Lue keskustelun säännöt.
Lapsen komentaminen äitipuolen roolissa
23.04.2018 |
Meillä on tässä vähitellen kehkeytynyt tilanne, johtuen siitä, että lapsen isä pari kertaa lapsen kuullen vesitti asian, jonka olin kieltänyt ja teki selväksi, että on eri mieltä kanssani ja toki lapsi saa tehdä kieltämäni asian.
Nyt ihan tässä taas kielsin erään asian ja lapsi ei tästä pitänyt vaan sanoi heti,että kerron isälle. Kiukkusi minulle ja sanoin, että se mitä kielsin pitää ihan sama kerrotko isälle.
Heti isän tultua lapsi riensikin kertomaan, että kielsin tämän jutun. Isä sitten lapsen kuullen alkoi selittää, että no pitääkö minun nyt sen takia hyväksyä sinun kieltosi etten kumoa sinun määräystäsi, vaikka ei tuossa asiassa mitään järkeä ole.
Isä lähti vielä asioille ja lapsi juoksi mököttämään omaan huoneeseen. Varmasti, kun mies palattuaan näkee lapsen vetäytymisen huoneeseensa, alkaa syyttää minua ja kumoaa kieltoni.
Onko tuttua ollenkaan? Tuntuu kurjalta tämä tilanne. Ja kieltoni ovat kyllä ihan perusteltuja ja hyviä.
Kommentit (2)
Ei kyllä pidä paikkaansa, että kasvattaisin vain komentamalla ja kieltämällä, mutta valitettavasti aikuisen rooliin kuuluu tuo rajojen asettamisen puolikin. Sopivasti rajoja ja rakkautta on uskoakseni terve pohja lapsen kasvulle toisin kuin vapaa kasvatus ja rajattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuttua, koska meillä ei kasvateta komentamalla ja kieltämällä. Vaikuttaa siltä, että haluat ensisijaisesti rajoittaa lapsen elämää, et niinkään kasvattaa hänestä yhteiskuntakelpoista.
Ja oikeassahan se isä on, aikuiset sopivat keskenään linjat eikä niin, että sinä päätät ja mies joutuu myötäilemään päättömiä aivotuksiasi.