Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)
Maailma muuttuu ja on paljon asioita joita vielä parikymmentävuotta sitten käytettiin ja tänään ei.
Kirjoita vai yksi asia per viesti. Varsinaisten fyysisten esineiden esimerkiksi puhelinkoppi lisäksi voit kirjoittaa myös tekemisiä. Laskujen vienti pankkiin, jossa pankkineiti sitten hoisi ne täyttämäsi lipukkeen mukaisesti.
Peukku ylös jos olet käyttänyt asiaa
Peukku alas jos et ole käyttänyt
Esiemrkki: Puhelinkoppi
Kommentit (1940)
Ennen pukeutumisessa oli selvät ikäsäännöt. Mummoilla oli ruskeat, paksut sukkahousut ja mummolenkinki (sellainen helposti puettava, keinokuituinen ja kukkakuosinen), sekä hansikkaat, kengät, laukku, takki ja hattu tiettyä "mummotyyliä". Heillä oli aina kokouimapuku. Silmälasit olivat mustat ja kissamalliset. Korvissa oli klipsikorvakorut, jos sellaisia oli. Rintakoru, kaulakoru ja sormukset olivat yleisemmät.
Nuorten naisten ja aikuisten naisten välillä eroja ei ollut niin paljon, paitsi jos vertaili maaseutua ja kaupunkia. Lisäksi oli Ruotsin ja Suomen välinen iso ero. Ruotsista lomalle tulevat sukulaiset olivat aivan älyttömän muodikkaita ja kuin eri planeetalta. Hiukset, farkut, koko hela hoito. Ruotsin serkkujen vanhoja vaatteita saatiin lahjaksi ja esim. eräät farkut jotka juuri ja juuri sain vedettyä jalkoihini aikaansaivat valtavasti kehuja ja hypetystä koulussa! Merkilläkään ei ollut väliä kun ne olivat täydelliset. Ja täysin ihonmyötäiset, paitsi lahkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret kokoontui sangoin joukoin viikonloppuiltaisin kaupungin keskustaan. Tampereella oli sellainen ruuhka tuolloin raatihuoneen kulmilla ettei eteenpäin meinannut päästä.
Miten tämä vastaa otsikkoa "asioita, joita ennen käytettiin"? Sama kyllä koskien tosi montaa muutakin viimeaikaista kommenttia...
Mutta tässä nyt yksi asia, jota ei enää käytetä: Henkilöhakulaitteet (aikana ennen kännyköiden yleistymistä). Tuttavalla oli sellainen, että jos soitti hänen hakulaitenumeroonsa, niin taskussa olevaan laitteeseen ilmestyi tieto numerosta, josta oli soitettu. Sitten etsittiin lähin lanka-/kolikkopuhelin, ja soitettiin takaisin.
Lasten kyyditsemiseen päiväkotiin tms. käytettiin polkupyörän tavaratelinettä. Siis ilman mitään turvaistuimia. kun niitä ei ollut.
Mekaaninen pankkikorttihöylä. Näitä oli kasarilla useimmissa liikepaikoissa, kun ei vielä ollut verkkoon liitettyjä koirtinlukijoita. Siihen pantiin kortti ja sen päälle itsekopioiva maksutosite ja höylättiin visaa niin, että kortin kohokirjoitus kopioitui lapuille. Lapuille merkattiin tätä ennen oston summa ja ostajan piti se allekirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio, joka oli ihan ostettu kaupasta vain radion kuuntelemista varten ja jossa ei ollut mitään lisälaitteita.
Nää on tosi lapsellisia.
Mistä sä luulet, että radio ostettiin, ellei kaupasta? Mitä lisälaitteita siinä pitäisi susta olla, vedenkeitin, nitoja, hiustenkuivain?Et ilmeisesti tunne ketään yli 25- vuotiasta, jos radio on susta ihme.
Kannattaa muuten omistaa sellainen nykyäänkin: hätätilanteiden varalta, kun sähköt ja verkot ei toimi. Ja hankkia paristoja. Tiedätkö mitä ne on?
Tuon alkuperääisen kirjottaneen vastaan. Eli pyrin kaupadta sanalla tarkoittamaan, että kyseessä ei ole kirppisostos tai lehtitilauksen tilaajalahja.
Lisälaitteita on kasettisoitin tai cd-soitin. Eli siis sellainen pelkkäradio.
Ja tarkoitin todellakin radioita, jonka päätarkoitus on vain kuunneöla sitä. Tänä päivänä radio taidetaan ostaa tosia hätätilannetta varten tai sitten sitä varten, että puhelimen musiikkia voidaan soittaa sen kauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laamapaita, olkatoppaukset, kreppirauta, bootsit, levikset, sokerivesi (tukkaan), valkoinen huulipuna, sininen kajali, o.b., ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mekaaninen pankkikorttihöylä. Näitä oli kasarilla useimmissa liikepaikoissa, kun ei vielä ollut verkkoon liitettyjä koirtinlukijoita. Siihen pantiin kortti ja sen päälle itsekopioiva maksutosite ja höylättiin visaa niin, että kortin kohokirjoitus kopioitui lapuille. Lapuille merkattiin tätä ennen oston summa ja ostajan piti se allekirjoittaa.
Sanottiin myös mankeliksi.
Noitahan oli pitkälle 90-luvulle vielä pienissä kipsoissa ja kesäkahviloissa. Ehkä kerran viikossa tai kahdessa saatiin uudet kieltoluettelot, listaus maksukiellossa olevista maksukorteista. Arvaatte varmaan, kuka niitä ehti tarkistaa jossain kiireisellä grillillä, kun asiakkaita on jonossa kymmenen metriä?
En muista enää summaa, jonka ylittyessä piti pyytää henkilöllisyystodistus. Olisiko ollut sata markkaa.
Oli ne aikoja! Passinkin pystyi itselleen väärentämään laminointikoneella konttorin takahuoneessa ;-) Ei ollut niin hysteeristä valvontaa kuin nykyään, ja kaikki tuntui silti turvalliselta ja oikealta.
Käsikäyttöinen kahvimylly. Tosin näitä taitaa olla taas enempi käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kyyditsemiseen päiväkotiin tms. käytettiin polkupyörän tavaratelinettä. Siis ilman mitään turvaistuimia. kun niitä ei ollut.
Kyllä jonkunlaisia ( vanerista ja ohuesta metallitangosta tehtyjä ) lasten kyyditykseen tarkoitettuja, tavaratelineeseen kiinnitettäviä lasten istuimia oli kaupoissa jo 1950-luvun lopulla.
Niissä oli myös lapsen jalkaterille tarkoitetut jalustimet. (sama firma valmisti myös lasten kelkkoja ja potkukelkkoja )
Materiaali vain on vaihtunut sittemmin muoviin.
1960- luvun ns. 'yhdenkoon' sukkahousut.
(...eivät muuten sopineet lähesKÄÄN kaikille)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio, joka oli ihan ostettu kaupasta vain radion kuuntelemista varten ja jossa ei ollut mitään lisälaitteita.
Nää on tosi lapsellisia.
Mistä sä luulet, että radio ostettiin, ellei kaupasta? Mitä lisälaitteita siinä pitäisi susta olla, vedenkeitin, nitoja, hiustenkuivain?Et ilmeisesti tunne ketään yli 25- vuotiasta, jos radio on susta ihme.
Kannattaa muuten omistaa sellainen nykyäänkin: hätätilanteiden varalta, kun sähköt ja verkot ei toimi. Ja hankkia paristoja. Tiedätkö mitä ne on?
Tuon alkuperääisen kirjottaneen vastaan. Eli pyrin kaupadta sanalla tarkoittamaan, että kyseessä ei ole kirppisostos tai lehtitilauksen tilaajalahja.
Lisälaitteita on kasettisoitin tai cd-soitin. Eli siis sellainen pelkkäradio.
Ja tarkoitin todellakin radioita, jonka päätarkoitus on vain kuunneöla sitä. Tänä päivänä radio taidetaan ostaa tosia hätätilannetta varten tai sitten sitä varten, että puhelimen musiikkia voidaan soittaa sen kauttaa.
Levysoitinhan OLI jo lisälaite vastaanottimessa ja sillä varustettuja radiomalleja oli jo 1950-luvun kalliimmisssa putkiradioissakin .
Niissä luksus-malleissa, jotka kuuluivat jo jonkunlaisena stereonakin.
Ne olivatkin muuten sen ajan nuorille pareille iso, säästämistä vaativa taloushankinta ja ostosta ja maksueristä käytiin aluksi oikein neuvottelemassa radioliikkeissä.
Monet niistä olivat sellaisia omilla huonekalutyyppisillä jaloilla varustettuja, isoja puisia, pinnaltaan hienosti lakattuja ja puleerattuja mööpeleitä .
Luksustahan ne silloin olivatkin.
Televisiohan teki silloin vasta tuloaan, joten radio oli kotona vielä ihan kunniapaikalla oleva, hyvin keskeinen laite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahvinen bussikortti. Eli kortti johon joko kuljettaja tai laite merkkasi onko matka käyettty.
Täällä Saksassa tämä on edelleen käytössä :)
Englannissa myös!
Vierailija kirjoitti:
Lasten lakupiiput. nam.
Myydäänhän näitä edelleen, ainakin sellaisissa monipakkauksissa ennen joulua.
Vierailija kirjoitti:
Kulmikas musta Octavia-astiasto.
Octime, ei Octavia... :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten lakupiiput. nam.
Myydäänhän näitä edelleen, ainakin sellaisissa monipakkauksissa ennen joulua.
Kouvolan lakritsin muhkeita lakupiippuja myynnissä lähi-K-kaupassani tälläkin hetkellä tuossa parin sadan metrin päässä.
Muoviset coctail ja drinkkilasit ja sheikkerit. Kultaisen tyylittömällä kasarilla :D
Alue: Aihe vapaa
Sunnuntaisin mentiin kirkkoon. Perhekuntina. Jos oltiin kylässä, mentiin porukalla. Ylle laitettiin paremmat mekot ja vaatteet. Aikuisilla naisilla oli mekko, sukkahousut ja korkokengät. Vanhemmilla naisilla lisäksi takki, huivi tai pieni sifonkihuivi kaulassa, rintakoru/kaulakoru ja sormukset sekä pieni kello, hansikkaat, hattu ja käsilaukku. Yleensä tuo käsilaukku oli pieni ja jäykkä "kuningatar Elisabeth" -tyylinen. Siellä oli nenäliina, pieni virsikirja, rahaa kolehtiin ja pastilleja.