Te, joiden mielestä töihin mennään vain tekemään töitä, eikä kenenkään kanssa tarvitse olla kaveri tai osallistua työpaikan tilaisuuksiin, millä alalla olette?
Kommentit (41)
Opettaja. Tulen työkavereiden kanssa hyvin toimeen ja höpötellään töissä paljon ihan omiakin asioita, mutten koskaan osallistu vapaa-ajan rientoihin. En jaksa vaan lähteä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
En elä työkavereitani varten eivätkä hekään minua.Teen työni ja se siitä.
Mitä teet sitten jos paras kaverisi aloittaa samassa työpaikassa? Välttelet täysin?
Kummallista. Mä sain edellisessä työpaikasta parhaan kaverini.
Henkilöstöpäällikkö. Nuorempana tuli vielä käytyä, mutta kun promillet väellä nousee, meikäläisen ilta menee sen kuunteluun, miten p***a esimies ja firma kaiken kaikkiaan on. Mielummin vietän iltani perheeni kanssa.
Lamisa kirjoitti:
Mitä sellaisia työpaikkoja sitten on, joissa pitää olla jonkun kaveri tai osallistua vapaa-ajallaan johonkin, vaikkei kiinnostaisi?
Ei kyse ole siitä, että "pitää olla kaveri" ja että "on pakko", vaan että tosiaan kokee, että työkaverit ei ole sellaisia, joiden kanssa tarvitsee olla sosiaalinen, mieluiten olisi jopa ehkä tervehtimättä tai työpaikan tilaisuudet pakkopullaa, jotka jättää väliin. Näin siis olen itse tulkinnut kommentteja.
Ruumisauto kuski kaverini vain makaavat kalpeanaamaisina hiljaa arkuissaan Ei niistä saa juttu kaveria
Elintarvikealalla tehdastyössä. Tauoilla toki juttelen työkavereiden kanssa niitä-näitä ja olen silleen kaveria,mutta ei sielä ketkään vapaa-aikana kaveeraa tai pidä yhteyttä,paria tyyppiä lukuunottamatta. Minulle perhe on tärkein ja käyn töissä vain tekemässä työni. Ainoat illanistujaiset on pikkujoulut ja niisdäkin moni käy vain pikaisesti syömässä
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistossa.
Hahaa heippa kollega! :) Mulla taas on tosi hyviä työkavereita. Paria nään vapaa-aikanakin.
Pieni insinööritoimisto, olen suunnitteluinsinööri ja ainoa nainen työpaikallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE-toimistossa.
Hahaa heippa kollega! :) Mulla taas on tosi hyviä työkavereita. Paria nään vapaa-aikanakin.
Mä olin joskus vuonna puukko ja kirves työkkärissä. Siellä kyllä aina keksittiin joku syy juhlaan, määräaikaisten työsuhteen loppuminen oli aika hyvä syy ja vakkarit tulivat mukaan. Eikä missään ole kohdeltu tukityössä tai harjoittelijana niin hyvin kuin tuolla.
Päiväkodissa lastentarhanopettajana. Sosiaalinen piirini ei ole työkaverit tai entiset opiskelukaverit vaan harrastusten ja puolison kautta tutuiksi tulleet ystävät.
siivooja. siivoan eri paikoissa, milloin missäkin, yksin, joten ei minulla varsinaisesti ole työkavereita.
Lto täälläkin. Työpäivissä on ihan riittävästi vilskettä.
Erikoislääkäri sairaalassa.
Ei huvita lähteä hoitajien keksimään kotkotuksiin - ja kuunnella heidän kotkotuksiaan vielä vapaallakin. Riittää kun joutuu niitä kuuntelemaan päivisin töissä.
Olin tuota mieltä ollessani soteduunari, olen samaa mieltä kunnan virkamiehenä ja luultavasti pysyn kannassani myös tutkijana.
Pikkupomo valtiolla.
En halua sosialiseerata työajan ulkopuolella koska mielipiteeni eivät ole Marimekko-muumimuki - tyyppisiä.
Tehdasduunissa. Koneet pistää sellaista ääntä ettei keskustelu onnistuisi muutenkaan. Taukokämpässä sitten alkaa paskanjauhanta jos linjat on seis jostain syystä ja ei tauoteta.