Ehdotukseni poikien ja miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi: aletaan suhtautua heihin positiivisemmin ja kannustavammin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että esim koulun suhteen tärkeintä olisi saada isät kiinnostumaan poikien koulunkäynnistä. Sen sijaan kaikki kouluun liittyvä on ainakin meidän perheessä kasautunut minulle äidille. Poika pärjää hyvin koska en anna lusmuilla yhtään ja poika on muutenkin aina ollut tyyppiä järkevä. Mutta ei voi kyllä sanoa että isällään olisi mitään tekemistä sen kanssa. Poika on pärjännyt isän välinpitämättömyydestä huolimatta koska olen sellainen natsimutsi joka ei anna mennä siitä missä aita on matalin.

Aika monilla naisilla tuntuu olevan tuo asenne, että kaikesta mahdollisesta on päästävä syyttämään miehiä. Eivät ilmeisesti osaa keskittyä ongelman ymmärtämiseen tai ratkaisemiseen, vaan kaikki energia kuluu siihen syyttävällä sormella heristelyyn. Ehkä tämän takia naisia on niin vähän insinööreinä ja johtoasemissa?

Onko sinulla lapsia? Minkälainen isä olet itse? Kyseletkö miten päivä meni koulussa? Kyseletkö illalla onko läksyt tehty? Kuulusteletko kokeisiin? Kehutko onnistumisia ja tsemppaatko epäonnistumisissa? Käytkö vanhempainilloissa? Luetko Wilmaa kun sinne tulee viestejä? Oletko yhteydessä kouluun lapseen liittyvissä asioissa? Pidätkö huolta että lapsella on kouluun liittyävät varusteet a) olemassa ja b) mukana. Pidätkö huolta että jälkikasvu saa riittävästi unta että jaksaa mennä sinne kouluun? En tiedä miten muiden perheessä on, mutta meidän perheessä isän vastaus jokaiseen kysymykseen on en ja ei.

Älä käännä yhteiskunnallista ongelmaa henkilökohtaiselle tasolla, nainen. Se on erittäin lapsellista argumentointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että esim koulun suhteen tärkeintä olisi saada isät kiinnostumaan poikien koulunkäynnistä. Sen sijaan kaikki kouluun liittyvä on ainakin meidän perheessä kasautunut minulle äidille. Poika pärjää hyvin koska en anna lusmuilla yhtään ja poika on muutenkin aina ollut tyyppiä järkevä. Mutta ei voi kyllä sanoa että isällään olisi mitään tekemistä sen kanssa. Poika on pärjännyt isän välinpitämättömyydestä huolimatta koska olen sellainen natsimutsi joka ei anna mennä siitä missä aita on matalin.

Aika monilla naisilla tuntuu olevan tuo asenne, että kaikesta mahdollisesta on päästävä syyttämään miehiä. Eivät ilmeisesti osaa keskittyä ongelman ymmärtämiseen tai ratkaisemiseen, vaan kaikki energia kuluu siihen syyttävällä sormella heristelyyn. Ehkä tämän takia naisia on niin vähän insinööreinä ja johtoasemissa?

Onko sinulla lapsia? Minkälainen isä olet itse? Kyseletkö miten päivä meni koulussa? Kyseletkö illalla onko läksyt tehty? Kuulusteletko kokeisiin? Kehutko onnistumisia ja tsemppaatko epäonnistumisissa? Käytkö vanhempainilloissa? Luetko Wilmaa kun sinne tulee viestejä? Oletko yhteydessä kouluun lapseen liittyvissä asioissa? Pidätkö huolta että lapsella on kouluun liittyävät varusteet a) olemassa ja b) mukana. Pidätkö huolta että jälkikasvu saa riittävästi unta että jaksaa mennä sinne kouluun? En tiedä miten muiden perheessä on, mutta meidän perheessä isän vastaus jokaiseen kysymykseen on en ja ei.

Älä käännä yhteiskunnallista ongelmaa henkilökohtaiselle tasolla, nainen. Se on erittäin lapsellista argumentointia.

Kyllä sillä minusta on erittäin paljon merkitystä huuteletko jostain naisittelevasta miesasia-poterosta vai onko sinulla jotain oikeaa kosketuspintaa siihen kuka siellä vanhempainillassa istuu ja kuka perheessä käyttelee Wilmaa. Henkilökohtaisena mielipiteenäni ei ole olemassa sellaisia sirkustemppuja joilla koulu saisi pojat arvostamaan koulunkäymistä, jos pojan käytännön arkikokemus on sitä että koulunkäynnin tärkeyden korostaminen on akkojen hommaa eikä asia kiinnosta isää käytännön tasolla pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että esim koulun suhteen tärkeintä olisi saada isät kiinnostumaan poikien koulunkäynnistä. Sen sijaan kaikki kouluun liittyvä on ainakin meidän perheessä kasautunut minulle äidille. Poika pärjää hyvin koska en anna lusmuilla yhtään ja poika on muutenkin aina ollut tyyppiä järkevä. Mutta ei voi kyllä sanoa että isällään olisi mitään tekemistä sen kanssa. Poika on pärjännyt isän välinpitämättömyydestä huolimatta koska olen sellainen natsimutsi joka ei anna mennä siitä missä aita on matalin.

Aika monilla naisilla tuntuu olevan tuo asenne, että kaikesta mahdollisesta on päästävä syyttämään miehiä. Eivät ilmeisesti osaa keskittyä ongelman ymmärtämiseen tai ratkaisemiseen, vaan kaikki energia kuluu siihen syyttävällä sormella heristelyyn. Ehkä tämän takia naisia on niin vähän insinööreinä ja johtoasemissa?

Onko sinulla lapsia? Minkälainen isä olet itse? Kyseletkö miten päivä meni koulussa? Kyseletkö illalla onko läksyt tehty? Kuulusteletko kokeisiin? Kehutko onnistumisia ja tsemppaatko epäonnistumisissa? Käytkö vanhempainilloissa? Luetko Wilmaa kun sinne tulee viestejä? Oletko yhteydessä kouluun lapseen liittyvissä asioissa? Pidätkö huolta että lapsella on kouluun liittyävät varusteet a) olemassa ja b) mukana. Pidätkö huolta että jälkikasvu saa riittävästi unta että jaksaa mennä sinne kouluun? En tiedä miten muiden perheessä on, mutta meidän perheessä isän vastaus jokaiseen kysymykseen on en ja ei.

Älä käännä yhteiskunnallista ongelmaa henkilökohtaiselle tasolla, nainen. Se on erittäin lapsellista argumentointia.

Kyllä sillä minusta on erittäin paljon merkitystä huuteletko jostain naisittelevasta miesasia-poterosta vai onko sinulla jotain oikeaa kosketuspintaa siihen kuka siellä vanhempainillassa istuu ja kuka perheessä käyttelee Wilmaa. Henkilökohtaisena mielipiteenäni ei ole olemassa sellaisia sirkustemppuja joilla koulu saisi pojat arvostamaan koulunkäymistä, jos pojan käytännön arkikokemus on sitä että koulunkäynnin tärkeyden korostaminen on akkojen hommaa eikä asia kiinnosta isää käytännön tasolla pätkääkään.

Ei sillä pitäisi olla mitään merkitystä kuka mielipiteen esittää, vaan mielipiteen sisällön pitäisi olla ratkaiseva asia.

kMistä sä nyt yhtäkiä tuon boldatun kohdan keksit? En minä ainakaan allekirjoita moista väitettä ollenkaan. Onko sinulla laittaa lähde sille, että poikien arkikokemus on tuo väittämäsi?

Mitäs jos kohdeltais molempia sukupuolia näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni pojilta pitää ryhtyä vaatimaan yhtä paljon kuin tytöiltä ja se kotona ja koulussa paapominen on lopetettava. Sukupuoleen katsomatta kaikkien täytyy osallistua kotitöihin ja hoitaa koulutyö kunnolla. Ei anneta niiden poikien hautautua huoneeseensa hakkaamaan pleikkaa. Itsellä on kaksi poikaa ja tytär ja yksikään ei ole syrjäytynyt rassukka.

'

Pelkkä vaatiminen ei auta, koska hyvin äkkiä pojalle tulee "vittu millään ei ole mitään väliä" -asenne. Eli heittävät kaiken yrittämisen ja viis veisaavat mistään rangaistuksista. Elämänhalu lähtee. Tekevät itsemurhan. Pitäähän olla jokin syy yrittämiselle ja ylipäänsä elämiselle. Annapa se syy niille pojille! Ja ei, syyksi ei riitä sinun vihasi ja rangaistuksiesi välttely.

- Neljän pojan äiti ja satojen sellaisten opettaja

Ehkä sinun pojiltasi elämänhallinnan lähtee ja tekevät itsemurhan jos heiltä jotain vaatii. Omille ei ole niin käynyt, koska ovat pienestä pitäen tottuneet siihen ,että on vastuuta ja tavoitteita. Mitään ei kuitata sillä, että pojat on poikia, vaan asiat on hoidettava asiallisesti ja kivoja juttuja ja kehuja tulee kun tavoitteet saavutetaan ja asiat sujuu. Toki tukea ja kannustusta saavat myös, eikä mitään kohtuuttomia vaatimuksia aseteta. Jotkut ovat täällä korostaneet isän merkitystä poikien kasvatuksessa ja tämä on kyllä totta. Kun ollaan vanhempienilloissa tai muuten hoidellaan lasten kouluun liittyviä asioita niin kyllä siellä on aina ihan yhden käden sormin laskettavissa ne perheet, joissa isä osallistuu myös. Monissa kaverien perheissä isillä on ollut ikävä kyllä huono asenne koulua kohtaan ja naureskelevat vaan jos pojat tuo nelosia ja vitosia kokeista. Kyllä se isän esimerkki ja huomio on todella tärkeää niin pojille kuin tytöillekkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni pojilta pitää ryhtyä vaatimaan yhtä paljon kuin tytöiltä ja se kotona ja koulussa paapominen on lopetettava. Sukupuoleen katsomatta kaikkien täytyy osallistua kotitöihin ja hoitaa koulutyö kunnolla. Ei anneta niiden poikien hautautua huoneeseensa hakkaamaan pleikkaa. Itsellä on kaksi poikaa ja tytär ja yksikään ei ole syrjäytynyt rassukka.

'

Pelkkä vaatiminen ei auta, koska hyvin äkkiä pojalle tulee "vittu millään ei ole mitään väliä" -asenne. Eli heittävät kaiken yrittämisen ja viis veisaavat mistään rangaistuksista. Elämänhalu lähtee. Tekevät itsemurhan. Pitäähän olla jokin syy yrittämiselle ja ylipäänsä elämiselle. Annapa se syy niille pojille! Ja ei, syyksi ei riitä sinun vihasi ja rangaistuksiesi välttely.

- Neljän pojan äiti ja satojen sellaisten opettaja

Ehkä sinun pojiltasi elämänhallinnan lähtee ja tekevät itsemurhan jos heiltä jotain vaatii. Omille ei ole niin käynyt, koska ovat pienestä pitäen tottuneet siihen ,että on vastuuta ja tavoitteita. Mitään ei kuitata sillä, että pojat on poikia, vaan asiat on hoidettava asiallisesti ja kivoja juttuja ja kehuja tulee kun tavoitteet saavutetaan ja asiat sujuu. Toki tukea ja kannustusta saavat myös, eikä mitään kohtuuttomia vaatimuksia aseteta. Jotkut ovat täällä korostaneet isän merkitystä poikien kasvatuksessa ja tämä on kyllä totta. Kun ollaan vanhempienilloissa tai muuten hoidellaan lasten kouluun liittyviä asioita niin kyllä siellä on aina ihan yhden käden sormin laskettavissa ne perheet, joissa isä osallistuu myös. Monissa kaverien perheissä isillä on ollut ikävä kyllä huono asenne koulua kohtaan ja naureskelevat vaan jos pojat tuo nelosia ja vitosia kokeista. Kyllä se isän esimerkki ja huomio on todella tärkeää niin pojille kuin tytöillekkin.

Niin millä perustein naiset ovat valinneet miehensä? Ylimielinen itsevarmuus ja rentous sosiaalisissa tilanteissa ei ole älykkäille miehille tyypillinen ominaisuus, mutta naisiin se vetoaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos kohdeltais molempia sukupuolia näin?

Olipa radikaali ehdotus, kun vastauksena oli yksi miinusääni.

Sama asia autismin kirjolaisten kanssa.