Vanhempi siirtää pelkojaan lapselleen. Onko yleistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaalia. Korkeat ja vaaralliset paikat, vaaralliseksi katsotut eläimet, uhkaavat sosiaaliset tilanteet, you name it. Toki voi olla jossain kohtaa hyvä tarkastella onko ne omat pelot ajankohtaisia ja tarpeellisia, esim hämähäkkipelko suomessa, mutta silläkin on pitkä primitiivinen, vaistomainen pohja. Joskus lapsi katsoo itsekin paremmaksi olla välittämättä pelosta ja saattaa alkaa vaikka hunsvotiksi tai syrjäytyneeksi, mikä voi olla vanhemmille hullun pelottavaa ja tuomitsevat lapsen elämäntyylin. Onnea yritykseen jos kuvittelet pystyväsi olemaan siirtämättä pelkojasi lapseesi.

Ei ole ollut tällaista varoittelua. Vaan hirveää meuhkausta siitä, miten ihmisten itsekkyys tuhoaa koko maailman ja lopun ajat ovat lähellä jne.

Miten tämä on tullut esiin?

Samahan se on aikuisillakin. Esim. eri puolueet pelottelevat erilaisilla asioilla. Persut maahanmuuttajilla, vihreät ydinvoimalla jne.

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on aikuisillakin. Esim. eri puolueet pelottelevat erilaisilla asioilla. Persut maahanmuuttajilla, vihreät ydinvoimalla jne.

Puolueet eivät ensisijaisesti kampanjoillaan pyri pelottelemaan lapsia. Aikuinen kykenee ottamaan kriittisemmin tietoja vastaan kuin lapsi. Kyseenalaistamaan tarvittaessa

annetun infon luotettavuuden lasta paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan, että omat lapseni saavat aivan itse "päättää" mitä pelkäävät ja mitä eivät.

Toivottavasti et kuitenkaan anna lapsesi ”itse päättää”, kokemuksen kautta, kannattaako lähteä vieraiden kyytiin vai olisiko hyvä pelätä; tai kannattaako leikkiä junaradalla, vai olisiko hyvä pelätä; jne.

Ja kuulkaa. Kyllä niitä ketjussa moneen kertaan mainittuja koiriakin on hyvä vähän kunnioittaa. Ne eivät tykkää halailemaan ryntäävistä tuntemattomista lapsista. Ei tarvi kiljua kauusta, mutta on hyvä ymmärtää pysytellä vähän kauempana naapurin pitbullista.

Tässä menevät nyt kirjoittajalla puurot ja vellit sekaisin. Normaali kasvattaminen ja tavanomaisista lapsen elämän vaaroista varoittaminen on aivan eri asia, kuin lapsen pelottelu paniikin partaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaalia. Korkeat ja vaaralliset paikat, vaaralliseksi katsotut eläimet, uhkaavat sosiaaliset tilanteet, you name it. Toki voi olla jossain kohtaa hyvä tarkastella onko ne omat pelot ajankohtaisia ja tarpeellisia, esim hämähäkkipelko suomessa, mutta silläkin on pitkä primitiivinen, vaistomainen pohja. Joskus lapsi katsoo itsekin paremmaksi olla välittämättä pelosta ja saattaa alkaa vaikka hunsvotiksi tai syrjäytyneeksi, mikä voi olla vanhemmille hullun pelottavaa ja tuomitsevat lapsen elämäntyylin. Onnea yritykseen jos kuvittelet pystyväsi olemaan siirtämättä pelkojasi lapseesi.

Ei ole ollut tällaista varoittelua. Vaan hirveää meuhkausta siitä, miten ihmisten itsekkyys tuhoaa koko maailman ja lopun ajat ovat lähellä jne.

Tietyissä piireissä tuollaisella meuhkaamisella pärjää. Harva äiti pystyy tarjoamaan tietä muualle kuin sinne, minne on itse kulkenut. Tätä varten meillä on kansallinen koulujärjestelmä joka avaa oven isompiin uskonlahkoihin ja polkee parhaansa mukaan pohjaa vanhempien uskomuksilta.

Lapselle pitää opettaa tietyt perusjutut, esim. ettei autotielle rynnätä, heikoille jäille ei ole menemistä, vieraiden mukaan ei saa lähteä eikä toisten koiria mennä paijaamaan ilman lupaa, ymv. Perusasioita, jotka eivät ole pelottelua vaan opettamista selviytymään, käyttäytymään ja ottamaan muut huomioon. Sitten kun vielä osaisi olla tuputtamatta näitä turhia pelkoja, kuten, että älä nyt, et sinä osaa, nolaat vaan itsesi jne. Olisi ihanaa, kun osaisi opettaa lapselleen tervettä itseluottamusta  että asioista voi selviytyä ja vielä senkin, että kaikkea ei tarvitse oppia ns. kantapään kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapselle pitää opettaa tietyt perusjutut, esim. ettei autotielle rynnätä, heikoille jäille ei ole menemistä, vieraiden mukaan ei saa lähteä eikä toisten koiria mennä paijaamaan ilman lupaa, ymv. Perusasioita, jotka eivät ole pelottelua vaan opettamista selviytymään, käyttäytymään ja ottamaan muut huomioon. Sitten kun vielä osaisi olla tuputtamatta näitä turhia pelkoja, kuten, että älä nyt, et sinä osaa, nolaat vaan itsesi jne. Olisi ihanaa, kun osaisi opettaa lapselleen tervettä itseluottamusta  että asioista voi selviytyä ja vielä senkin, että kaikkea ei tarvitse oppia ns. kantapään kautta. 

Tämä olisi kyllä ideaali kasvattajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaalia. Korkeat ja vaaralliset paikat, vaaralliseksi katsotut eläimet, uhkaavat sosiaaliset tilanteet, you name it. Toki voi olla jossain kohtaa hyvä tarkastella onko ne omat pelot ajankohtaisia ja tarpeellisia, esim hämähäkkipelko suomessa, mutta silläkin on pitkä primitiivinen, vaistomainen pohja. Joskus lapsi katsoo itsekin paremmaksi olla välittämättä pelosta ja saattaa alkaa vaikka hunsvotiksi tai syrjäytyneeksi, mikä voi olla vanhemmille hullun pelottavaa ja tuomitsevat lapsen elämäntyylin. Onnea yritykseen jos kuvittelet pystyväsi olemaan siirtämättä pelkojasi lapseesi.

Ei ole ollut tällaista varoittelua. Vaan hirveää meuhkausta siitä, miten ihmisten itsekkyys tuhoaa koko maailman ja lopun ajat ovat lähellä jne.

Tietyissä piireissä tuollaisella meuhkaamisella pärjää. Harva äiti pystyy tarjoamaan tietä muualle kuin sinne, minne on itse kulkenut. Tätä varten meillä on kansallinen koulujärjestelmä joka avaa oven isompiin uskonlahkoihin ja polkee parhaansa mukaan pohjaa vanhempien uskomuksilta.

Isä oli vielä enemmän se perheen meuhkaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin normaalia. Korkeat ja vaaralliset paikat, vaaralliseksi katsotut eläimet, uhkaavat sosiaaliset tilanteet, you name it. Toki voi olla jossain kohtaa hyvä tarkastella onko ne omat pelot ajankohtaisia ja tarpeellisia, esim hämähäkkipelko suomessa, mutta silläkin on pitkä primitiivinen, vaistomainen pohja. Joskus lapsi katsoo itsekin paremmaksi olla välittämättä pelosta ja saattaa alkaa vaikka hunsvotiksi tai syrjäytyneeksi, mikä voi olla vanhemmille hullun pelottavaa ja tuomitsevat lapsen elämäntyylin. Onnea yritykseen jos kuvittelet pystyväsi olemaan siirtämättä pelkojasi lapseesi.

Ei ole ollut tällaista varoittelua. Vaan hirveää meuhkausta siitä, miten ihmisten itsekkyys tuhoaa koko maailman ja lopun ajat ovat lähellä jne.

Miten tämä on tullut esiin?

Siten, miten nihilistisen kyynikon luona asuessa nyt nuo asenteet voivat esiin tulla. Jokaisessa mahdollisessa paikassa aina sopivan hetken tullen.