Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?

Älä ota käytettyä miestä! Nuorta sen olla pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa vielä.

Meillä menee niin, että asumme miehen omistamassa omakotitalossa, ja noin puolet ajasta täällä on miehen kolme lasta. Minulla ei ole lapsia, eikä yhteisiäkään ole. Mies on hyväpalkkaisessa työssä, minulla on erittäin pienet tulot (opiskelen ja teen keikkatöitä). Mies maksaa asumiskulut (vedet, sähköt, lämmityksen, jne) kokonaan. Ruoat menee aika lailla puoliksi. Mies maksaa pääasiassa lasten kulut, mutta toki jos mies ei ole kotona, annan lapsille rahaa, jos ovat vaikka lähdössä kavereiden kanssa leffaan, tai käyn välillä ostamassa jonkun lapsen kanssa jotain vaatteita/harrastustarvikkeita hänelle, tai maksan jonkun satunnaisen ratsastustunnin, jos minulla sattuu olemaan käteistä, ettei miehen tarvitse mennä sen takia pankkiautomaatille. Samoin kun voin antaa hyvästä koenumerosta rahaa ja osallistun joulu- ja synttärilahjoihin siinä missä lasten vanhemmatkin.

Rahallista apua enemmän osallistun kuitenkin muuten - kuskaan lapsia kouluun/hoitoon ja sieltä pois, vien harrastuksiin, osallistun harrastuksiin, pelaan, leikin ja ulkoilen heidän kanssaan, käyn katsomassa heidän kevät- yms. näytöksiään, autan läksyissä, vahdin öidenkin yli, jos molemmat vanhemmat yhtä aikaa reissussa, jne.

Meillä toimii näin. Mies ei halua minulta rahaa elämisestä (säännöllisesti aina kysyn ja tarkistan, onko tilanne muuttunut), koska ei koe minun "elävän siivellä", eikä hänen taloudellinen tilanne sitä vaadi. Enkä itse koe lokkeilevani, sen verran kuitenkin aikaa ja rahaa lapsiin ja tähän uusperhekuvioon laitan. Molemmat olemme tyytyväisiä tähän tyyliin, eikä rahasta ole koskaan ollut riitoja.

Eli siis aloittaja - ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Suosittelen keskustelemaan miehen kanssa ENNEN yhteenmuuttoa. Raha-asioista voi saada aikaan suuria riitoja, tai sitten ne naksahtavat helposti kohdilleen.

Suomeen on näköjään rantautunut jonkinlainen moniavioisuus systeemi aikaisemman kotiapulaissysteemin tilalle. Miten naiset lähtee näihin kuvioihin? Oma elämä jää elämättä kun toimii toisten lastenhoitajana ja sängynlämmittäjänä. Mies näyttää tarvitsevan kaksi naista siihen että lapsensa aikuiseksi. Yksi ei riitä siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse kun lasten pitää niin kamalasti ratsastaa sun muuta. Onhan se aviovaimo alkuun ollut nätti ja kiva ja seksuaalisesti haluttava. Mutta sitten alkoi olla liian raskasta kun lapset pyöri jatkuvasti jaloissa ja vaimo alkoi väsyä. Ei kun uutta kehiin. Ja aina löytyy joku köyhä maalaistyttö lapsenpiiaksi. Sitten tälle annettiin nimi uusperhe.

En minäkään ymmärrä, miksi ylläoleva haluaa elää noin. Ehkä se tuottaa hänelle tyydytystä? Tuottaa tunteen, että on tarpeellinen?

Ei siinä mitään, jos hän itse haluaa. Ongelma tulee siitä, jos mies vaatii,

Siis...... Olen kotipiika, jos itse tykkään miehen lapsista ja haluan viettää heidän kanssaan aikaa? Ikinä koskaan milloinkaan ei ole mies olettanut/käskenyt minun vahtia lapsia tai tehdä jotain heidän kanssaan. Joka kerta, jos esimerkiksi tarvitsee apua lasten hakemisessa koulusta, hän PYYTÄÄ ja kysyy, voisinko ja jaksaisinko hakea. Jos minulla on menoja, hän tai lasten äiti keksii miten hoitavat tilanteen siihen asti, että voivat itse kuskata. Ja omasta halustani leikin ja pelaan lasten kanssa, minusta se on mukavaa. Muiden uusperhe(kotipiika)kuvioista en tiedä, mutta minä koen, että jos kotonani asuu lapsia, haluan tulla heidän kanssaan hyvin toimeen ja olla läheinen ihminen. En niin, että moikataan, kun he tulevat meille ja muuten ovat vain isänsä kanssa, kun minä olen lukittautuneena makuuhuoneeseen, etten vain tekisi mitään heidän hyväkseen. No, kai sekin on joidenkin mielestä hyvä ja oikea tyyli. Itselleni se vain ei sopisi.

Kokeilepa, mitä käy, kun ilmoitatkin ettei hakeminen sovikaan sulle, vaikkei muita menoja olekaan. Mies maksaa asumisen yms. kulut, koska talo on miehen ja menee perinnöksi hänen lapsilleen, mikäli ette ole naimisissa.

Olen kokeillut. Jos olen vaikka väsynyt, tai en viitsi käynnistää autoa yhden hakureissun takia, voin sen sanoa miehelle. Okei, jos olen väsynyt, mies ei edes kysy minulta, voisinko hakea lapsia, vaan keksii suoraan toisen ratkaisun.

Ja kyllä - olemme naimisissa ja miehellä on testamentti. Tiedän tasan, mitä tulen saamaan, jos tulee ero tai jos mies kuolisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelisin, että jos yhdessä ostetaan asunto, se ostetaan puoliksi ja puoliksi, olkoonkin sitten "liian iso" tämän lapsettoman kannalta ajateltuna. Se on kuitenkin itselle vain omaisuutta, eli jos lainan saa, niin ei ole niinkään väliä ostaa pari huonetta isompaa asuntoa kuin mitä ostaisi, jos lapsia ei kuvioissa vielä olisi.

Sitten, jos muutetaan vuokralle, ja kuvitellaan, että pariskunta muuttaisi 700€ kaksioon, mutta miehen lasten takia pitääkin ottaa 1200€ neliö, niin olisi kaiken järjen mukaista, että mies maksaa vuokrasta suuremman osan.

Vedessä, yms mies voisi myös tulla vastaan (varsinkin, jos on kerrostalo ja miehen kahdesta lapsesta pitäisi molemmista maksaa myös se 30€/kk - tai mikä summa nyt ikinä olisikaan). Eli mies maksaisi vedestä sitten kolmen ihmisen maksut, lapseton nainen vain itsensä. Sähköt ja muut voisi aivan hyvin maksaa molemmat puoliksi, hyvin vaikea arvioida, miten iso osa sähköistä kuluu lasten takia. Lämmitys samoin (jos omakotitalossa ollaan). Toki isompi talo kuluttaa enemmän, mutta siinä ei ainakaan 3/4 -jakoa miehelle voi ajatella, kun lapset eivät niin paljon sitä kulutusta lisää kuitenkaan, kun ottaa huomioon kuukausimaksut ja muut.

Ruoat riippuu vähän aikuisten taloudellisista tilanteista ja lasten/lapsen iästä. Jos on kaksi murrosikäistä poikaa ja äitipuoli pienipalkkaisssa työssä, on aika kohtuutonta ajatella, että ruoat maksetaan puoliksi. Itse en ruokakuluja rupeaisi laskemaan ja puolittamaan, mutta helppohan ne on jakaa esimerkiksi niin, että jos yhdessä käydään kaupassa, mies maksaa, ja sitten kun yksinään käydään kaupassa, se maksaa, joka käy. Olettaen siis, että mieskin joskus siellä kaupassa käy, eikä kaikki jää naisen vastuulle. Mutta ruoka on joka tapauksessa sellainen asia, että jos siinä alkaa miettiä jotenkin "nuo ei ole minun lapsia, en siis osta muroja ja maitoa, vaikka lasten aamupalatarvikkeet onkin loppu", niin ei varmasti tule uusperhe-elämä kestämään.

Harrastukset, puhelinliittymät, yms kuuluvat sitten lasten vanhemmille, niihin ei tarvitse äiti-/isäpuolen osallistua millään tapaa (rahallisesti), ellei omasta tahdostaan halua.

Kysyin jo aiemmin tässä ketjussa saamatta vastausta. Miksi se asunto pitää välttämättä olla puoliksi? Jos itselle riittää pienempi ja haluaa maksaa pienempää lainaa, niin miksi omistussuhteita ei voisi jakaa halun ja tarpeen mukaan? Kyllä meillä ydinperheenäkin olisi varaa maksaa lainaa kahdesta tyhjästä huoneesta, mutta mitä järkeä siinä on jos mieluummin käytetään ne rahat muuhun? Miksi se ylimääräisistä huoneista maksaminen olisi ap:lle yhtään sen järkevämpää?

No ei tietenkään tarvitse tai ole pakko, mutta noin minä itse tekisin. Joku muu voi toimia toisin.

Avovaimollani on kaksi lasta, jotka ovat meilä joka toinen viikko. Yhteisiä lapsia ei ole.

Meillä asiat on hoidettu niin, että omistamme puoliksi omakotitalon ja myös talon juoksevat menot (vedet, sähköt, netit jne.) menevät puoliksi. Minusta tämä on ihan ok, koska kyse on pk-seudulla sijaitsevasta talosta, jonka lyhennykset ovat joka tapauksessa omaisuuden kartuttamista.

Äiti (ja exä elatusmaksujen muodossa) huolehtii pääasiassa lastensa menoista kuten vaatteista ja  harrastuksista. Ruokamenot maksetaan puoliksi, mikä on sekin minusta täysin reilua ihan jo senkin takia, että urheilullisena ja lihaksikkaana miehenä syön varmasti melkein yhtä paljon kuin avovaimo ja joka toinen viikko täällä olevat lapset yhteensä.

Omasta halustani ostan kyllä lapsille kaikkea kivaa ja osallistun lomamatkojen osalta myös lasten menoihin. Avovaimoni ei ole tätä kuitenkaan koskaan minulta vaatinut, mutta se ei ole kyllä minulle mikään iso uhraus, koska palkkani on melkein kolminkertainen avovaimoni palkkaan verrattuna, joka on aika keskiverto kouluterveydenhoitajana.

Lähinnä haastetta on meillä aiheuttanut se, että reilusti isomman palkkani ansiosta minulla jää säästöön helposti reilut pari tonnia kuussa sijoituksiin, kun taas avovaimoni osalta tulot vastaavat aika tarkkaan menoja. Tämä tuntuu puolisoani välillä ärsyttävän, mutta minusta järjestely on kyllä oikeidenmukainen. Meillä ei ole perheessä kahta eri elintasoa ja olen sopeuttanut oman kulutustasoni alaspäin vastaamaan avovaimon tuloja. Tämä ei ole ollut itselleni mitenkään iso asia, koska en ole erityisen tuhlaavainen luonne.

Varmaan minä tässä järjestelyssä jään satasen-pari tappiolle kuukaudessa verrattuna siihen, että laskettaisiin Excelissä kunkin kuluja sentilleen, mutta en ole tosiaan sitä pitänyt ongelmana. Tiedä sitten miten homma toimisi, jos tienaisimme sama verran tai minä vähemmän.

M35

Jos meinaa perheen perustaa, niin miksi ihmeessä kaikki tulot eivät ole yhteisessä käytössä? Ne miehen lapsethan tulevat mukaan ap sinun perheeseesi. Ei perheessä ole "sinun" ja "minun" lapsia.

Jos ollaan yhdessä, kulut maksetaan yhdessä erittelemättä niin kauan kuin vaan rahaa jommalla kummalla on. Ihme nillittämistä 2/3 kuluista jne?

Mulla 2 lasta, jotka isällään 2vkl/kk ja meidän yhteisessä kodissa asuu myös mun uusi mies.

Ollaan alusta alkaen maksettu vuokra ja kiinteät asumiakulut puoliksi. Mies järkeili tämän niin, että halvemmalla hän pääsee kuin että asuis yksin ja kumpikaan ei jaksa pennejä laskea.

Nykyään asuntolaina 50/50 ja exceliin on vedetty ruokakulut, autot, sähköt jne. ja ne maksetaan puoliksi. Mä maksan vähän enemmän ruokakuluja koska lapsista tulee lapsilisät jne. niin koen että ne pitää mennä lasten kuluihin suoraan. Molemmat maksaa omat harrastukset ja minä maksan kaikki lasten vaatteet, harrastukset ja muut heidän kulut koska mun lapsia ne on.

Jos miehellä on ylimäärästä niin hän laittaa ne autoihin ja jos mulla niin ostan meille ulkomaanreissuja niin että maksan myös miehen mukaan. Molemmat siis "omiin " juttuihin mutta niin että yhdessä kaikki niistä hyötyy.

Jos mies on lasten kanssa kolmistaan niin käy normaalisti heidän kanssa kaupassa, jos menee uimaan niin maksaa heidät jne. mitä nyt normaali vanhempi tekee. Lapsille näkyy varmaan aika pitkälti, että myös lisävanhempi maksaa heidän kulujaan.

Vierailija kirjoitti:

Just tuo ruoat ja muut asumiskulut on se mikä mietityttää. Puolet nelihenkisen perheen kuluista on aika paljon enemmän kuin yhden henkilön kulut vaikka lapset onkin vaan puolet ajasta. Ei ole tarkoitus alkaa kuitteja laskemaan, mutta luulen, että pidemmän päälle alkaisi tympiä, jos kaikki menisi vaan suvereenisti puoliksi. Esim sähkö- yms laskut nousee tosi paljon, kun asunnon pitää olla niin paljon isompi..

Ap

Jeps. Ei sun tarvitse miehen lapsia elättää vaikka perhe olisittekin. Jonkinlainen prosenttiosuus on reilumpi. Meillä mä maksan suhteessa enemmän koska mun lapset asuvat meidän kanssa, miehen vierailee. Mun lapsilla omat huoneet, miehen ei. Ei joka penniä tarvii syynätä tietenkään. Mut lähtökohtaisesti mies maksakoon omuen lastensa kulut. Niistä arjen pienistä kuluista kertyy huomaamatta isoja summia.

Uusioisä joka maksaa enemmän koska parempi palkka kirjoitti:

Jos ollaan yhdessä, kulut maksetaan yhdessä erittelemättä niin kauan kuin vaan rahaa jommalla kummalla on. Ihme nillittämistä 2/3 kuluista jne?

Noin sulla, ei kaikilla sama. Ei kenenjään tarvitse toisen edellisessä suhteessa tehtyjä lapsia elättää. Uusperheitä on moneen lähtöön, ja todellakin on tärkeää miettiä tarkasti mikä on reilua. Jokainen vastaa niistä lapsista jotka maailmaan on saattanut ja muu on bonusta.

Lukekaahan sitten otsikko eli vain toisella on lapsia ja toisekseen miksi sellaiset, joilla on kovat tulot kirjoittelevat, että maksavat puolisonsa lastenkin elämää, eikä ymmärrä muunlaista käytäntöä. On hiukan eri asia alkaa elättää kenenkään kersoja, kun tulot on nettona 2000€/kk, kuin että ne on 5000€/kk eikös vain?

Itse harrastan paljon (omistan hevosen, harrastan kuntosalia, uintia ja koiraharrastuksia), maksan myös omia lainoja pois ym..  Maksan miehelleni hänen omakotitalossa asumisesta puolet kuluista. Hänellä on 3 lasta, eivätkä ne ole äidillään koskaan. Minulla ei yksinkertaisesti olisi varaa elättää hänen lapsiaan!

Teen kotityöt eli pidän lapsien hyvinvoinnista huolta ja samalla miehenkin. Eikö tällekkin hommalle soisi olevan painoarvoa? Jotenkin tuntuisi ihan rakilta, jos tuohon pitäisi alkaa vielä maksaa heidän kulujaan? Ostan ruokaa jääkaappiin kyllä, mutta en todellakaan joka päivä (kerran pari vkossa) tästä asiasta kuitenkin tulee välillä riitaa, kun kaapit on jo tyhjiä ennenkö itse olen ehtinyt syödä yhtään mitään ja tähän olisi keksittävä ratkaisu. Mies siis myös käy kaupassa, joten vielä ainakin toistaiseksi ollaan näillä menty. Vaatteet ja harrastukset eivät todella kuulu minulle. En ala rutiköyhäksi sen vuoksi, että miehelläni on lapsia, joita kuitenkin hoidan ja huolehdin.

Liian usein unohdetaan se, että naisen vastuulle ne lapset pääosin alkaa aina kallistua, vaikka kuvio olisi mikä. Sen vuoksi ainakin juuri sen lapsettoman naisen kohdalla on hiukan pidettävä puoliaan, ettei joudu kaiken sen passaamisen lisäksi vielä maksumieheksikin.

Ja todellakaan ei ainakaan nuorena kannata ottaa miestä, jolla lapsia.

Itse olen +40v ja iän myötä jo hiukan sietää enemmän. Nuorena en ikinä ois lähtenyt tälläiseen kuvioon!

Vierailija kirjoitti:

Jos meinaa perheen perustaa, niin miksi ihmeessä kaikki tulot eivät ole yhteisessä käytössä? Ne miehen lapsethan tulevat mukaan ap sinun perheeseesi. Ei perheessä ole "sinun" ja "minun" lapsia.

Riippuu kyllä perheestä.Kyllä meillä on mun lapset, joilla on hyvä suhde mieheni kanssa, sekä miehen lapset, joilla on oma äiti ja jonka kasvatusmalli näkyy lapsissa hyvin vahvasti. Jos olisivat oikeasti " meidän" olisivat aika paljon paremmin houdetut ja kasvatetut kuin nyt. Ei se tietenkään lasten vika ole. Mutta " minun" ja " sinun" lapset ovat niin kaukana toisistaan, ettei " meidän" lapsia meidän perheessä ikävä kyllä ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meinaa perheen perustaa, niin miksi ihmeessä kaikki tulot eivät ole yhteisessä käytössä? Ne miehen lapsethan tulevat mukaan ap sinun perheeseesi. Ei perheessä ole "sinun" ja "minun" lapsia.

Riippuu kyllä perheestä.Kyllä meillä on mun lapset, joilla on hyvä suhde mieheni kanssa, sekä miehen lapset, joilla on oma äiti ja jonka kasvatusmalli näkyy lapsissa hyvin vahvasti. Jos olisivat oikeasti " meidän" olisivat aika paljon paremmin houdetut ja kasvatetut kuin nyt. Ei se tietenkään lasten vika ole. Mutta " minun" ja " sinun" lapset ovat niin kaukana toisistaan, ettei " meidän" lapsia meidän perheessä ikävä kyllä ole

Kiitän onneani, etten joudu elämään noissa uusperhekuvioissa!

Vierailija kirjoitti:

Lukekaahan sitten otsikko eli vain toisella on lapsia ja toisekseen miksi sellaiset, joilla on kovat tulot kirjoittelevat, että maksavat puolisonsa lastenkin elämää, eikä ymmärrä muunlaista käytäntöä. On hiukan eri asia alkaa elättää kenenkään kersoja, kun tulot on nettona 2000€/kk, kuin että ne on 5000€/kk eikös vain?

Itse harrastan paljon (omistan hevosen, harrastan kuntosalia, uintia ja koiraharrastuksia), maksan myös omia lainoja pois ym..  Maksan miehelleni hänen omakotitalossa asumisesta puolet kuluista. Hänellä on 3 lasta, eivätkä ne ole äidillään koskaan. Minulla ei yksinkertaisesti olisi varaa elättää hänen lapsiaan!

Teen kotityöt eli pidän lapsien hyvinvoinnista huolta ja samalla miehenkin. Eikö tällekkin hommalle soisi olevan painoarvoa? Jotenkin tuntuisi ihan rakilta, jos tuohon pitäisi alkaa vielä maksaa heidän kulujaan? Ostan ruokaa jääkaappiin kyllä, mutta en todellakaan joka päivä (kerran pari vkossa) tästä asiasta kuitenkin tulee välillä riitaa, kun kaapit on jo tyhjiä ennenkö itse olen ehtinyt syödä yhtään mitään ja tähän olisi keksittävä ratkaisu. Mies siis myös käy kaupassa, joten vielä ainakin toistaiseksi ollaan näillä menty. Vaatteet ja harrastukset eivät todella kuulu minulle. En ala rutiköyhäksi sen vuoksi, että miehelläni on lapsia, joita kuitenkin hoidan ja huolehdin.

Liian usein unohdetaan se, että naisen vastuulle ne lapset pääosin alkaa aina kallistua, vaikka kuvio olisi mikä. Sen vuoksi ainakin juuri sen lapsettoman naisen kohdalla on hiukan pidettävä puoliaan, ettei joudu kaiken sen passaamisen lisäksi vielä maksumieheksikin.

Ja todellakaan ei ainakaan nuorena kannata ottaa miestä, jolla lapsia.

Itse olen +40v ja iän myötä jo hiukan sietää enemmän. Nuorena en ikinä ois lähtenyt tälläiseen kuvioon!

Tämä niin vahvasti! Aina se vastuu lapsista jotenkin kummasti kuitenkin kasautuu enemmän naisen harteille, oli kuvio sitten mikä hyvänsä eivätkä lapset olisi omia. En ikimaailmassa lähtisi mihinkään uusperhekuvioon mukaan, säästyn paljolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meinaa perheen perustaa, niin miksi ihmeessä kaikki tulot eivät ole yhteisessä käytössä? Ne miehen lapsethan tulevat mukaan ap sinun perheeseesi. Ei perheessä ole "sinun" ja "minun" lapsia.

Riippuu kyllä perheestä.Kyllä meillä on mun lapset, joilla on hyvä suhde mieheni kanssa, sekä miehen lapset, joilla on oma äiti ja jonka kasvatusmalli näkyy lapsissa hyvin vahvasti. Jos olisivat oikeasti " meidän" olisivat aika paljon paremmin houdetut ja kasvatetut kuin nyt. Ei se tietenkään lasten vika ole. Mutta " minun" ja " sinun" lapset ovat niin kaukana toisistaan, ettei " meidän" lapsia meidän perheessä ikävä kyllä ole

Kiitän onneani, etten joudu elämään noissa uusperhekuvioissa!

Ymmärrän. Kuvittelin minäkin tän vähän toisenlaiseks. En ihan osannut ajatella et olis pitäny katsoo viel millainen idiootti se ex on. Ja hänen sukulaisetki viel.

Meillä ruokakulut ja asumiskulut jaetaan puoliksi (ei nyt ole niin euron tarkkaa) ja puoliso jolla on ennestään lapsia, huolehtii lasten hankinnoista ja hän haluaa tehdä niin koska on vastuullinen mies. Samaa perhettä tässä ollaan ja tuntuisi aivan älyttömältä alkaa laskemaan jokainen euro puoliksi. Minä tiesin että hänellä on lapsia edellisestä liitosta ja tein tietoisen valinnan.

Meillä on laskettu talouden menot  (vuokra, sähkö, kotivakuutus, ruoka, siivoustarvikkeet yms) yhteen. Miehellä kaksi lasta, minulla ei yhtään.  Yhteenlasketusta summasta minä maksan 1/4 ja mies 3/4 eli nuppiluvun mukaan. Meillä on yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa palkastaan sovitun summan, ja siltä maksetaan nuo talouden yhteiset jutut. Omilta tileiltä maksetaan omat muut kulut (esim vaatteet, lääkkeet, kampaajalla käynnit, harrastukset jne)  ja mies maksaa omaltaan myös lastensa muut kulut. Näin ei tarvitse nillittää jääkaapissa olevista jugurteista, kuka ne on maksanut. Systeemi on toiminut hyvin jo monta vuotta eikä ole tarvinnut riidellä rahasta. 

En yjtään ihmettele, ettei uusperheet kestä. Naisen pitää ”ottaa koko paketti”, sietää hankalaa exää, hoitaa toisen lapsia ja vielä osallistua toisen naisen lapsien kustannuksiin. Vaikka mies olisi kuinka ihana, niin oikeesti-kuinka moni tällaista haluaa, jos muitakin vaihtoehtoja on?

Vierailija kirjoitti:

En yjtään ihmettele, ettei uusperheet kestä. Naisen pitää ”ottaa koko paketti”, sietää hankalaa exää, hoitaa toisen lapsia ja vielä osallistua toisen naisen lapsien kustannuksiin. Vaikka mies olisi kuinka ihana, niin oikeesti-kuinka moni tällaista haluaa, jos muitakin vaihtoehtoja on?

Niinpä, ja miehen pitää myös ottaa koko paketti.

Juuri siksi minä paasaan seuraavasta asiasta, tässä ketjussa jo toistamiseen, ja kaikissa uusperheketjuissa:

Uusperheet hajoavat siihen, kun mies (tai äiti, mutta hieman eri esimerkillä) ei hoida omaa kasvatus- ja viihdytysvastuutaan. Äitipuoli ottaa sen itselleen, ja mies on sellainen otus, että kun joku häneltä ottaa vastuun, niin hän myös sen antaa pois. Myös eksät olettavat, että vastuu on äitipuolella.

Sitten lapsi riehuu (tms) ja äitipuoli joutuu kasvattamaan, kun on ottanut vastuun itselleen. Sitten tulee nämä ”sä et oo mun äiti”. Ja äitipuoli uupuu eikä enää jaksa. Koska hänellä on vain vastuita ja velvollisuuksia, eikä saa mitään vastavuoroisesti.

Uusperhe toimii oikein hyvin, kun molemmat hoitavat omat lapsensa. Kantavat vastuun kasvattamisesta ja viihdyttämisestä ja maksamisesta. Kun eksätkin sen tietävät, niin eivät ole työntämässä lapsia isän työmatkoille äitipuolen hoidettaviksi (viittaan toiseen ketjuun).

Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yjtään ihmettele, ettei uusperheet kestä. Naisen pitää ”ottaa koko paketti”, sietää hankalaa exää, hoitaa toisen lapsia ja vielä osallistua toisen naisen lapsien kustannuksiin. Vaikka mies olisi kuinka ihana, niin oikeesti-kuinka moni tällaista haluaa, jos muitakin vaihtoehtoja on?

Niinpä, ja miehen pitää myös ottaa koko paketti.

Juuri siksi minä paasaan seuraavasta asiasta, tässä ketjussa jo toistamiseen, ja kaikissa uusperheketjuissa:

Uusperheet hajoavat siihen, kun mies (tai äiti, mutta hieman eri esimerkillä) ei hoida omaa kasvatus- ja viihdytysvastuutaan. Äitipuoli ottaa sen itselleen, ja mies on sellainen otus, että kun joku häneltä ottaa vastuun, niin hän myös sen antaa pois. Myös eksät olettavat, että vastuu on äitipuolella.

Sitten lapsi riehuu (tms) ja äitipuoli joutuu kasvattamaan, kun on ottanut vastuun itselleen. Sitten tulee nämä ”sä et oo mun äiti”. Ja äitipuoli uupuu eikä enää jaksa. Koska hänellä on vain vastuita ja velvollisuuksia, eikä saa mitään vastavuoroisesti.

Uusperhe toimii oikein hyvin, kun molemmat hoitavat omat lapsensa. Kantavat vastuun kasvattamisesta ja viihdyttämisestä ja maksamisesta. Kun eksätkin sen tietävät, niin eivät ole työntämässä lapsia isän työmatkoille äitipuolen hoidettaviksi (viittaan toiseen ketjuun).

Kokemusta on.

Näin! Meillä miehen ex vielä syyllistäen moitti mua suhteessa lastensa hoitoon ja yritti kertoa millainen " aikuinen" mun pitää lapsilleen olla ja mitä tuntea ja ajatella. Mut meillä on selkeet rajat ja vastuut ja hyvin toimii. Kumpikin huolehtii omat lapsensa ja muu on vapaaehtoista. Hyvin toimii

Vierailija kirjoitti:

Perhe

Perhe on sellainen instituutio jossa ei lasketa kuluja. Jos et oikeasti ole valmis perustamaan perhettä niin jätä sikseen.

Eihän ap:lla ole laissa tulevia tukia ja etuuksiakaan samalla tavalla miehen lapsista kuin jos olisi omia. Tämä tottakai otetaan myös huomioon kulujen jaossa.

On aika hassu ajatus, että ap:n pitäisi yhtäkkiä alkaa maksaa kahden lapsen kuluja samalla tavalla kuin lasten isän ja äidin. Niitä lasten kuluja on jo maksamassa lasten isä ja äiti. Molemmat näistä saavat myös asiaankuuluvat lapsilisät ja mahdolliset tuet, joihin lapset on laskettu mukaan.

Tietenkin ap voi jonkin verran osallistua kuluihin (tulojen mukaan), eikä joka penniä pidä laskea, mutta kyllä lasten kuluihin pääasiallisesti on jo toiset maksajat olemassa.

Asiaan vaikuttaa lisäksi myös miehen tulot ja elintaso tietty tulee olla kaikilla sama. Joten tämän suhteen voi kompensoida puoleen tai toiseen. Eli aika tapauskohtaista mun mielestä tuo kulujen jako on sitten käytännössä.