En toivo mitään muuta enemmän, kuin
sudänystävää. Sellaista, jolle voisin soittaa vaikka keskellä yötä. Sellaista, joille voisin kertoa kaikki huoleni. Sellaista, jonka kanssa voisin jakaa ilot ja surut. Sellaista, joka aidosti ymmärtää ja välittää. On läsnä ja aito.
Sellaista, joka myös jakaa omat murheensa. Antaa niitä minulle kannettavaksi ja uskaltaa pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Sellaista, jonka lähellä on hyvä olla, nauraa ja itkeä yhdessä.
Nyt jaan kaiken vain itseni kanssa. Ei ole ketään sellaista, jolle voisin puhua. Ketään, kenen kanssa jakaa tätä taakkaa :,(
Kommentit (4)
Itse toivoisin Suomen palaavan taas suomalaisille.
Eikö ystävä voisi olla sellainenkin, jonka on tärkeä saada nukkua yöt. Ei kai ystävyys vaadi täydellistä omistautumista?
Itse toivon eniten nykyisten hallituspuolueiden rökälemäistä häviötä ensi vaaleissa. Ja kaikkea pahaa nykyministerien työuralle.
Sudanista niitä sudanystäviä löytyy.
Musta on tullut jotenkin niin kyyninen että luulin aloituksen olevan tyyliin jotain "että saisin sitä reikää"