Miksi moni tuntuu pitävän sellaisia ihmisiä niin kamalina, jotka pystyvät myöntämään olevansa kateellisia hyvännäköisille ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

En minä pidä ulkonäöstä kateellista ihmistä kamalana - mutta aika tyhmänä kyllä. Omaan ulkonäköönsä on aika helppo vaikuttaa, jos se niin tärkeältä tuntuu että viitsii oikein kadehtia

Jossain määrin tietysti voi vaikuttaa. Itse olen pyrkinyt ajattelemaan että oikein kaunis nainen on sitä joko luonnostaan tai näkee vaivaa pysyäkseen sellaisena. Kummastakaan ei kannata olla kateellinen, koska geeneilleen ei mitään voi enkä toisaalta ole valmis treenaamaan nykyistä enempää tai laittamaan kaikkia rahojani ja aikaani kosmetiikkaan ja meikkaamiseen, saati plastiikkakirurgiaan. Pyrin olemaan korkeintaan paras versio itsestäni, eikä sekään ole aina niin tärkeää. Kukin tyylillään.

Kateus on normaali tunne. Se voi olla myöskin hyväksi. Se saa tekemään enemmän töitä tavoitteiden eteen. On ihan ok olla kateellinen jonkun kauneudesta, kunhan se ei muutu vihaksi tai häpeäksi eikä rajoita henkilön elämää.

Kaunis saa parempaa palvelua, parempia kumppaneita, ihailua. Mulle oma hyvä ulkonäkö on ollut suuri mielihyvän lähde. Kyllä kauneudesta kannattaakin olla kateellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sellaiset ihmiset eivät elä samassa maailmassa kuin itse elän. En minä heitä kamalina pidä, vähän rassukoina kyllä.

Eli pidät rassukoina ihmisiä, joilla on heikkouksia? Kateus on tunne siinä missä suru vai vihakin. Pidätkö sinä rassukoina siis heitäkin, jotka tuntevat surua ja vihaa? Ei ihminen päätä itse siitä, mitä tuntee.

Ap

Aika paljon pystyy päättämään ja tunteisiin pystyy vaikuttamaan. Edelleen suosittelen sitä terapiaa.

En mä tarvitse terapiaa normaaleihin tuntemuksiini. Kateus on siis minulle tunne siinä missä suru tai vihakin. Kun näen vaikkapa eläinrääkkäystä tunnen vihaa ja surua. Kun näen jonkun joka on sen näköinen kuin itse haluaisin olla, tunnen kateutta. Se on ohimenevä tunne, joka ei muserra minua. Oikeastaan suru tai viha ovat jopa pahempia, sillä ne oikeasti satuttavat. Kateus ei satu, se on vain tunne siitä, että joku näyttää paremmalta kuin itse. Ei se jää vaivaamaan minua, se on vain ohimenevä pistos sisälläni. Se, että olen uskaltanut myöntää itselleni tuntevani joskus kateutta ja antanut itselleni luvan tuntea sitä on helpottanut asian käsittelemisessä. Tottakai tiedostan, että kateuden tunteet, joita tunnen ei hyödytä minua mitenkään, mutta eihän niiden ole tarkoitus hyödyttääkään. Ne ovat vain tunteita. Tunteita ei ole hyvä tukahduttaa, miksi siis kateuden tunnettakaan? Minä annan itselleni tuntea kateutta, iloa, surua, pettymystä, vihaa. Ihan kaikkea mitä ihmisyyteen kuuluu. En minä tarvitse terapiaa, jonka avulla pääsisin inhimillisistä tunteistani eroon. Minä en ole täydellinen, en ulkoa enkä sisältä, eikä minun tarvitse ollakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kateus on normaali tunne. Se voi olla myöskin hyväksi. Se saa tekemään enemmän töitä tavoitteiden eteen. On ihan ok olla kateellinen jonkun kauneudesta, kunhan se ei muutu vihaksi tai häpeäksi eikä rajoita henkilön elämää.

Juuri näin. En usko itse ainakaan saavuttavani koskaan sitä tilaa, ettei hetkittäin kävisi mielessä, että "hitsi, kun toi on hyvännäköinen, miks mun pitää olla tämmönen". Kunhan se vaan menee suht pian ohi. Oikeesti kannattaa muistaa myös, että kukaan ei miellytä kaikkia. Joku löytää kyllä vikoja siitä sun ihailemasta tyypistäkin. Ja toisaalta, mahdollisesti joku kadehtii sinuakin.

Vierailija kirjoitti:

Säälin kateellisia ihmisiä, aika pikkumaista ja täysin turhaa tuhlata energiaa kateellisuuteen kun se ei millään muotoa tuo ainakaan lisää positiivisia juttuja elämään. Ihmisen kannattaisi keskittyä niihin asioihin mitkä on hyvin, eikä niihin jotka huonosti.

Jos joku myöntää olevansa kateellinen, se on mulle sama kuin myöntäisi hakkaavansa päätä seinään päivittäin. Herää vain kysymys että miksi ihmeessä ja miksei yritä aktiivisesti päästä eroon ongelmastaan.

Ymmärrätkö eron tunteen ja toiminnan välillä? Kateus on tunne, pään seinään hakkaaminen on teko. Eivät nämä kaksi asiaa ole rinnastettavissa toisiinsa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus on normaali tunne. Se voi olla myöskin hyväksi. Se saa tekemään enemmän töitä tavoitteiden eteen. On ihan ok olla kateellinen jonkun kauneudesta, kunhan se ei muutu vihaksi tai häpeäksi eikä rajoita henkilön elämää.

Juuri näin. En usko itse ainakaan saavuttavani koskaan sitä tilaa, ettei hetkittäin kävisi mielessä, että "hitsi, kun toi on hyvännäköinen, miks mun pitää olla tämmönen". Kunhan se vaan menee suht pian ohi. Oikeesti kannattaa muistaa myös, että kukaan ei miellytä kaikkia. Joku löytää kyllä vikoja siitä sun ihailemasta tyypistäkin. Ja toisaalta, mahdollisesti joku kadehtii sinuakin.

Onhan tuokin tietysti jollekin lohtu. Että joku voi pitää kaunista vähemmän kauniina. Vähän sama kuin ihmiset lohduttavat itseään sillä, että ei se raha miljonäärikään ihan kaikkea saa rahalla. No, ei saa, ei, mutta saa kuitenkin kaikenlaista sellaista mitä moni muu ei.

Eikä tässä nyt ole kyse siitä onko kateudessa järkeä, kun ei se mikään päätös ole, että olenpas nyt kateellinen tuolle, jos vaikka muuttuisin sitä kautta itsekin kauniimmaksi. Se on vain tunne. Tunne. Kuinka monta kertaa se pitää vielä mainita, jotta sen käsittäisitte?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin kateellisia ihmisiä, aika pikkumaista ja täysin turhaa tuhlata energiaa kateellisuuteen kun se ei millään muotoa tuo ainakaan lisää positiivisia juttuja elämään. Ihmisen kannattaisi keskittyä niihin asioihin mitkä on hyvin, eikä niihin jotka huonosti.

Jos joku myöntää olevansa kateellinen, se on mulle sama kuin myöntäisi hakkaavansa päätä seinään päivittäin. Herää vain kysymys että miksi ihmeessä ja miksei yritä aktiivisesti päästä eroon ongelmastaan.

Ymmärrätkö eron tunteen ja toiminnan välillä? Kateus on tunne, pään seinään hakkaaminen on teko. Eivät nämä kaksi asiaa ole rinnastettavissa toisiinsa.

Ap

Entäs katkeroituminen? Meinaatko että ihminen ei voi vaikuttaa omaan asenteeseensa? Tunteet vaan vievät meitä, emmekä voi niihin mitenkään vaikuttaa? Aika kammottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaunis saa parempaa palvelua, parempia kumppaneita, ihailua. Mulle oma hyvä ulkonäkö on ollut suuri mielihyvän lähde. Kyllä kauneudesta kannattaakin olla kateellinen

Eihän kukaan sen vuoksi ole kateellinen, että se heitä kannattaisi. Se on tunne, jolla ei ole mitääm tekemistä sen kanssa kuinka kannattavaa se on.

Ap

Koska kateus on sairaus. Kateellinen ihminen ei ole terve.

Jotkut on taipuvaisia kateellisuuteen, toiset ei.

Toiset on taipuvaisia rehellisyyteen, toiset ei.

Ei kateus ole mikään normaali tunne. Se on oman mielen heikkoutta, huonoa itsetuntoa. Ja ulkonäön kadehtiminen kertoo lisäksi omista arvoista. Ei ymmärrä mikä elämässä on tärkeää.

Mitä hyötyä siitä on? Kukaan ei voi omalle kasvojen ulkonäölle mitään. Toki meikki, täyteaineet ja kasvojen plastiikkakirurgiset toimenpiteet voi muuttaa mutta harvalla ns. tavallisella ihmisellä on varaa mennä johonkin operaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin kateellisia ihmisiä, aika pikkumaista ja täysin turhaa tuhlata energiaa kateellisuuteen kun se ei millään muotoa tuo ainakaan lisää positiivisia juttuja elämään. Ihmisen kannattaisi keskittyä niihin asioihin mitkä on hyvin, eikä niihin jotka huonosti.

Jos joku myöntää olevansa kateellinen, se on mulle sama kuin myöntäisi hakkaavansa päätä seinään päivittäin. Herää vain kysymys että miksi ihmeessä ja miksei yritä aktiivisesti päästä eroon ongelmastaan.

Ymmärrätkö eron tunteen ja toiminnan välillä? Kateus on tunne, pään seinään hakkaaminen on teko. Eivät nämä kaksi asiaa ole rinnastettavissa toisiinsa.

Ap

Entäs katkeroituminen? Meinaatko että ihminen ei voi vaikuttaa omaan asenteeseensa? Tunteet vaan vievät meitä, emmekä voi niihin mitenkään vaikuttaa? Aika kammottavaa.

Tunteet pystyy estämään vain vahvalla psyykenlääkkeellä. Terapia voi auttaa tunteiden käsittelemisessä, mutta ei se poista niitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on taipuvaisia kateellisuuteen, toiset ei.

Toiset on taipuvaisia rehellisyyteen, toiset ei.

Niin. Jos otetaan esimerkkinä kaksi satunnaista ihmistä kadulta ja kysytään heiltä, tuntevatko he koskaan kateutta, ja heistä toinen vastaa että ei tunne ja toinen että tuntee. Kumpi heistä on todennäköisesti epärehellinen?

Vierailija kirjoitti:

Koska kateus on sairaus. Kateellinen ihminen ei ole terve.

Katsohan ketjun ' mistä olette kateellisia ' vastaukset. Sairaita ihmisiä on siis paljon tälläkin palstalla.

Minä taas koen että kateus on tabu, ei sairaus. Homouttakin pidettiin vielä jokin aika sitten sairautena.

Jo tämän ketjun vastaukset kertovat siitä millainen tabu kateus on. Sen ei missään tapauksessa pitäisi olla sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä pidä ulkonäöstä kateellista ihmistä kamalana - mutta aika tyhmänä kyllä. Omaan ulkonäköönsä on aika helppo vaikuttaa, jos se niin tärkeältä tuntuu että viitsii oikein kadehtia

Eihän ole. Jos on 160 cm ja 45 v, ei näytä 180 cm 17 v mallilta vaikka tekisi mitä.

Mistä herääkin kysymys, että miksi 45-vuotiaan tädin pitäisi näyttää 17-vuotiaalta mallilta?

Ei pidä, mutta joku voi haluta näyttää, esim minä.

Miksi? Okei voisit tehdä rahaa mallina mutta onko mitään muita syitä?

En tiedä. En edelleenkään ole kateellinen kenenkään ulkonäöstä. En tunne sellaista, edelleenkään. Ei kuulu mun tunneskaalaan. Itse en nyt mikään ihmellinen ole.

Onko sinulle Ap noin vaikeaa myöntää että kaikki eivät tunne kateutta samoissa määrissä mitä sinä? Kateuden vahva korostuminen ON sairaus ja kertoo nimenomaan huonosta itsetunnosta. Jos näen hyvännäköisen naisen, ajattelen että "Vau! Hitsit miten upean näköinen nainen!" ENKÄ rupea vellomaan itsesäälissä ja vertaamaan häntä itseeni.

Ja olen myös saanut täydellisen kumppanin ja ne asiat mitä olen tavoitellut ihan omana itsenäni. Ei minun tarvitse olla miss Universum tunteakseni itseni tärkeäksi tai arvokkaaksi. Korostunut ihailun tarve on sekin merkki huonosta itsetunnosta, kenties jopa narsismista (ja ei, en ole niitä ihmisiä jotka ylikäyttävät tuota sanaa. Narsismi perustuu huonoon itsetuntoon).