Tajusin, ettei minulla taida olla ystäviä.
Jouduin kohtaamaan äkillisen suuren surun, eikä kukaan osaa pitää yhteyttä, pyytää ulkoilemaan tai vaan kutsu teelle. Osa ei edes osaa kysyä, että mitä oikein on tapahtunut.
Niin toivoisin, että joku soittaisi ja haluaisi puhua kanssani.
Pari ihmistä on sanonut, että heille saa soittaa, mutta se ei jotenkin ole yhtään sama asia. Omat voimavarat ottaa yhteyttä ihmisiin on aika pienet, ei jaksa olla se aktiivinen osapuoli.
Ihan yksin en ole ollut, mutta aika yksin koen jääneeni.
Kommentit (9)
Sano kavereille, että nyt tarvitset heiltä aktiivisuutta. He saattavat jättää sut tarkoituksella rauhaan eivätkä tiedä miten haluat heidän toimivan.
Sinuna soittaisin niille, jotka ovat soittamista ehdottanut ja kysyisin lähtisivätkö ulkoilemaan. Muutenkin voi laittaa vaikka viestiä kelle tahansa kontakteissaan ja kertoa että tarvitsee tukea/seuraa/mitä sit tarvitseekaan. Meitä ihmisiä on erilaisia ja osa tulee heti ovelle pullapitkon ja lasagnen kanssa pimpottamaan ja osa taas antaa rauhaa ja tilaa. Joskus se auttaminen on vaikeeta siitä syystä, ettei yksinkertaisesti tiedä mitä toinen tarvitsee. Kannattaa siis pyytää sitä apua ja jos ei silti saa, niin sit voi alkaa ajatella, ettei ole ystäviä.
Kyllä se nyt niin menee, että jos täytyy ehdottaa ja pyytää, niin tekemättä jää.
Ymmärrän, että jos ei ole itse ollut vastaavassa tilanteessa, niin sitä ei tajua.
Voimavarat ei riitä.
Tajuan, että surevan kohtaaminen on vaikeaa ja pelottavaa.
Ymmärrän, ettei voi tietää mitä joku tarvitsee, mutta ainahan vois kysyä.
Jos kukaan ei edes kysy, että mitä kuuluu, niin ei siinä tee mieli kauheasti olla itse aktiivisena seuraa pyytelemässä.
Aloittaja. kirjoitti:
Ymmärrän, ettei voi tietää mitä joku tarvitsee, mutta ainahan vois kysyä.
Jos kukaan ei edes kysy, että mitä kuuluu, niin ei siinä tee mieli kauheasti olla itse aktiivisena seuraa pyytelemässä.
Ymmärrän kyllä, että on vaikeeta ottaa yhteyttä, jos omat voimavarat vähissä, mutta on se varmaan parempi kuin jäädä rypemään. Tulee vaan mieleen se kun yks tuttuni raivosi mulle baarissa, etten ollut sen tukena isänsä sairastuessa. Oli vähän vaikeeta olla tukena, kun en edes tiennyt koko asiasta kunnes kuukauden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja. kirjoitti:
Ymmärrän, ettei voi tietää mitä joku tarvitsee, mutta ainahan vois kysyä.
Jos kukaan ei edes kysy, että mitä kuuluu, niin ei siinä tee mieli kauheasti olla itse aktiivisena seuraa pyytelemässä.Ymmärrän kyllä, että on vaikeeta ottaa yhteyttä, jos omat voimavarat vähissä, mutta on se varmaan parempi kuin jäädä rypemään. Tulee vaan mieleen se kun yks tuttuni raivosi mulle baarissa, etten ollut sen tukena isänsä sairastuessa. Oli vähän vaikeeta olla tukena, kun en edes tiennyt koko asiasta kunnes kuukauden päästä.
Komppaan. Kannattaako sun nyt uhriutumisella pahentaa omaa oloa entisestään, kun avunpynnöllä asian voisi ratkaista helpostikin. Jos eivät senkään jälkeen auta, voit alkaa murehtia sitä ettei sulla oo ystäviä.
Eräs kaveri katosi uuden miehen myötä täysin. Sain kuulla heidän uudesta vauvasta somen kautta, kun oli jo syntynyt. Eipä herunut myötätuntoa, kun hän myöhemmin valitti jääneensä yksin vauvan saannin myötä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja. kirjoitti:
Ymmärrän, ettei voi tietää mitä joku tarvitsee, mutta ainahan vois kysyä.
Jos kukaan ei edes kysy, että mitä kuuluu, niin ei siinä tee mieli kauheasti olla itse aktiivisena seuraa pyytelemässä.Ymmärrän kyllä, että on vaikeeta ottaa yhteyttä, jos omat voimavarat vähissä, mutta on se varmaan parempi kuin jäädä rypemään. Tulee vaan mieleen se kun yks tuttuni raivosi mulle baarissa, etten ollut sen tukena isänsä sairastuessa. Oli vähän vaikeeta olla tukena, kun en edes tiennyt koko asiasta kunnes kuukauden päästä.
No jos ei jaksa niin ei se mitään virkistä, etkö saaaatana tajua?
en ole sitten ap, että ei tartte nakella niskoja, että eipä sun kanssas kukaan haluaisikaan olla!!!!!
Huvikseni tässä luin aiheesta miksi ystävät kaikkoaa kun on surua. Yleisenä neuvoja annetaan, että muiden kannattaa olla aktiivisia, sureva ei jaksa.
Toki helppo ulkoistaa asia surevan vastuulle, mutta ei se niin mene.
Tunteet on pinnassa, olo epätoivoinen ja tuntuu ettei millään ole mitään väliä. Ei silloin jaksa soitella ihmisten perään.
Soita vaan niille, jotka pyysivät soittamaan. Saat puhuttua edes jonkun kanssa.