäviä, eli riippuuko merkitys muista ihmisistä?
Mitä luulet, voinko uskottavasti spekuloida sillä, kokisinko elämäni merkitykselliseksi, jos olisin aivan erilainen ihminen (=en tekemisissä läheisteni kanssa) kuin olen nyt? En voi sitä tehdä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että olet yksinäinen? Jos on, miksi olet yksinäinen?
Voihan sen kuvitella, että kaikki läheiset katoaisi, ei niin että olisi itse erilainen. Mutta en koe olevani yksinäinen, vaan mikään ei tunnu miltään, edes kaverit, miehet tai muut, toisin kuin vaikka 10 v sitten jolloin tuollaisilla oli väliä. En ole masentunutkaan vaan kuin 97-vuotias jolla ei ole enää mitään uutta koettavaa.
Jos tarkoituksena on luoda joku realistinen ajatusmalli, ei voi kuvitella, että kaikki läheiset katoaisivat. Kysyin, oletko yksinäinen, koska kyselit siitä, olisiko elämäni merkityksellistä ilman muita ihmisiä. On jotenkin vaikeaa ymmärtää tilannettasi, kun et anna siitä oikein minkäänlaista kokonaiskuvaa.
Mutta jos sanon, mitä oikeasti ajattelen, luulen, että olisin itsekin väsyneempi elämään, jos mulla ei olisi lapsia. Lapsissa on se hyvä puoli, että ei tarvitse aina ajatella, että mitäs minä nyt haluan. Itsensä ajatteleminen on mukavaa, mutta kun sitä tekee yli 30 vuotta, tuntuu helpottavalta, kun ei enää tarvitsekaan olla oman elämänsä keskipiste, vaan huomio jakaantuu isomman joukon kesken. Sain lapseni 31- ja 34-vuotiaana, joten ehdin olla aika pitkään aikuinen ilman muita huolehdittavia.
Tämä ei ole siis kehotus tehdä lapsia, vaan kehotus mennä johonkin sellaiseen suuntaan, josta löytyisi jotain, joka kilpailisi oman itsesi huomiosta.
Kokonaiskuva on siis että tulevaisuus ei herätä mitään innostusta tai edes neutraalia tunnetta vaan että hohhoijaa, vielä pitää monta vuotta suorittaa tylsiä asioita (olipa ne mitä vain).
Olin pari vuotta yhdessä hyväntekeväisyysjutussa ja ajattelin itseäni hyvin vähän, se tuntui vain vähän erilaiselta suorittamiselta, ei siis täyttänyt mitään tyhjyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää merkitys tavallisesta elämästä, ei pelkästään erityiskokemuksista.
Mitä merkitystä sinä saat tavallisesta elämästä (joka ei liity muihin ihmisiin) ?
No se on mun elämää, totta kai koen sen merkitykselliseksi! Ei se nyt tietenkään koko ajan mitenkään ekstaattista ole. Työ, perhe, harrastukset, ystävät, suku, luonto. Siinä niitä merkityksellisiä tekijöitä.
Kokisitko elämäsi merkitykselliseksi myös ilman perhettä, sukua ja ystäviä, eli riippuuko merkitys muista ihmisistä?
Mitä luulet, voinko uskottavasti spekuloida sillä, kokisinko elämäni merkitykselliseksi, jos olisin aivan erilainen ihminen (=en tekemisissä läheisteni kanssa) kuin olen nyt? En voi sitä tehdä.
Onko tässä nyt kyse siitä, että olet yksinäinen? Jos on, miksi olet yksinäinen?
Voihan sen kuvitella, että kaikki läheiset katoaisi, ei niin että olisi itse erilainen. Mutta en koe olevani yksinäinen, vaan mikään ei tunnu miltään, edes kaverit, miehet tai muut, toisin kuin vaikka 10 v sitten jolloin tuollaisilla oli väliä. En ole masentunutkaan vaan kuin 97-vuotias jolla ei ole enää mitään uutta koettavaa.
Jos tarkoituksena on luoda joku realistinen ajatusmalli, ei voi kuvitella, että kaikki läheiset katoaisivat. Kysyin, oletko yksinäinen, koska kyselit siitä, olisiko elämäni merkityksellistä ilman muita ihmisiä. On jotenkin vaikeaa ymmärtää tilannettasi, kun et anna siitä oikein minkäänlaista kokonaiskuvaa.
Mutta jos sanon, mitä oikeasti ajattelen, luulen, että olisin itsekin väsyneempi elämään, jos mulla ei olisi lapsia. Lapsissa on se hyvä puoli, että ei tarvitse aina ajatella, että mitäs minä nyt haluan. Itsensä ajatteleminen on mukavaa, mutta kun sitä tekee yli 30 vuotta, tuntuu helpottavalta, kun ei enää tarvitsekaan olla oman elämänsä keskipiste, vaan huomio jakaantuu isomman joukon kesken. Sain lapseni 31- ja 34-vuotiaana, joten ehdin olla aika pitkään aikuinen ilman muita huolehdittavia.
Tämä ei ole siis kehotus tehdä lapsia, vaan kehotus mennä johonkin sellaiseen suuntaan, josta löytyisi jotain, joka kilpailisi oman itsesi huomiosta.
Kokonaiskuva on siis että tulevaisuus ei herätä mitään innostusta tai edes neutraalia tunnetta vaan että hohhoijaa, vielä pitää monta vuotta suorittaa tylsiä asioita (olipa ne mitä vain).
Olin pari vuotta yhdessä hyväntekeväisyysjutussa ja ajattelin itseäni hyvin vähän, se tuntui vain vähän erilaiselta suorittamiselta, ei siis täyttänyt mitään tyhjyyttä.
Taitaa olla ongelma aivokemioissa. Oletko tehnyt masennustestiä? https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/itsearvioi…
No ei varmasti ole kaikki koettu, olet ehkä vaan niin tylsä ettet keksi mitään uutta tai uskalla/halua kokeilla mitään.