Miksiköhän on niin että suurimmalla osalla anoppi on pösilö? :D

Itsellänkin on anopin kanssa hyvin muodolliset välit. Ollaan " vähän" eri maailmoista. Ehkä se on asennekysymys.

Aina on mielellään meitä auttamassa mutta ei tuppaudu väkisin. Antaa meidän elää omaa elämäämme niin kuin haluamme, ei arvostele eikä neuvo kaikkitietävänä.

siinä anopissa on yksin vikaa vois se minä katsoa myös peiliin joskus :)

.. mitä teistäkin kasvaa... hihiihiiihiihihhiiii

Sanotaanko nyt vaan että ennen, kun yritin olla ystävällinen ja mieleiksi ja tarjosin apua ja olin muutenkin niin pirun kohtelias, niin sain vain kakkaa niskaani. Nyt on helpompaa kun näemme ehkä kerran-kaksi kuussa vaikka ollaan naapureita, ei tarvitse minunkaan käyttää energiaani ikuiseen tekohymyyn ja pakkoystävällisyyteen kun ei nähdä edes vahingossa jokapäivä...



Mutta luulen että meidän ristiriitana on sukupolvien väliset erot, ja kahden eri kulttuurin yhteentörmäys (suomesta kuitenkin molemmat).

Meillä oli tosi hyvät ja läheiset välit. En todellakaan ymmärrä, miten

ansaitsin

sen, että anoppi samaan aikaan selän takana olikin puhunut minusta ihan kamalia valheita ja kun asia tuli julki alkoi levitellä valheita mun (asiaan ihan osattomista) vanhemmistani ja nykyään ei puhu minulle mitään. En tajua.

Meille vaan tuli sanoisinko reviiririita kun ensimmäinen lapsi syntyi. Eli otti oman aikansa ennen kuin kumpikin löysi oman roolinsa uudessa elämäntilanteessa. Vieläkin välillä vähän hiertää, mutta ei mitään ihmeellistä. Ainahan ihmisten välillä syntyy kitkaa mutta se kuuluu elämään.



Ainut jonka kanssa on kitkat hävinny on oma äiti yht äkkiä oman lapsen syntymän jälkeen huomasin ymmärtäväni omaa äitiä täysin.

On niin tyypillistä, että usein puhutaan vaan kaikista negatiivisista asioista. Mulla on ainakin tosi ihana anoppi =).

tosi viileät välit. Anoppi jauhaa aina sellasta smalltalkia, esittää koko ajan jotain. Miehellä on äitiinsä tällä hetkellä välit täysin poikki ja siten myös minulla. Anoppi soittelee meille ja jättää viestejä haukkuakseen miestäni täysin perusteettomasti. Miesystävälleen haukkuu kuulemma sekä miestä että tämän siskoa. Aina kaikki vika on muissa eikä hänessä.

Omaa lastaan rakastaa, ja lapsistaan on mustasukkainen. Varsinkin jos miniällä on erilainen arvomaailma/tausta/elämän filosofia, voi yhteen törmäyksiä tulla.



Kukaan ei koskaan ole sille omalle rakkaalle lapselle tarpeeksi hyvä...;)

Anoppi/miniä suhde on myös " pakkoavioliitto" , kumpikaan ei voi toiseen vaikuttaa, valita itselleen mieluisinta. Harva meistä tulee toimeen " kaikkien" kanssa, ja valitettavasti osa ihmisistä on " oikeasti" hiukan hulluja, niin anopit kun miniätkin, mikä vaikeuttaa entisestään tilannetta...;)



Todella siisti ihminen, ei voi sietää " sotkua" . Kirjoja rakastava ei ymmärrä, kuinka joku ei ole koskaan lukenut ainuttakaan kirjaa. Hyvä kokki ei tajua, että joku saa ne makaroonitkin palamaan pohjaan. Absolutisti ei ymmärrä, miten joku voi olla niin juoppo että juo joka lauatai saunakaljan ja lasin viiniä ruuan kanssa.

Nämä ovat tulkinta kysymyksiä, ja asiaan vaikuttaa se, että tämä " uskomaton tapaus" sattuu olemaan juuri sen sinun suuren rakkautesi äiti, tai vaihtoehtoisesti rakkaan lapsesi vaimo...;)



Joku voi myös tuppautua, koska aikanaan ei itse saanut apua, ja haluaa ettei omien lasten perheet kärsi samasta! Tai vaihtoehtoisesti kärsi oman anopin asioihin sotkeentumisesta niin paljon, ettei pidä mitään yhteyttä, vaan odottaa että häneen otetaan yhteyttä.



KESKUSTELKAA ihmiset niiden miniöiden/anoppien kanssa, ihan rauhallisesti, ehkä osa jutuista selviää...?:)

Kenenkään ei pidä pitää toisesta, mutta toimeen pitää tulla...!!!

ystävälliset anopit. Jotka ovat kasvattaneet meille mukavia ja ystävällisiä aviomiehiä...ehkä niillä asioilla on jotain tekemistä keskenään? Eli pösilö anoppi on kasvattanut pösilön aviomiehen teille?

Ja täytyy muistaa että joillakin anopeilla on " pösilö" miniä.

Olin tuntenut " ihanan" anoppini vuosikausia, ennen kuin totuus paljastui...



Hyvän miehen hän on onnistunut kasvattamaan, mutta surullista kyllä eipä tuo hyvä mieskään enää tahdo olla tekemisissä äitinsä kanssa, vaikka koetankin kannustaa edes välillä soittelemaan.



10