Onko mielensäpahoittamisesta ollut joskus jotain hyötyä?

Mielensäpahoittaminen tuntuu olevan oikein muoti-ilmiö. Niin somessa kuin työpaikallanikin. Siis ymmärrän kyllä ihan hyvin, että jokaisella on joskus paha mieli, joku loukkaa, tulee pettymyksiä... Mutta mitä ihmeen tarkoitusta palvelee se, että jäädään vellomaan pahassa mielessä ja käännetään ja väännetään sitä joka hiton kahvitunti monena päivänä? Kukaan ei mielestäni hyödy siitä kerrassaan mitään. Saman ajan voisi surkuttelun sijaan käyttää sen miettimiseen, miten tilanteesta päästään eteenpäin, mutta kun ei... Ja syyt ovat jokseenkin yhtä isoja kuin että Lidlissä ei ollutkaan tarjousvispilöitä jäljellä enää iltapäivällä. No voi kauhea.