G: Onko sinulla ja anopillasi samanlaiset kasvatusperiaattet?

Anoppi vienyt lapsensa hoitoon kaksikuisina, minä hoidan kuopuksenkin kotona 1,5-2-vuotiaaksi. Tiedän kyllä, että 70-luvulla ei välttämättä ollut valinnanvaraa.



Anoppi on antanut lapsilleen selkään, (tosin harvoin) mitä minä en tule koskaan tekemään.



Anoppi tehnyt kotona kaiken, siivonnut lasten huoneetkin, miehen ja lasten ei ole tarvinnut eväänsä heilauttaa. Minä otan lapset jo pieninä mukaan kotitöihin ja opastan heitä myös omatoimiseen järjestyksenpitoon.

Anoppi ei osaa pitää rajoja ainakaan meidän lapsille, en tiedä miten on omansa kasvattanut. Jos lapsi kiukuttelee ja saa itkukohtauksen kun ei saa tahtoaan läpi, anoppi menee toiseen huoneeseen itkemään " kun säälittää niin kovasti" . Sitten tulee sieltä itsensä koonneena ja selittää lapselle (muka jämäkästi) miten ei saa itkeä. Tottakai saa itkeä! Ja sitten homma jatkuu kuten ennenkin. Anopille kaikki on suurta draamaa. ääks...

Olemme kumpikin samaa mieltä esim. siitä, että lapset kuuluu hoitaa kotona kokonaan, ja anoppi ei edes liiemmin kummeksu kotiopetusta. Samoin samat mielipiteet hyvien tapojen opettamisesta pienestä pitäen, ja siitä, että lapsia ei saa lyödä, ja siitä, että tulisi totuttaa pienestä pitäen terveelliseen ruokaan jne. Ei tule mieleen mitään suurta eroa mielipiteissämme siitä, miten pieniä lapsia tulisi kasvattaa - paitsi nyt se, että anoppi on ateisti ja itse kasvatamme lapsia kristityiksi.

hän vienyt kaikki alle vuoden ikäisenä hoitoon, meillä ovat kotona niin pitkään kuin ikinä mahdollista.

Anopin mielestä lapselle ei sanota ei ;O

Ja minähän sanon ;D



Anoppi ei näytä/puhu tunteistaan lapsille, minä näytän ja puhun, ja opetan sitä myös lapsillemme.



Anopin mielestä lasten kuuluu saada tahtonsa läpi, minä en anna periksi, jos jotakin päätän.



Anoppi on hiljaa, jos lapset (ei siis meidän lapsemme!) sanovat " ole hiljaa" , meillä ei lapset hypi silmille.



Anoppi ei anna rajoja lapsille, me annamme.



Lista on loputon------olemme kuin yö ja päivä.

Enkä muutoinkaan pidä anopistani ;D

Meidän lapsille opetetaan käytöstapoja, yms kasvatetaan. Kielletään ja käsketään, neuvotaan ja ohjataan.



Mieheni valitellut että saaneet elää " pellossa" ja varsinkaan minkäänlaisia käytöstapoja ei ole neuvottu. Niitä on aika hankalaa opetella vasta aikuisena, kuulemma.



Noiden lisäksi meillä rakastetaan muutoin kuin tarjoamalla herkkuja. Anoppi (n 180kg) lähettelee leivonnaisiaan ja karkkeja lapsille postin kautta, mutta ei tule kylään. Asumme eri kaupungissa. Tuskin lapset kunnolla edes anoppia tuntisi, jos kaupungilla vastaan vyöryisi.



Niin, ja mieheni ei edes halua että vierailisimme anopilla, (siis äidillään) --> häpeää äitiään.

Meidän lapset on kuitenkin menneet hoitoon alle 1v molemmat. Ihmeellistä silti että tulen kuitenkin paremmin juttuun anopin kuin oman äitini kanssa?!?

Vierailija:

hän vienyt kaikki alle vuoden ikäisenä hoitoon, meillä ovat kotona niin pitkään kuin ikinä mahdollista.