Lue keskustelun säännöt.
Normaalien asioiden tekeminen miehen seurassa tuntuu vaikealta :(
17.04.2018 |
Miten voisin päästä eroon liiallisesta estoisuudesta? Miehen ollessa kotona en kehtaa käydä kakalla, joten käyn hoitamassa asian talomme pesutuvassa. Käydessämme kaupassa en kehtaa ostaa siteitä, joten ostan ne työpäivän jälkeen kotimatkalla. Alastomuus ja vähissä vaatteissa oleminen on poissuljettu asia - en halua olla puolialasti miehen edessä ja vaihdan vaatteet vessassa. Normaalit asiat aiheuttavat häpeää ja parisuhde kärsii estoilusta.. Mies ilmoitti toissapäivänä, että haluaisi varata meille rantaloman tulevalle kesälle.. kauhukuvat mielessä kuuntelin miehen iloisia puheita lomasta, mutta en kehtaa olla altaalla bikineissä, vaikka olenkin timmissä kunnossa. Mikä avuksi? :(
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten kun alatte harrastamaan seksiä ne estot pikkuhiljaa toivottavasti karisee.
Harmillista tollanen, mut kuuluu suhteen alkuvaiheisiin. Itse nuorena seurustelin ja vietin miehen luona öitäkin, mutta pidättelin aina niin, että pääsin kotiin paskalle. Kerran mies ei halunnut tulla sisään vaan odotti alaovella (kävin ”pesemässä hampaat”) aamulla. Varmaan itseki tajus. Se varmaan kävi paskalla niin, että laski samalla suihkusta vettä, ikäänkuin olis ollu suihkussa?
Tosin me harrastettiin seksiä ja oltiin ihan alastikin, myös yhdessä välillä suihkussa ja saunassa. Saunassa peitin tissit, enkä halunnut koskaan suuseksiä.
Kyllä se siitä, älä murehdi kun hyvän olet löytänyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asua yksin
Miksi asuisin yksin kun olen löytänyt hyvän ja rakastavan miehen? ap
Miksi asua kämppiksen kanssa kun se ahdistaa sinua?
Ymmärsit nyt väärin, sillä en asu kämppiksen kanssa vaan poikaystävän. ap
Mindsetting kohdilleen! Tutki netistä mitä voisit alkaa tekemään ajatusmalleillesi. Itsekään en ennen kykenyt käymään paskalla tai pieremään, mutta nykyisen miehen kanssa olen päässyt estoista irti vaikkakin yhä pieren äänettömästi :D Älä pakota itseäsi liikaa muuttumaan, se tapahtuu pikkuhiljaa.
Voi ei ap, sympatiseeraan sinua! Mulla on vastaavia neurooseja hieman lievemmässä mittakaavassa eli en pakene pyykkitupaan, mutta yritän olla mahdollisimman diskreetti. Mulla ei ole lapsuudentraumoja edes, voi näitä muutenkin syntyä näköjään. Miehesi ei ilmeisesti koskaan kysele mitään asioista? Onko hänkin estoinen vai puhuuko avoimesti omista ruumiintoiminnoistaan? Itseä on helpottanut vain se, kun toinen on ollut häpeilemätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyykkituvassa kakalla? Omg
En ole ainoa asukas, joka käy asioimassa pyykkituvan vessassa, sillä paperi on aina loppu ja muut jättävät jarrutusjäljet. ap
Mulla oli vähän sama meininki suhteen alussa. Se vessassa käynti ahdisti ihan perkeleesti. Mutta se normaalia, enemmän se on omituista olla paskomatta. Nyt neljä vuotta miehen kanssa ja sujuvasti käyn vessassa :D Miehelle joskus huikkaan kauppaan lähtiessään että tuo siteitä samalla. Tsemppiä, kyllä se ajan kanssa helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen kolmekymppinen mies asuu naisen kanssa ja nukkuu sen vieressä harrastamatta koskaan seksiä?
Minunkin vaimoni oli nuorena ujo. Nykyisin kekkuloi aina kotona alasti. Täytyy jatkuvasti komentaa laittamaan pöksyjä jalkaan vaikka onkin vielä timmissä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sitten kun alatte harrastamaan seksiä ne estot pikkuhiljaa toivottavasti karisee.
Harmillista tollanen, mut kuuluu suhteen alkuvaiheisiin. Itse nuorena seurustelin ja vietin miehen luona öitäkin, mutta pidättelin aina niin, että pääsin kotiin paskalle. Kerran mies ei halunnut tulla sisään vaan odotti alaovella (kävin ”pesemässä hampaat”) aamulla. Varmaan itseki tajus. Se varmaan kävi paskalla niin, että laski samalla suihkusta vettä, ikäänkuin olis ollu suihkussa?
Tosin me harrastettiin seksiä ja oltiin ihan alastikin, myös yhdessä välillä suihkussa ja saunassa. Saunassa peitin tissit, enkä halunnut koskaan suuseksiä.
Kyllä se siitä, älä murehdi kun hyvän olet löytänyt!
Mies on monta kertaa sanonut ettei halua kiirehtiä ja ettei koskaan painosta minua ja toivoo minulta samaa - mies ei ole kauhean seksuaalinen, joten tarvitsee paljon aikaa, luottamusta ja rakkautta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asua yksin
Miksi asuisin yksin kun olen löytänyt hyvän ja rakastavan miehen? ap
Siksi, koska normaalien asioiden tekeminen miehen seurassa tuntuu vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei ap, sympatiseeraan sinua! Mulla on vastaavia neurooseja hieman lievemmässä mittakaavassa eli en pakene pyykkitupaan, mutta yritän olla mahdollisimman diskreetti. Mulla ei ole lapsuudentraumoja edes, voi näitä muutenkin syntyä näköjään. Miehesi ei ilmeisesti koskaan kysele mitään asioista? Onko hänkin estoinen vai puhuuko avoimesti omista ruumiintoiminnoistaan? Itseä on helpottanut vain se, kun toinen on ollut häpeilemätön.
Mies oli huolissaan ja tuli hakemaan minua sairaalasta, kun jouduin sinne kovien (kuukautis)kipujen takia. Pyysin henkilökuntaa olla kertomatta miehelle asioistani, koska en halua huolestuttaa miestä vähäpätöisillä naistenvaivoilla. Mies on rento, mutta kohteliaana herrasmiehenä hän ei huutele typeryyksiä vessakäynneistään tai muista ruumiintoiminnoistaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen kolmekymppinen mies asuu naisen kanssa ja nukkuu sen vieressä harrastamatta koskaan seksiä?
Mies, joka rakastaa ja kunnioittaa itseään ja naistaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä et halua ehkä kuulla, mutta kunhan teille on iskenyt ekan kerran kummallekin, yhtä aikaa tai vuorotellen oikein kunnon oksennuspaskatauti, niin kyllä ne häveliäisyydet karisee.
Viimeksi hoivasin miestä, kun tämä oli sairaslomalla kovassa kuumeessa. Sairastelusta huolimatta ei laskenut alleen eikä piereskellyt. ap
Tuo ehkä helpottaa ajan kanssa. Lapsuudestasi johtuen tarvitset ehkä vain vähän pidemmän ajan. Ihanaa, että olet löytänyt samalla aaltopituudella olevan miehen.
Ehkä voisi olla hyvä myös miettiä, että pitäisikö sinun työstää lapsuuttasi ammattilaisen kanssa? En nyt tarkoita sen takia, että vapautuisit joksikin vessan ovi auki paskovaksi pytyltä huutelijaksi, vaan ihan sen takia että lapsuutesi on tehnyt sinuun elämääsi haittaavan jäljen.
Meitä on kuitenkin moneen junaan, eikä kenenkään tarvitse olla kotona alasti kekkuloiva estottomuuden airut. Kaikissa suhteissa ei myöskään ole seksiä kummankin osapuolen tahdosta ja sekin on ihan normaalia.
Tää on outoo. Taitaa ap jekuttaa meitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä et halua ehkä kuulla, mutta kunhan teille on iskenyt ekan kerran kummallekin, yhtä aikaa tai vuorotellen oikein kunnon oksennuspaskatauti, niin kyllä ne häveliäisyydet karisee.
Viimeksi hoivasin miestä, kun tämä oli sairaslomalla kovassa kuumeessa. Sairastelusta huolimatta ei laskenut alleen eikä piereskellyt. ap
Joo, oksennuspaskataudit ovatkin ihan oma lukunsa. Siinä kyllä loppuu arastelut kun vuorotellen vaihdetaan lakanoita ja tyhjennetään ämpäriä ja tuodaan uusi rullaa, kun toinen huutaa vessasta, että paperi on loppu! Usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei ap, sympatiseeraan sinua! Mulla on vastaavia neurooseja hieman lievemmässä mittakaavassa eli en pakene pyykkitupaan, mutta yritän olla mahdollisimman diskreetti. Mulla ei ole lapsuudentraumoja edes, voi näitä muutenkin syntyä näköjään. Miehesi ei ilmeisesti koskaan kysele mitään asioista? Onko hänkin estoinen vai puhuuko avoimesti omista ruumiintoiminnoistaan? Itseä on helpottanut vain se, kun toinen on ollut häpeilemätön.
Mies oli huolissaan ja tuli hakemaan minua sairaalasta, kun jouduin sinne kovien (kuukautis)kipujen takia. Pyysin henkilökuntaa olla kertomatta miehelle asioistani, koska en halua huolestuttaa miestä vähäpätöisillä naistenvaivoilla. Mies on rento, mutta kohteliaana herrasmiehenä hän ei huutele typeryyksiä vessakäynneistään tai muista ruumiintoiminnoistaan. ap
Tuollaisessa tilanteessa olisi minullekin vaikea toimia normaalisti. Jotenkuten on onnistunut silloin, kun toinen on osannut puhua asiallisesti mutta suoraan kuukautisista, kakkaamisesta jne. Olen aina silti osallistunut näihin keskusteluihin hyvin lyhyesti, koska ne aiheuttavat minussa suurta epämukavuuden tunnetta. Jotenkin kuitenkin toisen sanomana se murtaa jään ja voin ajatella, että okei sille ei varmasti ole kiusallista tai merkillepantavaa, jos kuulee vessasta ääniä. Yritän aina toimia niin, että olisin mahdollisimman äänetön ja sitten en huutele ääneen myöskään raportteja mistään, vaan olen kuin en olisikaan. Luotan siihen, että se toinen ajattelee vain, että asia on mulle niin arkipäiväinen että sen voi ohittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on outoo. Taitaa ap jekuttaa meitä.
En jekuta. Maailmassa on muitakin estoisia ihmisiä kuin minä. ap
Uskon Jumalaan mutta mikään hauras ja harras kristitty en ole. Vanhemmillani oli pahoja ongelmia, joita ei olisi pitänyt purkaa lapsiin. Sain ankaran kasvatuksen, jossa korostettiin häpeää ja olemassaoloni oli haitaksi. ap