Netti"suhde" kylmenee ja lämpenee ja välillä lähes jäätyy.

Lyhyesti: Tapasin ihanan naisen, ihastuttiin ja juteltiin paljon whatsupissa päivittäin kaikesta laidasta laitaan. Hän kertoi hyvin avoimesti, kuinka ihastunut on minuun ja haluaa tavata yms. Tavattiin sitten parin viikon chättäilyn jälkeen. Tapaaminen vaati hieman säätöä, sillä välimatkamme on kohtalainen ja piti järjestellä molempien arkea, että onnistui. Huikea yhteinen viikonloppu ja nainen kirjoitteli jälkeenpäin ikävöivänsä kovasti ja haluavansa nähdä taas pian. Itse olin samoilla linjoilla ja ajattelin, että nytkö se sitten kerrankin osui mullekin.

Välimatkan ja myös muiden arjen säätöjen vuoksi emme siis onnistuneet tapaamaan hetkeen ensi tapaamisen jälkeen. Suunnitelmissa oli kuitenkin että järkätään tapailua pikimiten uudestaan. Parin viikon jälkeen yhteydenpitomme netissä kuitenkin hiljeni melko paljon. Kaikenlaisten keskustelun aloitteiden piti tulla aina minulta, eikä hän oikein koskaan jaksanut kysellä minulta mitään. Juttelussa saattoi tulla esim. monen päivän täysi hiljaisuus, jos minä en aloittanut minkäänlaista keskustelua. Mainittakoon, etten todellakaan ole mikään 24/7 ruudun tuijottaja ja arvostan elämässä muutakin kuin jatkuvaa somessa viestittelyä, joten en mielestäni ole ollut erityisen tungetteleva.

Turhaannuin hiljaisuuteen, sillä olin kuitenkin melko ihastunut kyseiseen ihmiseen ja olin saanut vahvan käsityksen, että myös hänen suunnaltaan kiinnostus oli aitoa. Ensimmäinen ajatus tietysti oli, että hän on löytänyt jonkun toisen ja minun osalta kiinnostus on lopahtanut. Kysyin asiasta häneltä ja sanoin, että toiveeni on, että hän kertoisi minulle reilusti, jos haluaa katsella muita kuvioita. Kerroin, että näin alkuvaiheessa mielestäni olisi reilua pistää peli sitten poikki, jos kerta mielenkiintoa ei enää ole. Kerroin myös, että ymmärrän että olemme molemmat sinkkuja ja jos kuvioissa on joku toinen, niin ilmoittaa vain ja asia on minulle aivan fine. Olin jo melko valmis omalta osaltani lopettamaan yhteydenpidon, sillä en halua olla kenellekään riippakivenä, jos kerta homma ei enää kiinnosta.

Kyseisen viestini jälkeen hän pyysi soittamaan ja juttelimme puhelimessa pitkään. Hän oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että haluaa ehdottomasti nähdä ja on hyvin ihastunut minuun. Ajattelin, että ehkä tässä on kyse sitten jonkinlaisesta väärinkäsityksestä minun osaltani..? Tämän soittelun jälkeen yhteydenpito jatkoi kuitenkin hiipumistaan ja minuun päin ei oteta käytännössä minkäänlaista kontaktia. Jos esim. kysyn häneltä hänen päivästään, saattaa olla että hän ei vastaa mitään ja lähtee pois linjoilta. Ja painotan taas, että en todellakaan ole mikään viestien spämmittäjä. Jos en saa vastauksia, en ala niitä myöskään kalastelemaan. Olemme myös soitelleet muutaman kerran ja olen maininnut asiasta hienovaraisesti. Näinä muutamina soittokertoina hän on aina vakuutellut minulle hyvin paljon, kuinka ihastunut hän on minuun ja kuinka hän ikävöi minua ja haluaisi tavata mahdollisimman pian.

Kysymykseni arvon raadille kuuluukin: Mitä tämänkaltaisesta toiminnasta pitäisi ajatella ja päätellä? Olenko tällä hetkellä tilanteen kolmas mies, sillä vahvasti asia vaikutta nyt siltä? Suurin kysymykseni on: Miksi hän toimii kyseisellä tavalla ja pitää minut epätietoisena kaikesta? Miksi hän antaa puheluissa ymmärtää olevansa suorastaan umpirakastunut minuun ja sitten toisaalta pelaa välillä taas päiviä kestävää mykkäkoulua? Olisiko minun aika jo unohtaa koko tapaus ja katsella muita maisemia?