Kertokaa kannattaako edes etsiä parisuhdetta

Ei kannata etsimällä etsiä! Nauti nykyisestä elämäntyylistäsi, ehkäpä tiellesi osuu sopiva ihminen jonka kanssa haluat olla. Introverttinä lapsiperhe-elämä voi olla aika haasteellista. Yksinkin voi elää rikasta

elämää jos unohtaa ympäristön odotukset "normaalista" elämänkaaresta johon on pakko kuulua perheen

perustaminen.

Olet niin nuori vielä. Katsele rauhassa ja älä stressaa tuosta asiasta. Jos eteen osuu joku hyvä, niin kokeile, mutta jos ei osu, niin jatka normaalia elämää. Muiden elämä on mitä on ja sitä sinun on turha miettiä enää yhtään, sinä olet sinä ja muut ovat muita. Sitä paitsi kukaan ei voi suunnitella elämäänsä eteenpäin ja alkaa jo ennen parisuhdetta itkemään mahdollisen tulevan parisuhteen mahdollisten lasten elämää mahdollisen eron jälkeen! Jo ajatuskin siitä, että tällaisen ajatteluun käyttää aikaa, on naurettavaa..

Terv. 20 vuotta hyvässä parisuhteessa ollut kolmen teinin äiti

Minusta tuossa on ongelman siemenet. Moni nainen toimii elämässään samoin. Ensin eletään itselleen kolmekymppiseksi ilman kiirettä mihinkään. Opiskellaan, tehdäään töitä, harrastetaan ja matkustellaan.

Sitten herätään ajatukseen, että perhe olisi sittenkin kiva. Kun puolisoa ei löydykään sormia napsauttamalla, iskee paniikki ja moni jääkin perheettömäksi. Miehillä ongelma johtaa siihen, että kokematonta ja seurusteluun tottumatonta miestä vieroksutaan. Parisuhteeseen vaadittava kompromissien teon kyky on vajavainen, eikä sitä talolla tai autolla paikata.

Edellisen johdosta sinun olisi kannattanut aloittaa naisiin tutustelu jo kauan sitten. Tietysti mahdollisuutesi paranevat kolmekymppisenä, mutta haluatko toisella kierroksella olevan naisen lapsineen?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata etsimällä etsiä! Nauti nykyisestä elämäntyylistäsi, ehkäpä tiellesi osuu sopiva ihminen jonka kanssa haluat olla. Introverttinä lapsiperhe-elämä voi olla aika haasteellista. Yksinkin voi elää rikasta

elämää jos unohtaa ympäristön odotukset "normaalista" elämänkaaresta johon on pakko kuulua perheen

perustaminen.

Tyypillinen normon "neuvo". Noudata sitä ja olet loppuelämäsi yksin.

Nou hätä. Ei kiire mihinkään. Jos joskus siltä alkaa tuntua niin lapsia voi hankkia yli 30-kymppisenä. Väkipakolla ei kannata yrittää eikä varsinkaan minkään 'normipolun' mukaan, koska oikeasti sellaista ei ole olemassa.

Nosto

Sinun ei kannata etsiä parisuhdetta. Olet jo nyt liian masentavaa seuraa ja tuskinpa se ongelma muuksi muuttuu.

Se on kuule ihan sama miten elämäsi elät. Huono suhde heikentää elämänlaatua, hyvä parantaa mutta vähemmän taitaa näitä hyviä suhteita olla lopulta. "Parisuhteisiin vaadittava kyky kompromisseihin" tarkoittaa sitä että suostuu tekemään elämänvalintojaan toisen ihmisen ehdoilla tai no, eihän niitä valintoja silloin itse tee vaan seuraa toisen valintoja. Voihan sitä toki pitää ihanteena sitäkin jos niin haluaa, mä en pidä...

EIkö tuo ole juuri hyvä tilanne etsiä parisuhdetta, kun sinulla on kaikki hyvin, et varsinaisesti tarvitse toiselta mitään. Paitsi ehkä sitä fyysistä läheisyyttä. Olen ajatellut että näinhän sen pitäisikin mennä.

En nyt tiedä kannattaako ihan etsimällä etsiä sitä kumppania. Toki kannattaa olla avoimin mielin liikkeellä, tutustua erilaisiin ihmisiin ja käyttää eteen tulevat tilaisuudet hyväkseen. Ehkä introvertit joutuvat yrittämään enemmän tässä suhteessa koska kumminkaan kukaan ei tule heitä kotoa hakemaan. Olen itse myös hyvin yksin omissa puuhissani viihtyvä ihminen ja tuskin olisin oma-aloitteisesti parisuhteeseen hakeutunut, mikäli mieheni ei olisi sitä niin määrätietoisesti tavoitellut. Elikkä kyllä siinä omaan elämiseen keskittymisessä on ihan oikeasti vaara jäädä kokonaan yksin. Sopivissa suhteissa sitä sosiaalisuutta ja yritystä ja toisaalta sitä omasta elämästä nauttimista, on ehkä minun neuvoni.

Perhe-elämälle on muuten muitakin vaihtoehtoja kuin yksin oleminen. Voi olla lapseton parisuhde tai jopa sellainen suhde jossa molemmilla on oma koti ja vapaa-aikaa ja lomia vietetään yhdessä mutta ei jaeta koko elämää toisen kanssa.

Tuollaisen itsekeskeisen persreiän kanssa elävänä voin sanoa, että tee palvelus kaikille naisille ja ole yksin.

Hei,

Olen samanikäinen, samanlaisessa tilanteessa oleva ja samanlaisia ajatuksia kelava kuin ap. sillä erotuksella että olen nainen.

Ja näistä pohdinnoista olen tullut siihen tulokseen että itse en meinaa hakemalla hakea, mutta olen kuitenkin avoin parisuhteelle.

Minusta työpaikoista, harrastuksista tai ystävien kautta oppii tuntemaan uusia ihmisiä parhaiten. Näkee heitä suht usein ja huomaa mitrn he reagoivat eri tilanteisiin ja asioihin. Jos kinnostus herää niin sitä voi sit alkas näyttämään ja siitä voi sit taas lähteä tutustumaan paremmin jos molemmista siltä tuntuu.

Itse tosiaan olen ollut sinkku oikeastaan aina, mutta mulla on ollut aika paljon hyviä miespuolisia ystäviä. Suhteeseen asti ei ole yksikään kehittynnyt koska itse en ole halunnut. Mutta enää en halua jatkaa samaa rataa... ei se pidemmänpäälle ole rakentavaa kellekkäään..

Mutta siis!

Mun vinkki siis oli että jatka elämää normaalisti, pidä silmät auki ja ole avoin ja pidä suhde vastakkaiseen sukupuoleen selkeänä.

Jotenkin minulla nousi karvat pystyyn aloituksesta. Ainakaan minun mieleeni et olisi millään tavoin, en jaksaisi tuollaista ihmistä. Missä on se kaikki positiivisuus ja iloisuus? Tai kiinnostus tulevaisuutta kohtaan? Niin kuin joku jo kirjoittikin, niin kuulostat masentuneelta ja umpitylsältä tyypiltä ja sellaista en lasteni isäksi haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin minulla nousi karvat pystyyn aloituksesta. Ainakaan minun mieleeni et olisi millään tavoin, en jaksaisi tuollaista ihmistä. Missä on se kaikki positiivisuus ja iloisuus? Tai kiinnostus tulevaisuutta kohtaan? Niin kuin joku jo kirjoittikin, niin kuulostat masentuneelta ja umpitylsältä tyypiltä ja sellaista en lasteni isäksi haluaisi.

Ilmastonmuutos on ihmisen parasta aikaa. Meressä kelluu muovia, valaat syö muovia ja kuolee.

Ihminen on syöpä.

Ihme kiukuttelijoita täällä. Nää on juuri niitä joiden elämänlaatua se suhteessa oleminen on heikentänyt, ei parantanut. Sitä sitten kostetaan niille jotka eivät ole vielä samaan ansaan erehtyneet.

Minä sain susta ihan positiivisen kuvan. Sulla on asiat kunnossa ja nuoreksi mieheksi vielä realismiakin. Ymmärrät, että onnellisimmissakin parisuhteissa on erimielisyyksiä, ristiriitoja ja raskaita aikojakin ja se, mikä kantaa näiden yli, on rakkaus toista kohtaan. Et siis saa vain kirsikkaa vaan joudut ottamaan koko jäätelön. Kirsikka on se, mikä saa sut nielemään koko jäätelön. Ja se kirsikka on rakkaus. 

Parisuhteen etsiminen valitettavan usein johtaa vain siihen, ettei löydä edes jäätelöä. Ei kirsikalla eikä ilman. Elä elämääsi, ole elämääsi tyytyväinen JA tapaa mahdollisimman paljon ihmisiä. Erityisesti naisia. Älä tapaa heitä saadaksesi parisuhteen vaan kohdataksesi kirsikan. Jos ja kun tapaat naisen, jolle sinä olet jäätelö kirsikalla ja hän sinulle jäätelö kirsikalla, ajattele parisuhdetta vasta sitten. 

Teksti olisi ihan hyvin voinut olla 55 vuotiaan akattoman ukon kirjoittama, niin katkeraa se oli.

Kirjoitapa ap tekstisi uudestaan positiivisemmin. Vai osaatko?

Meet nyt asioiden edelle ja mietit liikaa. Käy kiksauttamassa ainakin kolmea tyttöä tinderistä, että tajuut vähän elämästä, etkä ihastu sitten väärään tyyppiin pelkän seksin takia. Kiksauttelet vaan menemään niin kyllä ajan kanssa tapaat sitten sen potentiaalisen suhteenkin. Tää on mun neuvo nuorelle miehelle.