Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla vaihtaa työpaikkaa. Onko kukaan uskaltanut vaihtaa ns. varmasta paikasta muualle?
13.04.2018 |
Mikään paikka ei toki ole varma, mutta olen päässyt ns. suojatyöpaikkaan vakiduuniin. Koulutukseltani olen maisteri, liksaa bruttona 2400 e. Ei vastaa koulutusta eikä työn vaatimusta. Työ on henkisesti älyttömän kuormittavaa ja vähän väliä joku saa työuupumuksen. Itse olen onneksi osannut ottaa yllättävän rennosti ja sinänsä viihdyn työssäni ihan hyvin. Jurppii vaan todella olla isossa "valtion organisaatiossa" sen takia, että jos esimies on ikävä niin sille ei voida mitään oikein. Esimiehestä on paljon esimiehen esimiehiä yms.
Mulla siis suurin ongelma palkan lisäksi on esimies ja häntä ylemmät henkilöt. Esimies on todella tyly ja eriarvoistaa "pikkupomottamisella" meitä työntekijöitä. Asiasta on huomautettu, mutta yllätys yllätys ei muutosta. Vaikea näyttää todeksi. Esimerkiksi osa saa paremmin vapaita ja lomia käytettäväksi lyhyelläkin varoitusajalla, ne jotka ei berberiä nuole niin ei saa. Milloin kytätään minuutin tarkkuudella kahvitauon pituutta yms, udellaan asioita jotka ei kuulu esimiehelle. Touhu on todella joustamatonta ja monella on työyhteisössä paha olla työn kuormittavuuden ja ilmapiirin takia.
Työpaikka on myös fyysisesti huonossa kunnossa ja monet oireilevat sisäilmasta, minä mukaan lukien. Asiaa on työntekijät vieneet niin pitkälle kun voidaan, mutta toistaiseksi ei toimenpiteitä.
Olen todella miettinyt, että pitäisikö yrittää etsiä jotain muuta duunia. Lapsettomana kolmekymppisenä (mutta perheestä haaveilevana) tuntuu vaan todella vaikealle vaihtaa esim. johonkin vuoden projektiin.. Jos saan lapsia niin sitten olisi lapset elätettävä, asuntolainat maksettavana..
Vakipaikkoja kun ei ole tarjolla oikein ja jos on niin tuntuu todella epävarmalle vaihtaa johonkin pieneen yritykseen. Meillä kuitenkin on mahdollista pitää pitkät perhevapaat ja sitä ei pahalla katsota. Hallituksen toimenpiteet aktiivimalleineen kauhistuttavat ja työelämän epävarmuus on saanut minut jämähtämään tähän.
Onko kellään kokemusta, onko kukaan uskaltanut lähteä epävarmempaan työhön? Miten kävi, kaduttaako? Pelkään toisaalta, että joudun vielä huonompaan paikkaan. Ärsyttää kun olen tällainen jahkailija ja vaikka nytkin jurppii niin palkka, esimiehet kuin sisäilmakin, en vaan meinaa uskaltaa lähteä.
Kommentit (29)
Mikä ihme tuo on että täällä ei uskota että koulutuksesta ei palkkaa makseta. Palkka maksetaan sen mukaan kuinka tuottavaa työtä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin vanhasta ja varmasta työpaikasta uuteen, missä tulevaisuus (koko yrityksen) ei ole niin varma.
Jälkikäteen huomasin että olin edellisessä paikassa todella stressaantunut ja uudessa olen saanut elämäniloni takaisin. En ole katunut vaihtoa päivääkään. Lisäksi työedut paranivat ja palkka nousi.
Elämässä ei saavuta mitään jos ei ota riskejä.
Olen lähtenyt työstä, kärsinyt nahoissani 3 kk karessin kun ei ollut uutta paikkaa. Sain myöhemmin vakipaikan pienemmällä palkalla ja tein sitä työtä, kunnes sain omaa ammattia paremmin vastaavan paikan paremmalla palkalla.
Elämässä täytyy uskaltaa tehdä ratkaisuja, jotta itselle saisi hyvän elämän ja mukavan työn. Kuka jaksaa käydää tympeässä työssä veemäisten ihmisten parissa loppuelämän? Sitä katkerampia on muuten ihmiset, mitä vähemmän on uskallusta muuttaa omaa elämää.
Älä ihmeessä vaihda! Usein on sattunut, että paremmalta tuntunut paikka on ollutkin huonompi. On jopa tullut potkut vuoden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomo saa todennäköisesti paskaa niskaan ylemmältä taholta, ja ylemmällä taholla on myös paine. Kierre on valmis. Täytyisi pystyä antamaan myös pomolle positiivista palautetta niin saattaisi alkaa tulemaan takaisin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tuo on että täällä ei uskota että koulutuksesta ei palkkaa makseta. Palkka maksetaan sen mukaan kuinka tuottavaa työtä tekee.
Ainakin IT-alalla maksetaan koulutuksesta ja koulutus vaikuttaa eniten siihen kuka palkataan.
Olen vaihtanut työpaikkaa lukuisia kertoa enemmän tai vähemmän epävarmoihin, mutta olen tietysti joka kerta arvioinut vaihdoksen kannattavaksi. Erityisesti pari viimeistä siirtoa ovat olleet onnistuneita. Minun alallani kaikki työpaikat ovat vakipaikkoja, tai siis 'toistaiseksi voimassaolevia', enkä lähtisi mihinkään pätkätyöhön.
Suosittelen eteimään parempaa työpaikkaa ja vakituista sellaista vaikka yksityissektorilla ei tietenkään ole varmoja eläkevirkoja kuten valtiolla. Aina voi työpaikka kadota alta, kuten vaikka suuri ja mahtava Nokia, joka kutistui hetkessä kattamaan vain pienen marginaalisektorinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:llä on aivan samoja ajatuksia kuin minulla. Pomonani on narsisti, joka häikäilemättä suosii toisia ja toisia sortaa. Olen etsimässä uutta työpaikkaa.
Mä oon lähteny kahdesta vakituisesta suojatyöpaikasta kun meininki oli perseestä. Molemmilla kerroilla jäin ns tyhjän päälle ja hyvin pärjäsin.
Tosin ei ole ollut isoja kämppälainoja tai muuta vastaavaa jonka vuoksi pitää kituuttaa samaa paskaa päivästä toiseen paremman huomisen toivossa.
Mulle työ on vaan paikka jossa tuhlaan vapaa-aikaani rahallista korvausta vastaan, turha sinne on mennä vittuuntumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä en. Olen totaalisesti jumissa täällä. Aivan hirveä paikka - ainoat hyvät puolet on lomat ja säännöllinen palkka. Potkin itseäni, kun olen niin pelkuri, etten uskalla vaan lähteä - tämä työ on vienyt minulta kaiken ammatillisen itsetunnon, en usko edes osaavani mitään, vaikka toisaalta tiedän olevani alani huippuja Suomessa - tosin tämä ala on sellainen, ettei tällä ole mitään käyttöä missään muualla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tuo on että täällä ei uskota että koulutuksesta ei palkkaa makseta. Palkka maksetaan sen mukaan kuinka tuottavaa työtä tekee.
Tietenkään koulutuksesta ei makseta palkkaa, vaan palkkaus perustuu työtehtävään. Muotoilin ehkä huonosti. Olen siis paikassa, johon vaaditaan alempi korkeakoulututkinto eli olen ylikoulutettu tähän hommaan. Koulutuksen puolesta olisi siis rahkeita enempäänkin.
Juuri tää asuntolaina huolettaa. Toisaalta katkeroidunko sitten tässä työssä. Työkaverit ovat onneks suurimmaksi osaksi aivan ihania ja voidaan purnata työjuttuja sitten yhdessä ja välillä töissä on heidän kanssaan ihan hauskaa, mikäli esimies ei ole paikalla.. Tiedän toki, että esimiehen paineet tulevat ylempää ja siksi varmaan käyttäytyy miten käyttäytyy..
Mietin voisinko opetella suhtautumaan työhöni jotenkin eri tavalla. Jos ottaisi sellaisen asenteen, että menen mistä aita on matalin ja kunhan duuni jotenkin hoidan niin ihan sama. Julkisella puolella on sama raadatko perse ruvella vai teetkö vähän jotensakin sinne päin, kiitoksena saat ehkä 10e/kk palkankorotuksen kerran vuodessa jos oot ollut ahkera.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota virkavapaata, älä suoraan irtisanoudu.
Mä lähdin aikoinani (2009) vakityöpaikasta, kun se oli niin nähty 2-vuorotyö josta 2/3 viikonlopuista töissä. Irtisanouduin siis ihan kokonaan.
Erehdyin menemään kunnalle epäpätevänä vuoden sijaisuutta tekemään. Sairaan huono perehdytys ja samaan aikaa mulla pukkas masennus johon piti saada lääkkeet. Olin siellä vain 4kk kunnes jäin tyhjän päälle työttömäksi. Eli paska mäihä.
Sain 4kk työttömyyden jälkeen määräaiksen työn, ensin 4kk. Määräaikaisuuksia jatkettiin 2010-2013 jonka jälkeen vasta vakinaistettiin. Nyt hyvät työsuhde-edut ja päivätyö, jossa on parempi palkka kuin tuossa 2-vuorotyössä lisineen. Olen nykyisellään aivan kypsä tähän hommaan, mutta enää en uskalla lähteä. Kerran jo lähdin ja kohtasin ikäviä ylläreitä.
Minä ainakin yritän opetella suhtautumaan nykyiseen työhöni eri tavalla. Aika ajoin punnitsen mitkä asiat minulla on hyvin ja voinko itse jotenkin vaikuttaa siihen että asiat olisivat paremmin. Mulla on ollut rankka talvi ja toisinaan mennyt siitä mistä aita on matalin, joten ymmärrän sinua.
Pitää vain keksiä sinne vapaa-aikaa enemmän palkitsevaa ja kivaa tekemistä.
N42
Liian paljon on teitä, jotka vain valittavat eivätkä tee asialle mitään. Toisaalta, jos olen havainnut tällaisia ihmisiä monella entisellä työpaikallani, niin sekin kertoo ettei se ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella. Tosin 80%:sti nämä valittajat valittavat aivan turhasta. Ei olla tyytyväisiä siihen mitä on ja aina kuvitellaan, että muut saavat enemmän ja parempia etuja.
Sinun tapauksessasi minä ainakin hakisin muualle. Itselleni työpaikan ilmapiiri on se kaikista ratkaisevin tekijä. Työpaikalla täytyy voida olla hyvä olla. Siellä kuitenkin viettää niin ison päivästä.
Itse vaihdoin työpaikkaa n 10 vuotta sitten pois työpaikasta, jolla oli hyvät näkymät ja vieläkin siellä näkyy menevän hyvin. Itse kuitenkaan en viihtynyt siellä ja työkin maistui puulta. Itsellä se ero, että lapset oli jo tehty.
Olen ollut lähtööni kaikin puolin tyytyväinen. Olen sen jälkeen ollut kahdessakin työpaikassa ja oppinut valtavasti uutta. Olen saanut kartutettua ammattitaitoani ja nostettua asemaani. Olen siis tyytyväinen vaihdoksiini, mutta kanttia se joka kerta on vaatinut. Työpaikan vaihto ei ole ihan pikku juttu, kun edessä on niin paljon uuden oppimista ja haastetta. Mutta se juuri kehittääkin ihmistä ja antaa uutta virtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pomo saa todennäköisesti paskaa niskaan ylemmältä taholta, ja ylemmällä taholla on myös paine. Kierre on valmis. Täytyisi pystyä antamaan myös pomolle positiivista palautetta niin saattaisi alkaa tulemaan takaisin hyvää.
Minun mielestäni se on ensin pomojen tehtävä antaa alaisilleen hyvää palautetta. Ei niin, että se, joka on jo alisteisemmassa asemassa vielä joutuu mielistelemään jotain k**ipäätä, että saisi edes inhimillistä kohtelua. Eihän alainen voi edes sanoa, että "teit työsi hyvin" kun se ei ole hänen vallassaan päättää, mitä työtä tai miten esimies tekee, eikä usein edes tiedä, mitä kaikkea siihen kuuluu. Ainoa, mitä alainen oikeastaan voi sanoa, on että häntä on kohdeltu hyvin, mutta se on hieman vaikeaa, jos esimies ei todellakaan kohtele hyvin, vaan just pistää sen pahan kiertämään, minkä on itse ylemmältä taholta saanut.
Vierailija kirjoitti:
Älä ihmeessä vaihda! Usein on sattunut, että paremmalta tuntunut paikka on ollutkin huonompi. On jopa tullut potkut vuoden sisällä.
Olen aina ihmetellyt miten paikat joissa palkka, esimiehet, työilmapiiri ja itse duuni ovat täysin perseestä saavat rekrytoitua ja pidettä töissä koulutettua ja osaavaa porukkaa ilman että yhteenkään epäkohtaan täytyy puuttua. Koskaa.
No nyt tiedän. Suomalaiset nyt vaan pudottavat itse housut nilkkoihinsa ja oikein pyytävät kuivana kakkoseen. Saatuaan mitä pyysivät ne tulevat joka aamu anomaan lisää
Olen vaihtanut vakiduunin määräaikaiseen, koska vakiduunipaikassa oli kaikki pielessä. Määräaikaisen loppupuolella sitten etsin seuraavan työn.
Mikä sun alan työtilanne on? Jos töitä on tarjolla, niin lähde. Tai sitten teet ne lapset nyt ja lähdet niiden jälkeen.
Omalla alallani on töitä sekä julkisella että yksityisellä puolella. Pidän vähän ankeana sitä kun osa jää julkisella roikkumaan siihen valmistumisen jälkeen saatuun vakkaripaikkaan, kun ei enää uskalla vaihtaa. Ja sitten ollaan kuitenkin niin tyytymättömiä kaikkeen.
Tunnen henkilön joka irtisanoutui varmasta ja melko hyväpalkkaisesta työstä (varmaan jotain 4000-5000e/kk) työstä ja rupesi yrittäjäksi. Luulen että kyseinen henkilö oli aina haaveillut omasta firmasta.
Vierailija kirjoitti:
Älä ihmeessä vaihda! Usein on sattunut, että paremmalta tuntunut paikka on ollutkin huonompi. On jopa tullut potkut vuoden sisällä.
Tai sitten toisinpäin. Kun irtisaunouduin työstäni, ex-pomo paljasti, että hän olisi piakkoin joutunut irtisanomaan osan työntekijöistä. Oli tavallaan onnellinen, että joku lähti omasta aloitteesta.
Alue: Aihe vapaa
Ojasta allikkoon, ehkä. Seuraavassa paikassa voi olla yhtä tylsät esimiehet ja huono ilmapiiri.
Minä jätin vakipaikan, mutta siitä on jo yli 10 vuotta ja ajat ovat todellakin muuttuneet. Lähdin siististä (tosin ei kovin hyvin palkatusta) sisätyöstä ja siirryin nollasopparityöhön. Suunnilleen vuoden päästä ex-työpaikallani oli YT:t ja olisin tuolloin menettänyt sen toimistotyön, koska koko osasto lopetettiin. Jotkut saivat toisen paikan talon sisältä, mutta minä tuskin olisin edes yrittänyt hakea, koska olin jo niin tympääntynyt.
Tuon episodin jälkeen en olekaan sitten koskaan tehnyt kokoaikatyötä ja vuosi sitten jäin työttömäksi kokonaan. Olen periaatteessa ihan tyytyväinen näinkin (en ole yhtään kunnianhimoinen), mutta totuushan on, että rahavirta kotiinpäin on erittäin niukka. Olen toisaalta aina ollut pihi ja pystyn säästämään pienestäkin palkasta.
Sinulle voi tietysti käydä paremmin. Ehkä saat rahakkaamman ja/tai mukavamman työn. Tsemppiä.