Kukaan ei tiedä, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä

Mikset kelpaa? Halusitko itse eläkkeen?

Tai jospa et vain mieti, mitä muut ajattelevat.

Täysin sama tilanne mulla! Välttelen kontaktia muihin, ettei tilanteeni tule esille.

Kertoa rehellisesti tilanne mikä on. Kukaan ei usko että joku on koko elämänsä nykyään kotiäiti ja se näytteleminen vie voimia.

Miksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen ei olisi "normaalia"? Jos ihminen on sairas ja kykenemätön työhön, hän elää tietenkin työkyvyttömyyseläkkeellä. SE on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Kertoa rehellisesti tilanne mikä on. Kukaan ei usko että joku on koko elämänsä nykyään kotiäiti ja se näytteleminen vie voimia.

Miten niin nykyään ei ole kotiäitejä? Tunnen montakin. Tai ehkä ovatkin salaa työkyvyttömyyseläkkeellä.

Eikö nyky-yhteiskunnassa pidetä nolompana sitä, että kieltäytyy työstä vapaaehtoisesti kuin sitä, että on sairauden takia työkyvytön?

En sano, että minusta kummassakaan tilanteessa oleva ihminen olisi "luuseri" tai sellainen, jonka olisi syytä tuntea häpeää. Pohdin vain yhteiskunnassamme näkyviä arvoja ja ihmettelen ap:n logiikkaa.

Kyllä sitä työkyvyttömyyseläkettä ihmetellään ellei heti suoraan pysty ihmisestä päältä päin toteamaan että hän on jollain tavalla vammainen. Tiedän kokemuksesta. Olen itsekin tässä tilanteessa, enkä katso olevani velvollinen kertomaan tuntemattomille ja puolitutuille varsin vaikeaa sairaushistoriaani (en ole mielenterveyspotilas). Välttelen ihmisiä ja kyllähän se syrjäyttää.

Terkkuja vaan, on tämä p*rseestä. 

Eipä multa moni kysele. Mutta kyselijöille kerron tekeväni etätöitä

Vierailija kirjoitti:

Mikset kelpaa? Halusitko itse eläkkeen?

Eläke helpotti montaa asiaa silloin, kun sitä haettiin. Nyt se evää monta asiaa. 

Olen saanut sen mt-ongelmista. Niitä ei noin vain mennä kertomaan missään, eikä kenellekään. Ap

Kyllä ne ihmiset aavistaa tuollaiset asiat. Itse yritin vuosia piilotella asioita mutta esille hän ne tuli. Miksi ihmeessä ette kertoisi suoraan? Jos lapset esim kouluikäisiä niin harvapa on kotiäiti jos puoliso ei ole miljonääri.

Vierailija kirjoitti:

Tai jospa et vain mieti, mitä muut ajattelevat.

Tämä olisi se helpoin tie. En vain ajattele, mitä muut ajattelevat. Ja totta kai suurin osa päivistä näin meneekin, teen sitä mitä teen, enkä mieti muiden ajatuksia minusta. 

Mutta entäs, kun vastaan tulee uusi ihminen? Heitä tulee väistämättä, kun on lapsia itsellä: hoitopaikoissa, kouluissa, harrastuksissa. Mitä minä sanon uudelle ihmiselle? 

Ja ihmiset ovat monet, miten sen nyt sanoisi? Kovin kiinnostuneita siitä kuka olet, mitä teet. Siitä sitten luodaan se kuva toisesta, tehdään päätelmiä. Jos sanon, että hei olen Minna, olen 34-vuotias ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä koska olin aikanaan pahasti traumatisoitunut ja masentunut. Minulla on myös kaksi muuta diagnoosia. Ei, en ole skitsofreenikko enkä psykopaatti enkä psykoosissa, eikä minulla ole kaksisuuntaistamielialahäiriötäkään. Minä nyt vain olen tällainen estynyt persoona höystettynä pahalla suorituskammolla ja keskivaikealla, kurissa pysyvällä masennuksella. Ollaanko kavereita? 

Mitä luulet, kuinka moni sen jälkeen on kaverini?

Tai lapseni kaveri? 

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Tässä tulee ilmi myös yksi asia, miksi on vaikea puhua mielenterveysongelmista kenellekään. Ensinnäkin, moni haluaa silloin olla ilkeä. Ilkeys kumpuaa sisäisestä epävarmuudesta ja pahasta olosta, jota ilkeä ihminen ei ehkä edes myönnä itselleen. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä silti ole ilkeä muille. En edes netissä anonyymisti. 

Ja monesti kun joku kommentoi kuten yllä, kommentti kuitataan sillä, että se on joku mt-ongelmainen joka on avohoidossa ja päässyt koneelle kommentoimaan. Mielenterveysongelma ei ole synonyymi ilkeydelle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Tässä tulee ilmi myös yksi asia, miksi on vaikea puhua mielenterveysongelmista kenellekään. Ensinnäkin, moni haluaa silloin olla ilkeä. Ilkeys kumpuaa sisäisestä epävarmuudesta ja pahasta olosta, jota ilkeä ihminen ei ehkä edes myönnä itselleen. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä silti ole ilkeä muille. En edes netissä anonyymisti. 

Ja monesti kun joku kommentoi kuten yllä, kommentti kuitataan sillä, että se on joku mt-ongelmainen joka on avohoidossa ja päässyt koneelle kommentoimaan. Mielenterveysongelma ei ole synonyymi ilkeydelle. Ap

Ei se ole ilkeyttä vaan omaa kokemusta siitä mitä on olla mielenterveysongelmaiset lapsi. Siihen liittyy paljon ongelmia joista ei puhuta. Se vaikuttaa lapseen, ne äidin ongelmat vaikka niitä kuinka peitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Tässä tulee ilmi myös yksi asia, miksi on vaikea puhua mielenterveysongelmista kenellekään. Ensinnäkin, moni haluaa silloin olla ilkeä. Ilkeys kumpuaa sisäisestä epävarmuudesta ja pahasta olosta, jota ilkeä ihminen ei ehkä edes myönnä itselleen. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä silti ole ilkeä muille. En edes netissä anonyymisti. 

Ja monesti kun joku kommentoi kuten yllä, kommentti kuitataan sillä, että se on joku mt-ongelmainen joka on avohoidossa ja päässyt koneelle kommentoimaan. Mielenterveysongelma ei ole synonyymi ilkeydelle. Ap

Ei se ole ilkeyttä vaan omaa kokemusta siitä mitä on olla mielenterveysongelmaiset lapsi. Siihen liittyy paljon ongelmia joista ei puhuta. Se vaikuttaa lapseen, ne äidin ongelmat vaikka niitä kuinka peitellään.

Ja sun mielestä mielenterveysongelmia on vain yhtä lajia, niinkö? Juuri sitä mistä lapsi kärsii? Entä jos niitä ongelmia ei ole ollut silloin kun lapsi on syntynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Tässä tulee ilmi myös yksi asia, miksi on vaikea puhua mielenterveysongelmista kenellekään. Ensinnäkin, moni haluaa silloin olla ilkeä. Ilkeys kumpuaa sisäisestä epävarmuudesta ja pahasta olosta, jota ilkeä ihminen ei ehkä edes myönnä itselleen. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä silti ole ilkeä muille. En edes netissä anonyymisti. 

Ja monesti kun joku kommentoi kuten yllä, kommentti kuitataan sillä, että se on joku mt-ongelmainen joka on avohoidossa ja päässyt koneelle kommentoimaan. Mielenterveysongelma ei ole synonyymi ilkeydelle. Ap

Ei se ole ilkeyttä vaan omaa kokemusta siitä mitä on olla mielenterveysongelmaiset lapsi. Siihen liittyy paljon ongelmia joista ei puhuta. Se vaikuttaa lapseen, ne äidin ongelmat vaikka niitä kuinka peitellään.

Asiat voi sanoa fiksusti suoraan, ja vähemmän fiksusti. Sinä valitsit sanoa vähemmän fiksusti, avaamatta asiaa sen enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja luuserina pidän itseäni, koska en ole töissä eikä minulla ole koulutusta. Enkä kelpaisi enää työelämään pitkän tauon jälkeen. Ap

On ikävää että sinulla on lapsi. Luultavasti hän kärsii paljonkin tuollaisesta äidistä.

Tässä tulee ilmi myös yksi asia, miksi on vaikea puhua mielenterveysongelmista kenellekään. Ensinnäkin, moni haluaa silloin olla ilkeä. Ilkeys kumpuaa sisäisestä epävarmuudesta ja pahasta olosta, jota ilkeä ihminen ei ehkä edes myönnä itselleen. Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä silti ole ilkeä muille. En edes netissä anonyymisti. 

Ja monesti kun joku kommentoi kuten yllä, kommentti kuitataan sillä, että se on joku mt-ongelmainen joka on avohoidossa ja päässyt koneelle kommentoimaan. Mielenterveysongelma ei ole synonyymi ilkeydelle. Ap

Ei se ole ilkeyttä vaan omaa kokemusta siitä mitä on olla mielenterveysongelmaiset lapsi. Siihen liittyy paljon ongelmia joista ei puhuta. Se vaikuttaa lapseen, ne äidin ongelmat vaikka niitä kuinka peitellään.

Ja sun mielestä mielenterveysongelmia on vain yhtä lajia, niinkö? Juuri sitä mistä lapsi kärsii? Entä jos niitä ongelmia ei ole ollut silloin kun lapsi on syntynyt? 

Tottakai mielenterveys ongelmia on monenlaisia. Mitä ap. N lapsi sanoo koulussa kun kysytään mitä töitä äiti tekee? Pienellä paikkakunnalla tällaiset tulee äkkiä ilmi joten on turhaa luulla peittelevänsä sairautta. Parempi mielenterveys ongelmissakin on olla rehellinen kuin laittaa lapsi valehtelemaan.

Ymmärrän aloittajaa. Olen itse yli nelikymppinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Asiasta ei tiedä kuin kumppani, pari sukulaista ja yksi ystävä. Muut 'luulevat' että olen työtön tai pitkällä sairaslomalla tms. En halua kertoa asiaa lähinnä siksi että jos joku kyselee että olenko työelämässä tms ja kertoisin että olen eläkkeellä niin ilmoille herää kysymys että 'miksi olet?'. Syytä en halua kertoa ulkopuolisille henkilöille ja tuossahan jää sitten hirveästi tulkinnanvaraa toiselle ihmiselle ja herää uteliaisuus että miksihän se on jo eläkkeellä. Jotta vältän aiheettomat spekuloinnit ja 'juorut' jne niin vastaan vain etten ole työelämässä. Ja asia on tavallaan myös häpeällinen itselleni joka on aina ollut ylitunnollinen suorittaja ja elänyt elämänsä vain työn kautta lähinnä. Se että on tässä iässä eläkkeellä on itsellekin vaikea asia hyväksyä.