Tunnetteko ketään, jolla olisi keuhkoahtauma?

Yli 90% on röökaajia mutta ei kaikki. Itselläni epäiltiin copd:ta mutta onneksi ei ollut (oli toinen sairaus). En ole polttanut ikinä. Tiedän yhden joka röökaa ja on copd ja tiedän 2 jotka ei ikinä ole polttanut ja silti on copd. Näillä oli joku entsyymivaje tai synnynnäinen entsyymipuute.

Nämä ei röökaajat pärjää hyvin mutta tupakoivalla tauti vaikea. Molemmilla pitkittyneitä infektioita ja tupakoiva trvitsee lisähappea.

Voi elää vanhaksi ja hyväkuntoisenakin. Usein kuoleekin vanhana keuhkokuumeeseen tms eli ei siis välttämättä ”tukehdu”. Liikuntaa pitäisi harrastaa vaikka raskaalta tuntuisikin.

Siis, mä pelkään, että mulla on keuhkoahtauma, kun astmaoireet yms spirometriatulokset alentuneet, mutta astmalääkkeet ei auta. Tai sit mun keuhkot on vaurioitunut, kun lapsena oli keuhkokuume ja useita keuhkoputkentulehduksia. ::(

Eräs entinen ope joka opetti homevaurioisessa luokassa sai vissiin sieltä tämmöisen riesan.

Vetää astmapiippua ja käy suolahuoneessa hoidossa. Ikävä sairaus, hengitys vinkuu ja rahisee hällä.

Isäni 64 v. sairastaa keuhkoahtaumaa. Polttanut koko ikänsä eikä lopeta vieläkään. Tai hetkeksi lopettanut, sitten kun vointi kohentunut alkanut pikkuhiljaa uudelleen ja uudelleen. Pihisee, puuskuttaa, puhaltaa, "hörppii" happea. Todella tukalaa pelkästään vierestä katsottuna. Yöllä lisähappi käytössä. Lisätukaluutta tuo reilu ylipaino ja turvotus :(

Up

Vierailija kirjoitti:

Isäni 64 v. sairastaa keuhkoahtaumaa. Polttanut koko ikänsä eikä lopeta vieläkään. Tai hetkeksi lopettanut, sitten kun vointi kohentunut alkanut pikkuhiljaa uudelleen ja uudelleen. Pihisee, puuskuttaa, puhaltaa, "hörppii" happea. Todella tukalaa pelkästään vierestä katsottuna. Yöllä lisähappi käytössä. Lisätukaluutta tuo reilu ylipaino ja turvotus :(

Tutulla 70-v miehellä keuhkoahtaumatauti ja diabetes. Polttanut koko ikänsä, eikä ole vieläkään lopettanut. Ylipainoinen. Jaksaa kävellä n. 50m ja puuskuttaa, happi loppuu, täytyy istuutua ja --laittaa tupakaksi. Astmapiippu käytössä. Ei tee oikeastaan kotona muuta kuin istuu tuolissaan ja käy siitä ulkona tupakalla. Ei vielä lisähappea käytössä, mutta ei varmaan mene kauan siihen.

Kannattaako moista pelätä, mitä jos menet lääkäriin? lääkäriajan kyllä saa soittamalla ja erikoislääkärille saa kyllä lähetteen, jos tk-lääkärin taidot loppuvat kesken. Pitää vain olla selvin päin ja fiksu kun soittaa.

Voihan olla että lääkkeesi on loppunut? Ei tosiaan auta, jos imeksit tyhjää astmapiippua (kuten teki 80-vuotias isäni). Katupölyä on nyt niin paljon, että terveenkin palkeet käyvät vinkuen.

Ja: voi olla ettei lääkkeesi enää toimi sinulla. Astmalääkkeitä on vaikka miten paljon ja jokaiselle löytyy kyllä kokeilemalla sopiva.

Jos sinulle olisi jäänyt lapsuudesta jokin pysyvä vamma, se olisi huomattu ajat sitten. Pikkulapsen keuhkokuume paranee nopeasti ja keuhkoputkentulehdus taas on vaiva, joka liitty jokaiseen yskää aiheuttavaan hengitystieinfektioon meillä kaikilla, eikä sekään aiheuta pysyvää vammaa.

Vain jos olisit sairastanut vaikkapa tuberkuloosin tai saanut hengityskonehoitoa keskosuuden keuhko-ongelmiin, olisi riski, että keuhkoissasi on arpikudosta. Se näkyy röntgenissä. Puhu lääkärin kanssa.

Tuttu 66 v mies polttanut pitkään, lopetti diagnoosin saatuaan noin 6 vuotta sitten.Käyttää astmalääkkeitä aamuisin, käy vielä normaalisti töissä, eikä hengitys tunnu vinkuvan. Kuulemma ylämäet ottaa voimille. On sairastunut yhden pahan keuhkokuumeen.

Itselläni. Olen 56. Lopetin 4 vuotta sitten tupakoinnin, diagnoosin saatuani. Sairaus ei parane, mutta ei etenekään, tupakoinnin lopettamisen vuoksi. Pärjään hyvin, liikun, astmalääke käytössä satunnaisesti, lähinnä talvipakkasilla. Lopettakaa tupakointi.

Alle kolmikymppinen tupakoiva hitsari, ei kai sairastunut diagnoosiin asti mutta liki piti. Jonkin aikaa uhmasi "kuollaan sitten nuorena" -asenteella. Vaihtoi alaa, lopetti röökaamisen ja nyt 40+ on ihan ok.

Koirani.

Pikkusen päälle 50v mies tuttavani, on polttanut monta kymmentä vuotta ja nyt kulkee happipullon kanssa aina.

Tunnen. Sairastui 2004. Lopetti silloin tupakanpolton ja on pärjännyt jotenkin sairauden kanssa.

Tunsin myös pari muuta, jotka eivät lopettaneet. Kuolivat muutaman vuoden sisällä sairauden toteamisesta.

En ainuttakaan hengissä olevaa. Pari ikänsä polttanutta sukulaista kuoli alle 6-kymppisinä keuhkoahtaumaan :(

Lisään edellisiin, että joillain noilla keuhkoahtaumapotilailla on sitkeät limat vaivana, niitä pitää etenkin aamutuimaan yskiä, kakoa ja irroitella. Liikkuessa kevytkin kävely saa monet hengästymään.  Sairaudessa on ns. pahenemisvaiheita, joiksi katsotaan keuhkojen infektiot. Happisaturaatio on potilailla pysyvästi useita prosentteja matalampi kuin normaaliväestöllä, ja kun ovat hoidettavana tk:ssa tai sairaalassa, niin lisähappea saa antaa vain rajoitetusti. 

Tätini, joka kuoli siihen kuusikymppisenä. Tuumasi, että tähän tukehtuu pikkuhiljaa. Niin kävi ja pumppu petti.

Enollani oli se. Hän sairasti sitä pitkään, ainakin 15 vuotta, se paheni ja paheni koko ajan, varsinkin kun hän ei lopettanut tupakanpolttoa kuin vasta kolme vuotta ennen kuolemaansa. Hän oli vuosia niin ettei pystynyt menemään enää ulos, sitten viimeiset vuodet happipullon kanssa. Loppu ei ollut kaunis, ruikkusi sänkyynsä ja vaimo hoiti. Olikohan 56-vuotias kun kuoli. Hänen vanhimmat veljensä ovat jo päälle kasikymppisiä jotka eivät koskaan ole polttaneet.

Myöskään keuhkosyöpä ei ole hyvä tapa kuolla, kituu ja kituu...

En ymmärrä miten jotkut ystävistäni jotka ovat jopa hoitoalalla töissä polttavat. Toki hykyään yhä harvempi ja riippuu paljon siitä polttaako muu perhe.

USAssa annetaan kerran paivassa hengitettavaa laaketta joko Breo tai Anoro. Ei pihise henki.

Jo pelkästään tuon sairauden nimi inhottaa. :x

Järkyttävä sairaus, omassa lähipiirissä pari tupakoijaa ja pelkään heidän sairastuvan. Kerran katsoin youtubesta jotain dokumenttia tuosta ja kyllä teki pahaa. Ajatuskin siitä, ettei voisi kävellä edes pientä matkaa hengästymättä, on kamala. En koskaan haluaisi menettää vapauttanI sillä tavalla.

Tunsin. Veti tupakkaa kaksin käsin. Vielä sittenkin, kun oli saanut diagnoosin. Ei pystynyt loppuajasta edes portaita nousemaan, kun henkeä niin ahdisti. Kuolema sitten korjasi.