Kukaan ei tiedä, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Tässä tulee ilmi myös yksi asia, miksi on vaikea puhua mielenterveysongelmista kenellekään. Ensinnäkin, moni haluaa silloin olla ilkeä. Ilkeys kumpuaa sisäisestä epävarmuudesta ja pahasta olosta, jota ilkeä ihminen ei ehkä edes myönnä itselleen. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä silti ole ilkeä muille. En edes netissä anonyymisti. 

Ja monesti kun joku kommentoi kuten yllä, kommentti kuitataan sillä, että se on joku mt-ongelmainen joka on avohoidossa ja päässyt koneelle kommentoimaan. Mielenterveysongelma ei ole synonyymi ilkeydelle. Ap

Ei se ole ilkeyttä vaan omaa kokemusta siitä mitä on olla mielenterveysongelmaiset lapsi. Siihen liittyy paljon ongelmia joista ei puhuta. Se vaikuttaa lapseen, ne äidin ongelmat vaikka niitä kuinka peitellään.

Ja sun mielestä mielenterveysongelmia on vain yhtä lajia, niinkö? Juuri sitä mistä lapsi kärsii? Entä jos niitä ongelmia ei ole ollut silloin kun lapsi on syntynyt? 

Tottakai mielenterveys ongelmia on monenlaisia. Mitä ap. N lapsi sanoo koulussa kun kysytään mitä töitä äiti tekee? Pienellä paikkakunnalla tällaiset tulee äkkiä ilmi joten on turhaa luulla peittelevänsä sairautta. Parempi mielenterveys ongelmissakin on olla rehellinen kuin laittaa lapsi valehtelemaan.

Ja mitä ihmiset sitten puhuvat, kun lapsi kertoo että äiti on eläkkeellä mt-ongelmien takia? Jotenkin nämä kommentit on niin naiiveja. Kehoitetaan olemaan lapsen takia rehellinen, vaikka jokainen täysjärkinen tietää, miten tyhmiä iso osa ihmisistä on, ja miten ennakkoluuloisia ja inhottavia ihmiset on. 

Mitä työttömän lapsi muuten sanoo? 

Kotiäidin lapsi? 

On se ja sama, sanooko lapsi että äiti on työtön, kuin että sanoisi äidin olevan jotakin tuottavaa, huonosti palkattua työtä tekevä. Yhtä vähän ne muiden lasten vanhemmat arvostaa kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Tässä tulee ilmi myös yksi asia, miksi on vaikea puhua mielenterveysongelmista kenellekään. Ensinnäkin, moni haluaa silloin olla ilkeä. Ilkeys kumpuaa sisäisestä epävarmuudesta ja pahasta olosta, jota ilkeä ihminen ei ehkä edes myönnä itselleen. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä silti ole ilkeä muille. En edes netissä anonyymisti. 

Ja monesti kun joku kommentoi kuten yllä, kommentti kuitataan sillä, että se on joku mt-ongelmainen joka on avohoidossa ja päässyt koneelle kommentoimaan. Mielenterveysongelma ei ole synonyymi ilkeydelle. Ap

Ei se ole ilkeyttä vaan omaa kokemusta siitä mitä on olla mielenterveysongelmaiset lapsi. Siihen liittyy paljon ongelmia joista ei puhuta. Se vaikuttaa lapseen, ne äidin ongelmat vaikka niitä kuinka peitellään.

Ne ongelmat ei suoranaisesti kumpua siitä sairaudesta vaan ympäröivien terveiden ihmisten asenteista ja käyttäytymisestä. Itse lapsuudessa kävin vanhempaani katsomassa suljetulla ja kuulin kuinka joku äiti ikävöi lapsiaan niin miehensä tokaisi että on sanonut äidin olevan lomalla ja ettei tuo heitä sairaalaan kun ei ole sopivaa. Se hetki on jäänyt lähtemättömästi mieleeni koska ajattelin miten paljon paremmin minulla lapsena oli kun asioita ei peitelty. Pitäisi nähdä ihminen yksilönä eikä määritellä häntä sairautensa kautta.

Kyllä kotona oleva ja kiireetön äiti voi parhaimmillaan olla hyvin läsnäoleva lapselleen. Voit panostaa sellaisiin arvokkaisiin asioihin, joihin kovin kiireiset ihmiset eivät välttämättä ehdi panostaa, kuten yhteiseen lukemiseen, keskustelemiseen, tunteiden sanottamiseen ja kaikenlaiseen muuhun yhteiseen puuhailuun, josta molemmat pidätte. Toivon, että olet iloinen ja ylpeä tästä mahdollisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Olet vain perheellesi vastuussa.

Itse olen ollut kotiäiti nyt kahdeksattatoista vuotta, koska voin. Eikä olla miljonäärejä. Eipä ole kasvotusten kukaan kysellyt. Kerran kantautui korviin naapureiden jutut, kyllähän ne ihmetteli. "Mikähän toikin juttu on, kun tuo Maija ei töissä käy..."

Mistäpä ne toisaalta tietäis, vaikka kävisinkin.. Jos vanhalle alalleni työllistyisin, niin silloinkin olisi päivät kotosalla.

Sama täällä. Työtön on hyväksyttävämpi kuin mt-eläkeläinen. Itselläni on fyysinen sairaus, joka kuormittaa myös mielenterveyttä. Kombolla saatu eläke. Yleensä olen työtön, jos joku kysyy. En halua selittää sairauksia itse kenellekään. Varsinkaan kun ne ei näy päälle.

Jääkö sinulle 1200€ käteen työkyvyttömyyseläkettä?

Vierailija kirjoitti:

Jääkö sinulle 1200€ käteen työkyvyttömyyseläkettä?

Jää. 

Jos se on sinun mielestäsi liikaa, niin muista, että tuo ei koskaan nouse tuosta. Se on aina sama, eikä sitä muuteta suuremmaksi vaihtamalla työpaikkaa tai kouluttautumalla vähän lisää. Ap

.

up

Itsellä sama tilanne. Sanon tekeväni töitä kotona. Ja jos joku alkaa tentata, sanon muös opiskelevani, mikä pitää tavallaan paikkansa, sillä jatko-opintoni ovat keskeytyneet sairastumisen takia.

Tiedän että tällaisista juoruillaan selän takana ja se tuntuu tosi pahalta.

Ei kannata kertoa. Ihmiset on niin kateellisia.

Ei minunkaan kohdalla. Luulevat että olen yliopistolla, jossa teen lähinnä harrasteluontoisia opintoja. Siinäpähän luulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Tässä tulee ilmi myös yksi asia, miksi on vaikea puhua mielenterveysongelmista kenellekään. Ensinnäkin, moni haluaa silloin olla ilkeä. Ilkeys kumpuaa sisäisestä epävarmuudesta ja pahasta olosta, jota ilkeä ihminen ei ehkä edes myönnä itselleen. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä silti ole ilkeä muille. En edes netissä anonyymisti. 

Ja monesti kun joku kommentoi kuten yllä, kommentti kuitataan sillä, että se on joku mt-ongelmainen joka on avohoidossa ja päässyt koneelle kommentoimaan. Mielenterveysongelma ei ole synonyymi ilkeydelle. Ap

Ei se ole ilkeyttä vaan omaa kokemusta siitä mitä on olla mielenterveysongelmaiset lapsi. Siihen liittyy paljon ongelmia joista ei puhuta. Se vaikuttaa lapseen, ne äidin ongelmat vaikka niitä kuinka peitellään.

Ja sun mielestä mielenterveysongelmia on vain yhtä lajia, niinkö? Juuri sitä mistä lapsi kärsii? Entä jos niitä ongelmia ei ole ollut silloin kun lapsi on syntynyt? 

Tottakai mielenterveys ongelmia on monenlaisia. Mitä ap. N lapsi sanoo koulussa kun kysytään mitä töitä äiti tekee? Pienellä paikkakunnalla tällaiset tulee äkkiä ilmi joten on turhaa luulla peittelevänsä sairautta. Parempi mielenterveys ongelmissakin on olla rehellinen kuin laittaa lapsi valehtelemaan.

Oletko vajaa? Kenellekään ei kuulu vanhemman työkuviot, onkohan meillä täällä muutama pitkäaikaistyötönkin, onkohan? Ehkäpä siitäkin sitten tuomitaan paariaksi. Kristus että ihmiset ovat sekaisin!

Olen työtön, ennen määräaikaisella tk-eläkkeellä oleva. Nyt olen siis työtön, koska eläkettä ei ole valitettavasti jatkettu vaikka en ole parantunut. Toivoisin pääseväni vielä eläkkeelle. Kun on "työtön", niin ihmiset alkavat kysellä mitä aion seuraavaksi, mihin on paljon hankalampi vastata, että en hae töitä vaan yritän että eläkkeelle pääsy onnistuisi, kun en ole päässyt parempaan kuntoon.

Ei se minusta kenellekään kuulu, minkä TAKIA joku on eläkkeellä, jos joku uskaltautuu sitä multa kysymään niin en todellakaan ala huvikseni selittämään mistä sairausessani on kyse. Se on sekä liian henkilökohtaista että kyllästyttävää.