Mitä erilaisia masennuksen ja ahdistuksen hoitokeinoja on olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla nämä:

- tekeminen, esim työt tai opiskelu. Pahinta on olla kotona ilman selkeää päivärytmiä ja ns. Järkevää tekemistä. Teen osa-aikatyötä ja opiskelen, opinnoissa on etäpäiviä ja ne tuntuvat kauheilta. Ne menevät poikkeuksetta täysin hukkaan, nukun puolet päivästä ja olen väsynyt. Silti ei ole mitään ongelmaa jaksaa normaalia työpäivää. Eli heti aamusta liikkeelle ja tekemään jotain.

- hyvät tai edes kohtalaiset yöunet.

- hyvä ja terveellinen ruoka. Tulee olo, että elämä on hanskassa, kun syö terveellistä ruokaa säännöllisesti. Parantaa tietty myös fyysistä oloa.

- Tekeminen. Ulkoilu, harrastukset. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän on energiaa. Mitä enemmän olen kotona, sitä vähemmän jaksan edes nousta sängystä.

- Siisti koti. Mieli lepää siistissä ympäristössä ja taas, tuntuu että edes tämä asia on hallinnassa.

Työttömäksi jääminen olisi minulle karmea tilanne.

Piti sanoa, että terapia ja unilääkkeet on kokeiltu. Terapia pahensi oloa kun piti väkisin puida ikäviä asioita. Lääkkeet auttoivat hetkellisesti uniongelmiin, mutta tekivät pidemmän päälle hönön olon.

Ketamiini-infuusiot

Syväaivostimulaatiohoito

Botuliini

Oma kohtainen kokemus. Masennus, päivittäiset ahdistuskohtaukset. Olin yli 2kk sairaslomalla, lepäsin, annoin mielen levätä, aloitin lääkityksen, löysin liikunnan riemun ja kävin terapiassa. Sairaslomalla tunsin aluksi syyllisyyttä, kun olo parani ja jaksoin tehdä kivoja juttuja.. syyllisyyden tunne kuitenkin turhaa, sillä ilman kunnollista taukoa arjesta en olisi nyt tässä.

Lääkitystä olen edelleen jatkanut, pitänyt mielen tasaisena ja vienyt ahdistuskohtaukset pois. Osaan käsitellä asioita jotka aiemmin tuotti heti ahdistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nämä:

- tekeminen, esim työt tai opiskelu. Pahinta on olla kotona ilman selkeää päivärytmiä ja ns. Järkevää tekemistä. Teen osa-aikatyötä ja opiskelen, opinnoissa on etäpäiviä ja ne tuntuvat kauheilta. Ne menevät poikkeuksetta täysin hukkaan, nukun puolet päivästä ja olen väsynyt. Silti ei ole mitään ongelmaa jaksaa normaalia työpäivää. Eli heti aamusta liikkeelle ja tekemään jotain.

- hyvät tai edes kohtalaiset yöunet.

- hyvä ja terveellinen ruoka. Tulee olo, että elämä on hanskassa, kun syö terveellistä ruokaa säännöllisesti. Parantaa tietty myös fyysistä oloa.

- Tekeminen. Ulkoilu, harrastukset. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän on energiaa. Mitä enemmän olen kotona, sitä vähemmän jaksan edes nousta sängystä.

- Siisti koti. Mieli lepää siistissä ympäristössä ja taas, tuntuu että edes tämä asia on hallinnassa.

Työttömäksi jääminen olisi minulle karmea tilanne.

Piti sanoa, että terapia ja unilääkkeet on kokeiltu. Terapia pahensi oloa kun piti väkisin puida ikäviä asioita. Lääkkeet auttoivat hetkellisesti uniongelmiin, mutta tekivät pidemmän päälle hönön olon.

Pitkällisen kroonisen masennuksen kourissa kärsivänä olen kyllä samaa mieltä, ettei ikävien asioiden muistelu ja kertominen helpota oloa. Ne vaan nousee enemmän pintaan ja sitten tulevat painajaisiin. Kuvaavaa on, että jos mieleeni palaa asioita menneestä, näen heti kohta painajaisia, joissa olen edelleen helvetillisessä avioliitossa ja kaikki sen jälkeen tapahtunut onkin ollut unta. Minulla on unessa hirvittävän paha olo, ja jos herään kesken painajaisen, se jatkuu pahimmassa tapauksessa muutaman tunnin. Haluaisin jotain unohdusseerumia, jolla voisin pyyhkiä muistoistani osia.

Tuntuu, ettei masennusta osata edes hoitaa. Tai on niin sattuman kauppaa, millainen lääkäri tai hoitaja sattuu olemaan. Siis jos mihinkään yleensä pääsee.

Ihan ensimmäinen mielenterveyshoitajan nimikkeellä ollut nainen oli  todella hyvä. Empaattinen ja tunsin, että hän on minun puolellani. Ihan täysin. Sitä tunnetta en ole sen jälkeen kokenut, en lääkäreissä, en hoitajissa tämän masennuksen yhteydessä. Ilmeisesti kyseessä oli oikea ammattilainen.

Hoidetaanko mitään muita sairauksia näin huonosti? Minulla on ollut syöpäkin ja tässä yhteydessä tapasin liudan empaattisia hoitajia ja lääkäreitä. Lääkärinä oli palkittu onkologi, nuori mies, joka on ilmeisesti nyt tutkijana. Jatkuvasti näen tuttuja nimiä lehtijutuissa. Syöpäklinikalla on myös palvelu, johon voi ottaa yhteyttä jos epäilee uutta syöpää tai jotain oiretta, joka viittaa siihen.  Ketään ei kiinnosta masentunut ihminen, joka ilmeisesti ei ollut "tarpeeksi sairas" saadakseen enää kesksuteluterapiaa vaan ohjataan ottamaan yhteyttä kirkon diakonissaan! Ei kiitos, diakonissa on erään entisen esimieheni vaimo.

Terveellinen ruokavalio ja ravintolisät (vähintään niin, että ottaa D-vitamiini talvisin)

Liikunta

Puuhastelu, että voi keskittyä johonkin muuhun kuin omaan oloonsa

Jordan Petersonin kuunteleminen

Ensimmäinen ja viimeinen noista auttoi minua kaikista eniten.