Harkitsen eroa

Voimia haastavaan elämänvaiheeseen. Ja voimia siihen, että jaksat viedä läpi vaikean, mutta ehkä tilanteessasi ainoan oikean ratkaisun. Muista, että voit hakea lapsiisi yksinhuoltajuutta, jolloin voit rajata hankalan miehen kanssa yhteydessäoloa vähäisemmäksi.

Pariterapiaan Mars. Mies voi olla masentunut. Anna miehelle pariterapiaan mahdollisuus. Jos ei lähde, niin eroa.

Makaatko kotona lasten varjolla?

Uskotko, että ei miehenkään ole hyvä olo kun noin tekee? Voisitko ehdottaa hänelle että olet huolissasi ja voisitteko käydä vaikka yhdessä jossain juttelemassa?

Omat kokemukset on sellaiset, että avioliittoleiri oli paljon parempi kokemus kuin terapia, oltiin paremmin tiimi ja yhteishenki parani :)

Haista vittu! Sä oot niinku mun mies!

Vastaa siihen jättääkö hyvä ihminen puolisonsa siksi että tällä on pahaolla?

Sun miehellä on pahaolla, miksi? Auta sitä äläkä jätä!

Onko miehesi uupunut, masentunut?

Ootko torjunut miestä seksuaalisesti kauan=mies tuntee ettei kelpaa sulle!

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…

Menkää tunnekeskeiseen pariterapiaan, ehkä opit ymmärtää sen miten paha miehellä on olla. luultavasti mies ei osaa/jaksa/pysty yksin asiaa ratkoo, sun kuuluu auttaa ja tukee. Tosin todennäköisesti oot loukannut sitä sillä että et välitä!

Kysymys kun lapsi raivoaa pahaa oloaan mietitkö lapsen hylkäämistä? Koska lapsi tekee sen siksi että on ilkeä ja vittumainen?

Vierailija kirjoitti:

Syy: miehen jatkuva huonotuulisuus, sättiminen, kontrollointi ja sen myötä kodin ikävä ilmapiiri. Koen olevani tiukan luupin alla. Meillä on kaksi lasta ja tiedän lähes täydellä varmuudella, että olisin jo jättänyt miehen jos heitä ei olisi. Pelkkä ajatus kesälomasta ja matkoista kylmää - valitusta, valitusta, valitusta ja minun tai lasten sättimistä. Hermot kireällä oloa, ahdistavaa ilmapiiriä.. Olisin mieluummin vaikka keskenäni lasten kanssa, vaikka olisi kuinka haastavaa, kunhan ei tarvitsisi sietää aikuisen ihmisen pimahteluja ja toistuvaa mielipahaa.

Eroa hidastavat tekijät; tiedän, että mies vaikeuttaisi elämääni entisestään, olisi joustamaton. Lapset ovat se suurin syy.

Olen tosi onneton. Koen olevani ansassa. Jos jotain ikävää / harmillista sattuu ajattelen aina heti, että apua, mitä mies tähän sanoo. Onko tämä normaalia, että ajatus menee heti tuollaiseen?

Ei puolisoa kuulu hylätä siksi että tällä on paha olla!

Ja syy voi olla paljon tämän matamin joka eroa miettii. Jos esimerkiksi toista torjuu jatkuvasti vuodesta toiseen se tuntuu todella pahalta. +esimerkiksi uupumus ja/tai masennus. Mikä on ainoa keino ihmisellä

joka on hajoamispisteessa suojata itseään/ yrittää pitää itsensä kasassa? Olemalla vihainen torjuu toisen ennenkuin tulee torjutuksi. Todennäköisesti mies on siinä pisteessä että on jo kauan tehnyt enemmän kuin jaksaa, todennäköisesti perheensä eteen ja kiitoksena. Hänet hylätään

Vierailija kirjoitti:

Voimia haastavaan elämänvaiheeseen. Ja voimia siihen, että jaksat viedä läpi vaikean, mutta ehkä tilanteessasi ainoan oikean ratkaisun. Muista, että voit hakea lapsiisi yksinhuoltajuutta, jolloin voit rajata hankalan miehen kanssa yhteydessäoloa vähäisemmäksi.