Tiedätkö sen tunteen, kun ympärillä on ihania läheisiä ja ystäviä?
Minä en tiedä.
Synttärit kohta taas ovella, ja olen niin kateellinen heille, jotka voivat varata ravintolasta pöydän ja kutsua sitten ystäviä juhlimaan ja olla varma siitä, että kaikki tulevat jos vain suinkin pääsevät. Ja kateellinen niille, jotka voivat vain soittaa äidille tai siskolle tai muille sukulaisille ja jutella niitä näitä, koska se on ihan tavallista. Puhumattakaan muusta tuesta elämässä. Minulla ei ole ketään.
Kommentit (7)
No mutta eivät nuo mainitsemasi asiat ap ole takeita onnesta. Joten ei kannata vaipua epätoivoon. Kyllä maailmassa on oltava mahdollisuus onneen ilman minkäänlaisia ulkoisten tunnusmerkkien täyttymystäkin, jollaisiksi mielletään esim. tuo esimerkkisi. Onnea ei automaattisesti tee siis runsas kaverimäärä tms.. Jotkut sellaisistakin ihmisistä ovat riippuvaisia koko aikaisesta seurasta ja muista ihmisistä peläten puolestaan sitä, että jäävätkin yksin. Tämä pelko puolestaan aiheuttaa epäonnea.
Miksi sinulla ei ole ketään? Ovatko läheisimmät ihmisesi menehtyneet, vai onko heitä koskaan ollutkaan? Ystäviä voi löytää vielä aikuisenakin. Onko sinulla harrastuksia?