Mitä järkeä tässä elämässä?

Ihan se perus järki, että eletään niin kauan kuin tätä iloa riittää, ihmetellään maailman menoa ja kummastellaan vaikka kevään etenemistä.

Olet arvokas ja onnekas, koska olet ylipäänsä olemassa.

Sepä se, mut et ole ainoa tuota asiaa miettimässä. Mitä tää kaikki on?

Ei mitään järkeä! Sehän tässä onkin niin hubaa. Oikeasti ei ole mitään tarkoitusta millään. Jos ihminen kykenisi selvittämään mikä maailmankaikkeus on, niin ehkä selviäisi samalla se,  että asioilla saattaa mahdollisesti olla joku tarkoitus. Tai sitten ei. Mutta tohon kannattaisi kuitenkin panostaa kaikki resurssit joita ihmisistä vain irtoaa. Selvittämään sitä miksi olemme täällä. Muuten kuten totesit, elämällä ei ole mitään tarkoitusta ja päämääränä on vain se hauta.

Kunhan vaan ollaan satuttu syntymään. Ja elämällä on juuri siksi merkitystä kun on vain se yksi elämä, yksi mahdollisuus tehdä kaikkea. Tietysti voit kuluttaa sen tekemättä mitään ja pohtimalla että kuinka turhaa tämä on mutta aika paljon antoisampaa siitä saa ottaa kaiken irti ainoasta mahdollisuudestaan.

Tiiätkö, vaikka mä uskon Jumalaan ja olen siis uskoon tullut niin mietin tätä kaiken päättömyyttä ja järjettömyyttä aika usein. Välillä tekee mieli lyödä hanskat tiskiin ja "päästä jo pois." Eli mennä sinne "saunan taakse", kuten asian ilmaisen.

Kaiken paskan keskellä mulla on kuitekin levollinen mieli, koska minä tiedän tämän kaiken tarkoituksen. En vain jaksaisi olla täällä enää pätkääkään. En jaksa antaa omaa panostani mihinkään tärkeään. Mutta suosittelen kaikille elämäänsä kyllästyneille uskoon tulemista. Paska ei häviä, mutta se tietty tyhjyyden tunne sisuskaluissa häviää. Varmuus tulevaisuudesta tulee tilalle.

Jumalan olemassaoloa en voi kieltää, mutta kaiken tämän pelleilyn keskellä tulee pohdittua Jumalan oikeudenmukaisuutta. 

Elämä ei pääty kuolemaan. Jumalan tahto on saada kaikki ihmiset luokseen. Iankaikkisuudessa kaikki on niin kuin pitää. Jeesukseen uskova kulkee taivastiellä jo tässä elämässä. Jeesus on tie taivaallisen Isän luo.

Voi kehuskella sillä, että voitti uintikisat. 

Elämän tarkoitus on tuottaa lisää elämää, jotta lajisi jatkaa ja vahvistuu kulkuaan tällä pallolla.

Ei sillä ole sen kummempaa tarkoitusta.

Me tietoisina olentoina voimme tehdä muutakin, kuin vain lisääntyä. Itse esimerkiksi nautin elämästäni. Suosittelen sitä muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Tiiätkö, vaikka mä uskon Jumalaan ja olen siis uskoon tullut niin mietin tätä kaiken päättömyyttä ja järjettömyyttä aika usein. Välillä tekee mieli lyödä hanskat tiskiin ja "päästä jo pois." Eli mennä sinne "saunan taakse", kuten asian ilmaisen.

Kaiken paskan keskellä mulla on kuitekin levollinen mieli, koska minä tiedän tämän kaiken tarkoituksen. En vain jaksaisi olla täällä enää pätkääkään. En jaksa antaa omaa panostani mihinkään tärkeään. Mutta suosittelen kaikille elämäänsä kyllästyneille uskoon tulemista. Paska ei häviä, mutta se tietty tyhjyyden tunne sisuskaluissa häviää. Varmuus tulevaisuudesta tulee tilalle.

Jumalan olemassaoloa en voi kieltää, mutta kaiken tämän pelleilyn keskellä tulee pohdittua Jumalan oikeudenmukaisuutta. 

Usko on yksi kalleimmista ja samalla turhimmista vakuutuksista minkä voi ottaa.

Käytät siihen rahaasi ja aikaasi vuosikausien ajan, ja kaiken sen jälkeen kuolinhetkellä elämäsi päättyy ja lakkaat täysin olemasta. Etkä voi edes reklamoida, vaikka paskan myivät.

Vierailija kirjoitti:

Tiiätkö, vaikka mä uskon Jumalaan ja olen siis uskoon tullut niin mietin tätä kaiken päättömyyttä ja järjettömyyttä aika usein. Välillä tekee mieli lyödä hanskat tiskiin ja "päästä jo pois." Eli mennä sinne "saunan taakse", kuten asian ilmaisen.

Kaiken paskan keskellä mulla on kuitekin levollinen mieli, koska minä tiedän tämän kaiken tarkoituksen. En vain jaksaisi olla täällä enää pätkääkään. En jaksa antaa omaa panostani mihinkään tärkeään. Mutta suosittelen kaikille elämäänsä kyllästyneille uskoon tulemista. Paska ei häviä, mutta se tietty tyhjyyden tunne sisuskaluissa häviää. Varmuus tulevaisuudesta tulee tilalle.

Jumalan olemassaoloa en voi kieltää, mutta kaiken tämän pelleilyn keskellä tulee pohdittua Jumalan oikeudenmukaisuutta. 

Mitä mietittävää on Jumalan oikeudenmukaisuudessa?

Kaipa tässä pitäisi jotenkin kehittyä ihmisenä. Mutta tällä hetkellä kyllä tympii tämä koko elämä-touhu aikalailla. Mun perusongelma josta en taida ikinä päästä mihinkään on yksinäisyys, ei kumppania, ei oikein edes ystäviä. Varmaan ja varmasti itsestäni kiinni paljon mutta ei näitä ongelmia enää korjaa edes mikään terapia, valitettavasti.

Täällä opetellaan erottamaan hyvä pahasta.

Saamme täällä kokea esimakua taivaasta ja ikävä kyllä kokea sen mikä seuraus on ihmisten ylpeydellä, itsekkyydellä ja julmuudella.

Saamme täällä hyviä kokemuksia ja kauniita muistoja.

Kuin myöskin huonoja kookemuksia ja ikäviä muistoja.

Saamme ystäviä ja saamme vihollisia.

Ja riippuen siittä että kadutko sitä vääryyttä mitä olet tehnyt itseäsi ja muita kohtaan ja teetkö sen sijaan hyviä asioita siksi koska välität ja tiedät että se on toiselle parasta, vai teetkö kaiken päinvastoin määrittelee sen että voitko elää ikuisesti vai kuoletko kokonaan pois.