Onko joku kokenut hyötyneensä vuorovaikutusharjoituksista (draamaharjoituksista) terapeutin kanssa?

Terapeutti (kognitiivinen) on nyt innostunut, että tällaisia pitäisi meidän tehdä. Ongelmana minulla on ujous, "small talkin" puute joissakin tilanteissa ja yksinäisyys. Miellän vaan terapeutin kanssa puhumisen niin erilaiseksi tilanteeksi verrattuna muiden ihmisten tapaamiseen... Tuntuu niin hölmöltä idealta. Ehkä jotain lasta voisi auttaa, mutta ei minua.