Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi päästä mielentilaan, ettei velkoisi elämältä mitään.
15.07.2008 |
Itsellä on paljon kurjaa menneisyydessä, lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen, sitten olen vielä jäämässä lapsettomaksi. Olen todella katkera kokemuksistani, joita en tässä ala eritellä.
Ihan hijattain tajusin, että jos haluan ikinä olla onnellinen, minun on pyrittävä ja saavutettava tila, jossa en koe, että elämä olisi minulle mitään velkaa. Että mun elämä on ollut tällainen ja sillä siisti. Antautua, päästää irti paremman toivosta ja nauttia siitä, mikäs on hyvin. Mulla on kuitenkin yksi asia hyvin, mulla on hyvä ja rakas aviomies ja hyvä kotielämä.
Kommentit (4)
vanhuus ja viisaus- olkoon lohtuna sinulle
t. 40 v ja risat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loputtomiin, vaan hyväksyy ne tapahtuneeksi eikä purnaa sitä, ettei niiden olisi pitänyt tapahtua vaikka ne vääryyksiä olivatkin.
Kyllä mulla on toiveita ja haaveita tulevaisuuden suhteen, mutta olen jo tullut niidenkin suhteen aika varovaiseksi. Esim. lapsesta uskallan vieläkin haaveilla, ja sitä varmaan jatkuu vaihdevuosiin saakka.
ap
Itse olen 27-v ja oikeasti jo aivan liian elämälle katkeroitunut ihminen.
älä silti lakkaa täysin unelmoimasta:)