Rasittavaa, kaveri hurahti harrastajateatteriin

:D Apua. Harrastin nuorisoteatteria teininä, ja voin niin koko sielullani ymmärtää tämän. Hemmetin raskasta väkeä nuo teatteriharrastajat.

Koiraharrastukseen hurahtanut tapaus löytyy. Kaikki kuulumiset ovat nykyään jotain aksaa, tokoa, putkessa juoksua, joista en mitään ymmärrä. Mutta kivaa hänelle ja koiralla kuulostaa olevan, joten ei se haittaa. :) Niihin juttuihin ei kyllä taideta kavereita pyytää mukaan, joten siinä mielessä helpompaa kiinnostumattomille kavereille. 

Kai jokaisen tuttavapiiristä löytyy myös Oriflame-fanaatikko? Tai joku muu verkostomyyjä?

Mun mielestä on ihanaa, kun jotkut innostuvat jostain. Itse en ole lapsenakaan ollut innoissani oikein mistään ja välillä olen vähän kateellinenkin niille, ketkä ovat löytäneet elämäänsä jotain erityisen kivaa.

Olin nuorempana intohimoinen tanssinharrastaja (jazz, show, street) mutta en kylläkään vaivannut muita tällä hurahduksellani :D Lähisukulainen on agilityihminen henkeen ja vereen, ja sen totisesti huomaa sokeakin. Kaikki, siis ihan kaikki, pyörii koirien ja treenien ja kisaamisen ympärillä. Että sikäli ymmärrän kaverista ärsyyntymisen.

Kuulostaa tutulta. Mutta harrastajateatteritkin pyörivät yleensä lähes täysin lipputulojen varassa. Yleensä harjoitus- ja esitystiloista joutuu maksamaan suuria summia ja monessa harrastajateatterissa ohjaaja saa työstään palkkaa. Eipä siinä sitten muu auta kuin jakaa kaikki vapaa-aika flaijereita, tykittää mainoksia Facebookiin ja lahjoa kaikkia tuttavia maksamaan lipun ja tulemaan paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli viime vuonna ensimmäistä kertaa mukana kesäteatterissa ja nyt taas. Viime kesänä kaveri päivitti joka ikisenä näytöspäivänä esityksen mainoksen facebookiin, varmaan kaikki kaverit on kutsuttu tykkäämään teatterin sivusta. Nyt on pitkin kevättä tullut päivityksiä milloin on mitäkin harjoituksia, profiilikuvana on roolihahmon kuva kuten viime vuonnakin. Tämäkään en riitä, vaan kasvotustenkin kaverin elämän ykkösaihe on teatteri. Tiedän hänen loukkaantuneen yhdelle, joka ei käynyt katsomassa viime kesän näytelmää. Minä kävin ja oli aika karmaiseva kokemus (olen kyllän nähnyt hyviäkin harrastajien näytelmiä, ei se siitä ole kiinni). Taidan jättää tänä vuonna väliin. Onko muilla samanlaisia hurahtaneita?

Kaikkea tuota kutsutaan mainostamiseksi. Esityksen mainostaminen on hyvin olennaista kun tehdään teatteria. Jos harrastaa seinäkiipeilyä, niin ei sinne ole samalla tavalla pakko saada suurta katsojamäärää paikalle.

Lukioaikainen paras kaverini oli myös innokas harrastajateatterilainen, kävin katsomassa ainakin yhden esityksen. Ei se nyt laadullaan häikäissyt, mutta eikös noissa ole tärkeintä että osallistujat pääsevät näyttämölle teatterin tekijöinä. Tällainen produktio on kuulemma tosi hauskaa ja mielenkiintoista harjoituksineen, pukujen sovituksineen ja läpimenoineen. Loppubileistä puhumattakaan. Itse nostan hattua kaikille jotka sitoutuvat pitkään ja omistautumista vaativaan projektiin, amatöörinä tai ammattilaisena.

Ymmärrän hyvin. Minun kaverin innostukset vaihtuvat vuosittain, mutta mitään muuta ei koskaan voida puhua kun vain ja ainoastaan sen hetkisestä innostuksen kohteesta. Monesti nämä ovat jotain taidejuttuja. Olen käynyt hänen näyttelyissään, teatteriesityksissä, keikoilla jne. Anteeksi vaan rakas ystävä, mutta kun sinä et ole kovin hyvä.

Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö saisi tehdä mitä haluaa. Saa. Mutta kun sitten sitä omaa tekemistä mainostetaan, ja yritetään myydä niitä tekeleitä, ja ne ovat ihan hirveätä kuraa. En voi kannatuksenkaan vuoksi ostella jotain järkyttävää sonata vaan siksi kun ollaan kavereita.