Kysymys teille joilla puoliso toisesta maasta..

Ei sitten mitään asiattomia kommentteja, niitä olen siis tarpeeksi kuullut.

Nämä kaksi kaveria ovat tavanneet mieheni vain pari kertaa.

Ap

Valitettavasti on. Me olemme olleet yhdessä vasta vajaat pari vuotta, aina välillä kuulee näitä "onko väkivaltainen, saatko mennä ilmoittamatta ulos, saatko mennä kavereitten kanssa bilettämään" ym. No jos en saisi niin en varmaan (feministinä) jäisi ko. suhteeseen... o_0 Mies on niin kiltti ja huomaavainen vieläpä. 

Ah, tuttua.

Ei suoraan kysytä mutta johdatellaan keskustelua noihin suuntiin. Noiden lisäksi lempitoteamuksiani ovat ”ai hän on töissä, hienoa” ja ”puhutte varmaan kotona englantia” -”ei vaan suomea”.

Kertoo ehkä niistä kyselijöistä enemmän tollaiset kysymykset kuin miehestäsi tai teidän suhteesta, saati sitten yleisestä suhtautumisesta suomalaisen ja ulkosuomalaisen suhteeseen. Mulla oli eksä ranskalainen, kukaan ei kysellyt tyhmiä ja häneen suhtauduttiin ihan kuin kehen tahansa kaveripiiriin kuuluvaan henkilöön, paitsi että kieli kääntyi yleensä nopeasti englanniksi jos hän oli paikalla, koska ei osannut kovin hyvin suomea vielä.

On se yleistä. Ja muutenkin saatetaan inttää yksityiskohtia parisuhteesta ihan eri tavalla jos on ulkomaalainen puoliso. Ja sitten kysellä ihan älyttömiä kysymyksiä tyyliin: Harrastatteko oikeasti seksiä? silloinkin kun ollaan vuosia oltu yhdessä.

Mieheni on espanjalainen ja avioliittoa takana jo 21 vuotta. Koskaan ei ole kyselty mitään tuollaista. 

ei multa tollasia ole koskaan kysytty. Millasia ystäviä sulla oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Diapedes

Siis?

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa jo 15v.

Pari kaveriani kysyy lähes joka kerta kun vietämme aikaa yhdessä samat kysymykset. Eli "lyökö miehesi" ( hän ei ole tippaakaan väkivaltainen, kiltti ja rauhallinen". "Hän on komea mies, onko hänen työkaverinsa kiinnostuneita hänestä" ( en tiedä, en ole kysynyt työkavereilta).

"Maksaako hän elinkustannuksistanne mitään" ( kyllä hän maksaa puolet, aina on maksanut, ei ole siipeilijä).

Onko tämä tälläinen normaalia teidän muiden elämässä, te joilla on myös ulkomaalainen puoliso?

Minä en tiedä mitä he ajattelee oikeasti, ehkä että en ole hänelle tarpeeksi hyvä, vai onko kaikki tämä pelkkää ennakkoluuloisuutta. Mitä mieltä?

Jos kyseessä on valkoinen, niin aika outoja kysymyksiä? Ilmeisesti kysymyksessä on kuitenkin afrikkalainen tai muslimi ja tuohan on ensimmäinen asia joka tulee mieleen. Onko teillä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa jo 15v.

Pari kaveriani kysyy lähes joka kerta kun vietämme aikaa yhdessä samat kysymykset. Eli "lyökö miehesi" ( hän ei ole tippaakaan väkivaltainen, kiltti ja rauhallinen". "Hän on komea mies, onko hänen työkaverinsa kiinnostuneita hänestä" ( en tiedä, en ole kysynyt työkavereilta).

"Maksaako hän elinkustannuksistanne mitään" ( kyllä hän maksaa puolet, aina on maksanut, ei ole siipeilijä).

Onko tämä tälläinen normaalia teidän muiden elämässä, te joilla on myös ulkomaalainen puoliso?

Minä en tiedä mitä he ajattelee oikeasti, ehkä että en ole hänelle tarpeeksi hyvä, vai onko kaikki tämä pelkkää ennakkoluuloisuutta. Mitä mieltä?

Minkä maalainen hän on?

Ei ole mutta mies on englantilainen joten ei ole kulttuurillista eroavaisuutta niin paljoa

Miehesi on varmaan kotoisin kulttuurista jossa kaikki nuo kysytyt asiat ovat arkipäivää, eikö niin?

Italialainen mies. Ei ole koskaan kysytty tuollaista. Kehuttu on vaan kuinka mukava ja keskustelitaitoinen mies.

Miten he kysyvät samat kysymykset joka kerta? Unohtavatko he vastaukset välillä?

Sori nyt, mutta tulee mieleen känninen bimboseurue iltaa istumassa kapakassa, ja samoja teemoja jankutetaan kunnes sammutaan.

Naisilla on eniten miehiä Turkista, Irakista, Gambiasta ja Afganistanista. Naurattaa, kun täällä ne miehet on aina jostain eurooppalaisesta maasta. (Jopa italialaiset näköjään lasketaan nykyään valkoisiksi.)

Nämä tamulien vaimot ovat ihan hiljaa. Hävettää.

Enpä itse ole koskaan tuommoisiin kysynyksiin törmännyt viimeisen 15 vuoden aikana. Olisikohan tämä joku naisten juttu? Kertonee heidän ennakkoluuloistaan. Vaimoni on kotoisin italiasta.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on eniten miehiä Turkista, Irakista, Gambiasta ja Afganistanista. Naurattaa, kun täällä ne miehet on aina jostain eurooppalaisesta maasta. (Jopa italialaiset näköjään lasketaan nykyään valkoisiksi.)

Nämä tamulien vaimot ovat ihan hiljaa. Hävettää.

Kerroin tässä iranilaisen exäni kanssa olleista ongelmista. Jostain syystä viestini poistettiin :D Ei näistä saa puhua, hys hys.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on eniten miehiä Turkista, Irakista, Gambiasta ja Afganistanista. Naurattaa, kun täällä ne miehet on aina jostain eurooppalaisesta maasta. (Jopa italialaiset näköjään lasketaan nykyään valkoisiksi.)

Nämä tamulien vaimot ovat ihan hiljaa. Hävettää.

No tässäpä yksi jota ei tarvitse hävetä! Uskallan kertoa, että rakas mieheni on ei-länsimainen. Enempää en kerro koska en halua paskaa hänen päälleen.

Olemme olleet uhdessä toista kymmentä vuotta. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin. Ystäväpiirissä ei ihmetelty eikä ihmetellä, olemme kansainvälistä porukkaa. Useammalla puoliso kenellä mistäkin; Espanjasta, Colobiasta, Serbiasta, Kosovosta jne.

Mieheni käy työssä kuten minäkin. Ostimme muutama vuosi sitten talon ja kulut jaamme keskenämme. Lapsia meillä ei ole. Mieheni on rauhallinen ja rento, minä enemmän räiskähtelevä mutta se ei häntä haittaa. Mustasukkainen en ole, vaikka mieheni on erittäin ulospäin suuntautunut ja seurallinen, myös naisten suhteen. Hänestä pidetään niin työpaikalla kuten naapuristossa, juuri tuon ystävällisyyden takia.

Naimisiin mennessämme mies sanoi että tämä on lopuksi elämää. Omaan puolisoon sitoudutaan ja oma perhe ja suku on numero yksi. Meillä onkin läheiset välit hänen perheeseensä, minulla kun perhettä juurikaan ei ole. 

Suomi nyt on niin pienen pieni kärpäsenlika maailmankartalla. Eristäytynyt ja kylmä pikku yhteisö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on eniten miehiä Turkista, Irakista, Gambiasta ja Afganistanista. Naurattaa, kun täällä ne miehet on aina jostain eurooppalaisesta maasta. (Jopa italialaiset näköjään lasketaan nykyään valkoisiksi.)

Nämä tamulien vaimot ovat ihan hiljaa. Hävettää.

No tässäpä yksi jota ei tarvitse hävetä! Uskallan kertoa, että rakas mieheni on ei-länsimainen. Enempää en kerro koska en halua paskaa hänen päälleen.

Olemme olleet uhdessä toista kymmentä vuotta. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin. Ystäväpiirissä ei ihmetelty eikä ihmetellä, olemme kansainvälistä porukkaa. Useammalla puoliso kenellä mistäkin; Espanjasta, Colobiasta, Serbiasta, Kosovosta jne.

Mieheni käy työssä kuten minäkin. Ostimme muutama vuosi sitten talon ja kulut jaamme keskenämme. Lapsia meillä ei ole. Mieheni on rauhallinen ja rento, minä enemmän räiskähtelevä mutta se ei häntä haittaa. Mustasukkainen en ole, vaikka mieheni on erittäin ulospäin suuntautunut ja seurallinen, myös naisten suhteen. Hänestä pidetään niin työpaikalla kuten naapuristossa, juuri tuon ystävällisyyden takia.

Naimisiin mennessämme mies sanoi että tämä on lopuksi elämää. Omaan puolisoon sitoudutaan ja oma perhe ja suku on numero yksi. Meillä onkin läheiset välit hänen perheeseensä, minulla kun perhettä juurikaan ei ole. 

Suomi nyt on niin pienen pieni kärpäsenlika maailmankartalla. Eristäytynyt ja kylmä pikku yhteisö. 

"No tässäpä yksi jota ei tarvitse hävetä! Uskallan kertoa, että rakas mieheni on ei-länsimainen. Enempää en kerro koska en halua paskaa hänen päälleen."

LOL

Tee jo se iso jojo, olet kuvottava