Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)
Maailma muuttuu ja on paljon asioita joita vielä parikymmentävuotta sitten käytettiin ja tänään ei.
Kirjoita vai yksi asia per viesti. Varsinaisten fyysisten esineiden esimerkiksi puhelinkoppi lisäksi voit kirjoittaa myös tekemisiä. Laskujen vienti pankkiin, jossa pankkineiti sitten hoisi ne täyttämäsi lipukkeen mukaisesti.
Peukku ylös jos olet käyttänyt asiaa
Peukku alas jos et ole käyttänyt
Esiemrkki: Puhelinkoppi
Kommentit (1940)
Muistisairaita kutsuttiin vanhuuden höperöiksi eikä haettu diagnoosia.
Oli aika, jolloin miehet teki aloitteen. Aina. Tai ainakin suuri osa ihmisistä oletti niin. Naisten aloitteellisuus katsottiin noloksi. Jos mies oli ujo eikä saanut tehtyä aloitetta, niin juttu jäi toteutumatta.
Autoissa ei ollut turvavyöpakkoa, eikä edes vöitä takapenkillä.
Mopolla sai ajaa ilman korttia
Metakvaloni
Sekobarbitaali
Fenmetratsiini
Kaljaa myytiin vain lasipulloissa. Pullon siruja sai varoa kävellessä paljasjaloin ja uimaan mennessä.
Peukutinkohan väärin, kun pistin ylöspäin vain ne, joita olen itse käyttänyt/tehnyt. Peukutin alas, vaikka tiesin/tunsin asian, jos se ei koskenut minua. Jätin peukuttamatta, jos en tiennyt edes, mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Psyykkisesti sairaita kutsuttiin kylähulluiksi, mutta silti yleensä hyväksyttiin yhteisöön.
Siis jokaisessa kyläkunnassahan oli hullunsa. Hulluksi katsottiin kaikki, joilla oli vähän poikkeava persoonallisuus tai enemmän tai vähemmän älyllisesti vajaa. Kehitysvammaisista ei puhuttu. Se oli periaatteessa turvallista aikaa näille hulluille, koska he sai olla mitä olivat ja kyläyhteisö oli periaatteessa suojeleva yksikkö. Lapset saattoi vähän kiusata ja huudella, mutta yleensä heidätkin pantiin kuriin siinä asiassa. Lapsuudestani muistan monta erikoista persoonaa ja kylähullua. Mutta olihan niitä ikäviäkin tapauksia, missä jotain avutonta ihmistä käytettiin hyväksi tai muuta sellaista.
Asperiini oli yleinen (yleisin?) kipulääke. Muistan saaneeni sitä murskattuna ja veteen sekoitettuna 70- luvulla lapsena kuumeeseen.
Lasten ruumiillista kuristusta pidettiin normaalina.
Lapsille annettiin tavanomaiset kotimaiset nimet ei erikoisuuksien tavoittelua.
Lapset peuhasivat keskenään pihalla eikä heitä kuskattu kalliisiin harrastuksiin.
Kiertelevät mustalaiskuormat ja niitten leirit kesäisin. Akat lehahti heti kylille myymään pitsiliinoja, povaamaan ja kerjäämään. Kakarat lensi pihoihin leikkimään lasten leluilla ja keinumaan.
Vahemmat eivät yöpyneet sairaaloissa lasten luona. Päin vastoin kannustettiin käymään mahdollisimman vähän katsomassa niin ikävöi vähemmän.
Asunnoissa oli ammeet vakiona.
Ovelta ovelle kauppiaat esim imuri- ja perunakauppiaat.
Paperiset puhelinluettelot. Jotkut naiset eivät halunneet painattaa etunimeään näihin ettei tule miehiltä häirikkösoittoja :D vaan laittoivat esim R. Virtanen.
Kyllä näin vieläkin tehdään, maalla järven rannalla asuvat ja kesämökeillä.