Mun pää hajoo! Vastasyntynyt kotona ja 2,5v uhmaikäinen

En muista juuri muuta kuin itkua ja väsymystä.



Koeta jaksaa. Käytä hyväksi hoitoapua säännöllisesti, jos sitä on saatavilla.

Ihan oikeasti! Et eiköhän tuo uhmaikä ollut sullakin tiedossa, että sellainen lapselle tulee tuossa just 2,5vuotiaana. Koeta nyt vaan jaksaa! Itse en suin surminkaan ole käynyt toista tekemään kun esikoinen on vielä uhmaiässä. Sitten vasta kun meno tasoittuu, harkitsen asiaa uudestaan. Vielä tuo uhmis jatkuu, ikää 3v2kk..

Aina on päällä jonkinmoinen uhma tai muuten kriittinen ikä.

Jos ei sana tehoa, niin poista tilanteesta.. Vaikka varmasti vaikeaa onkin, kun taitaa ne pahimmat uhmat sijoittua just sinne vauvan ruokailuun ym...

Kehittele joku miettimispaikka, mihin voit sen uhmiksen istuttaa, silloin kun hän tekee tuhmuuksia ja vaan sinnikkäästi häntä kuskaat sinne...

Muutenkin pidä selkeät säännöt joita noudatetaan ja pysy myös tuon miettimispaikan suhteen jämynä ja johdonmukaisena..



Toinen mistä voisi olla apua on että yritä saada se pikku uhmis apulaiseksi erilaisiin hommiin ;) Ja näyttämään mallia vauvalle ;) Vaikka avaamaan ne vaipan teipit, että vauvakin näkee miten homma tehdään jne...

Meillä ikäeroa on kaksi vuotta ja kuopus on nyt 10kk. Vähitellen veljeksillä alkaa löytyä myös yhteisiä leikkejä ja toisaalta myös nahisteluja leluista ym. On päiviä, jolloin koen itseni lähinnä erotuomariksi.



Yritä antaa esikoiselle ihan omaa yhteistä aikaa, ilman vauvaa. Se tekee ihmeitä pikku-uhmailijalle.

Kyllä se nyt AP vaan niin on että äidin on jaksettava, kun on ne lapset noin lähekkäin " hankittu!" Oma valintasi.

Kaikenlaisia kikkojahan on niinkuin edellisillä kirjoittajilla näytti olevan tarjolla- kokeilemaan vaan.

Odotitkos muka että elämä kahden pienen lapsen kanssa olisi jotenkin harmonista?! Minä en tiedä yhtään perhettä jolla lapset pienellä ikäerolla ja jossa elo olisi rauhaisaa ja helppoa. Ei sen edes kuulu niin olla.

Koita jaksella ja noudata edellisten kirjoittajien neuvoja. Älä ainakaan leiki supermarttyyriäitiä vaan ota aikaa itsellesi ja ota lastenhoitoapua vastaan (jos on tarjolla). Jollei ole niin hanki sitä!

Hyvää kevättä ja nauti lapsistasi kun olet sellaisia onnistunut saamaan:o)

turha on rypistää ku paskat on jo housuissa....

äidin on vaan jaksettava ja huutaa ei saa

äiti ja lapset 6 v, 5 v, 3 v, 1v ja 4 kk

ja pää hajosi samalla lailla kun sullakin ;)

Nyt nuorempi on 10kk, eikä ole helpottanut yhtään.. vanhemman uhma vaan pahenee.. Ja nyt oon uudelleen raskaana, ikäeroa tulee siis vaan 1,5v.

Välillä oon miettinyt, että mihin olen pääni panemassa, mutta eiköhän tämä tästä =)

Väliin mahtuu kuitenkin niitä hyviäkin päiviä, ja oon jo oppinut ripustamaan hermoni narikkaan.. Kun oikein pännii, niin täytyy vaan pysähtyä ja katsoa hetki tilannetta " humoristisesti" ..

kanniskelun ja imettämisen jäädessä vähemmälle.

Sen jälkeen on tullut kolme lasta lisää, eikä näiden muiden kanssa ole ollut niin hankalaa. Toinen lapsi vaan sattui olemaan koliikkivauva ja me vanhempina tottumattomia esikoisen uhmaiän kanssa.

Jos haluat neuvoja, niin älä ole liian tiukka pientä esikoista kohtaan, vaikka vauvan rinnalla tuntuiskin isolta nyt. Anna syliä, aikaa, ota mukaan hoitamaan vauvaa ja kehu häntä. Jos yrittää satuttaa vauvaa, tee asiasta loppu. Kun et jaksa, pyydä apua, yritä nukkua riittävästi ja ulkoilla lasten kanssa. Mies mukaan, ellei ole aiemmin osallistunut, niin nyt olisi aika.

En osaa sanoa milloin teillä helpottaisi, meillä kun ainakin meni niin (lapsia kolme ikäerolla 1,5v) että alussa ei ollut mitään mustasukkaisuuksia, se tuli myöhemmin. Siis vauva vain nukkui ja söi, mutta kun vauvasta tuli hellyyttävä taapero, jonka edesottamuksia ihailtiin, joka sotki isomman leikit, vaati oman huomionsa jne. osasi isompi olla jo mustis.

No voi olla ihan vauvaan reagoimista.. Onko paljon mukana paijaamassa vauvaa?



Meillä esikoinen oli 14 kk ikänen kun kakkonen kun vauva syntyi ja otettiin joka päivä paljon huomioon ja syliin. Kehotettiin silitteleen itse. Välillä nipisti tai tuuppas vähän kovaa, mutta siihen osattiin varautua ja koitettiin vaan tukea tutustumaan ja vältettiin itte ettei peloteltais esikoista tutustumisvaiheessa liiallisella jännäämisellä et sattuuko vauvaa.



Esikoiselle muutenkin entistä tuttua toimintaa ja käyttäytykää niinkuin ennen vauvaa. Leiki esikoisen kanssa ja pidä pitkä pinna ja kiinni niistä säännöistä ja käyttäytymisistä (älä lipsu että pääset helpommalla koska sillon lapsi kokeilee vaan rajojaan lisää).



Nuku, ulkoile, nauti auringosta ja lapsistasi. Varaa isoon laukkuun molemmille lapsille vaihtovaatteita ja tavaraa valmiiksi, pukeutumisessa kerää kaikki vaatteet vaikka olkkariin ja laita sulle ittelles eka kengät ja viimesenä ittellesi takki (säästät sekunnin kun ei tartte enää puettujen lapsien jälkeen pukee kaikkee ittellesi ja sulla pinna riittää kun sun ei tuu kuuma)! ;)



Varaa paljon aikaa ja varaudu siihen et kun ootte melkein valmiina niin vauva kakkaa!!



Älä huuda, se hermostuttaa vauvan, sut ja esikoisen. Maailmaan mahtuu kiukuttelevan lapsen ääntä..

Tasoittuu varmaan sit vähän kun vauvalla on selkeä rytmi. Pystyt tekemään esikoisen kanssa vauvan uniaikaan jotain kivaa. meillä ikäeroa vain 1v6kk ja alku oli aika kaoottista, mutta jo muutaman kk:n päästä vauvan syntymästä alkoi helpottamaan. Nyt poika 2v2kk (jessus mikä uhmis) ja neiti 7,5kk ovat jo kun parhaat kaverit ja äitikin saa juoda kahvin ja lukea lehden aamulla =)



Voimia!!!

yritä antaa hänellekkin paljon huomiota, se helpottaa. Meillä kuopus syntyi juuri samanlailla kun esikoinen oli reilu 2 v ja uhmassa.

Ilmeisesti nämä joiden mielestä vastuulliset, täydelliset äidit, eivät koskaan koe väsymystä tai turhautumista, ovat itse niitä superäitejä! Ihanaa että teitä on meidän tavallisten kuolevaisten joukossa.



Tiedän että olen itse tieni valinnut ja arvatkaa mitä, olen tosi onnellinen valinnoistani.

Sekin helpotti jo kummasti kun sai täällä valittaa, kun ei sille miehellekkään jaksa valittaa! Nyt lähdetään ulkoilemaan. Kiitos teille jotka vaivauduitte asiallisesti kommentoimaan. Ihanaa että on muitakin inhimillisesti tuntevia, epätäydellisiä, joskus väsähtäneitä olentoja näiden täydellisten robottimammojen keskellä!

-ap