Jokaikinen päivä riitelyä! Ero ainut vaihtoehto?

Menkää parisuhdeterapeutille ja opetelkaa kommunikoimaan rakentavasti. Sinun pitää kertoa miltä sinusta tuntuu, kun mies valittaa imuroinnista ja eikä hän auta sinua siivouksessa. Ja jos ei mene asia perille, niin sitten erotkaa. 

Onko siihen joku perusteltu syy että sinä siivoat kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Onko siihen joku perusteltu syy että sinä siivoat kaiken?

Mies käy päivätöissä. Minä opiskelen kotona ja käyn välillä keikkatöissä. Mies sanoo, että kun hän käy töissä ja minä olen kotona, joten minun pitäisi jaksaa. Ok olisi minun siivota vähän enemmän mutta kun mies ei siivoa edes omia jälkiä... Jättää vaatteita lattialle, roskia ympäriinsä. Monesti olen koittanut puhua, etten jaksa olla hänen "äitinsä". Häntä ei kuulema haittaa jos on likaista mutta sittenkun on niin alkaa valitus...

Ei suinkaan kannata erota. Rakentava riitely parantaa suhdetta. Noista ongelmista joita teillä on teidän kannattaisi pyrkiä sopimaan.

Pidemmän päälle riitely on oire jostakin. Mistä; niin se on varmaan pariskuntakohtaista. Meillä riitely alkoi vasta seitsemän vuoden kohdalla kun taloudellinen tilanne romahti. Siitä lähtien lähes joka päiväistä riitelyä rahasta, rahasta ja rahasta. Sama levy soi molempiin suuntiin. Jotenkin kuitenkin, koska ollaan kohdattu elämässämme ja suhteessamme haasteellisia aikoja niin se pohja oli aika vakaa lähteä ratkomaan sitä riitelyä. Välillä istuttiin alas ja keskusteltiin, välillä minä otin ja lähdin ulos haukkamaan happea (lenkille). Tunteet kuumenivat miehen puolelta ajoin niin että löi nyrkillä vessan oveen reiän. Sen jälkeen tuntui että hänkin säikähti raivoaan ja ei ole sen jälkeen koskenut esineisiin eikä minuun (ole koskaan koskenut väkivaltaisesti).  Itse olen myöntänyt ainakin omalta osaltani sen mikä on omaa vikaa ja katsonut itseäni peiliin ja pyytänyt anteeksi sen tuhannen kertaa sanojani ja käytöstäni jne jne.   Koska taloudellinen tilanne koheni niin riidat vähentyivät. MUTTA tuo kaikki jätti jonkun arven kuitenkin suhteeseemme. Vaikka se tavallaan on vieläkin vahvempi, se jollain tavalla on myös hauraampi. Riitojen luonne kun niitä on niin on muuttunut nykyisin henkilökohtaisempaan suuntaan ja riidat ovat saaneet uusia sävyjä jotka eivät ole vain positiivisia. Esim. mies haukkui minua vasta tyhmäksi erään menneisyyden asian vuoksi jolle en enää mahda mitään. Toki on haukkunut ennenkin kumipääksi jne jne. mutta menemällä erittäin kipeään henkilökohtaiseen asiaan joka tapahtui vuosia vuosia sitten ja joka on ollut itselleni kova paikka niin iskemällä tuohon asiaan hän murensi jotakin nyt ja riidan sävy oli sellainen mitä ennen ei ole ollut. Erittäin kova, kylmä ja jopa tuhoisa. Asia on sovittu ja hetkeksi lähennyttiin taas, mutta eilen huomasin että joku kuilu ammottaa välillämme. Itse on hyvin vaikea sanoa että mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Pystytäänkö jatkamaan yhdessä vai kasvaako kuilu välillemme entisestään. Juu ja ollaan oltu kohta 15 vuotta yhdessä. Mutta jos riidat jatkavat tätä tuhoisaa kulkuaan jossa mennään toisen sieluun asti ja loukataan toiselle jo ennestään kipeitä asioita niin olen päättänyt että meidän on jatkettava eri suuntiin sitten. 

Ei kannata noin "pienen" ja normaalin asian takia erota. Kyse on yleensä ennemminkin kommunikaatio-ongelmista, ja tarkoittaa sitä, että seuraavassa suhteessa todennäkäisesti olisi samat asiat ja riidat edessä.

Aikuisen ihmisen kannattaa mahdollisimman aikaisin opetella kypsä keskustelutapa. Puhutaan minä-muodossa (minusta tuntuu kurjalta...) eikä sinä-muodossa (kun sinä aina/ et koskaan), koitetaan puhua itse asiasta eikä mennä henkilökohtaisuuksiin, yritetään kunnioittaa toista silloinkin kun tuntuu pahalta tai omat suojaukset on alhaalla ym.

Suosittelen lämpimästi alan kirjallisuutta ja ennen kaikkea parisuhdeterapiaa. On hyötyä, kokemuksella voin kertoa:) Tsemppiä ja rakkautta ja ymmärtäväisyyttä teille, älkää antako heti periksi vaan kasvakaa kohti hyvää aikuisuutta <3

Kiitos! Ehkäpä vielä ei ole aika erolle. Ongelma on kuin siinä, että "levy jäänyt soimaan". Molemmat sanovat samat asiat joka päivä. Miehen tyyli hyökkäävämpi ja itse "jähmetyn". Molemmilla olisi parannettavaa. Voimat vaan ihan lopussa ja tuntuisi, että helpompi olisi luovuttaa.

ap

Kyse voi olla pahasta tavastakin. Onko teidän lapsuudenkodeissa ollut minkälaista riitelyn mallia? Sieltähän monet asiat peritytyy, eli opitaan että näin tai noin tällaisessa asiassa toimitaan. Harmi vain että usein se malli on huono ja epäkypsä, ja pitäisi saada ketju katki. 

Ajatekaa että te itse olette oman suhteenne keskiössä. Teillä on avaimet siihen, millaisen suhteen haluatte, miten haluatte omaa suhdetta hoitaa ja kehittää, miten asioissa toimia. Tämä vaatii ajattelua ja työtä, mutta kyllä se kannattaa. 

Huonot tavat riidellä on se tavallisin tapa, aika harva osaa riidellä kypsästi. Mutta sitä kannattaa opetella! Jos tilanne menee nopeasti aina kiivaaksi, kokeilkaa vaikka kirjoittaa toisillenne kirje asiasta. Sitten toinen lukee sen rauhallisesti, ja lopuksi voitte keskustella, mitä ajatuksia herätti, ja mite haluatte toimia. 

Kannattaa myös tehdä sääntöjä. Voitte sopia etukäteen, että vaikka riitelette, ette esim. mene henkilökohtaisuuksiin. Tai että jos tunteet kuumenee liikaa, voi mennä rauhoittumaan vaikka toiseen huoneeseen tai ulos, ja sitten jatkatte vasta hetken päästä. Te itse voitte tehdä asialle paljonkin, puhutte vain etukäteen, miten haluatte toimia!

8 olet muuten oikeassa! Molemmilla hyvin periytyneet tavat. Miehen perheessä huudettiin kurkku suorana, jonka jälkeen sovittiin. Meillä ei huudettu vaan pidettiin mykkäkouluja ja taustalla velloi myrkyllisyys.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Ehkäpä vielä ei ole aika erolle. Ongelma on kuin siinä, että "levy jäänyt soimaan". Molemmat sanovat samat asiat joka päivä. Miehen tyyli hyökkäävämpi ja itse "jähmetyn". Molemmilla olisi parannettavaa. Voimat vaan ihan lopussa ja tuntuisi, että helpompi olisi luovuttaa.

ap

Voi kuule, noin se useimmilla menee! Ymmärrän että luovuttaminen on se eka helppo ajatus, niinhän se itse kullakin on, sitä haluaa paeta ikävää tilannetta. Mutta aika usein sama asia tulee eteen seuraavissa suhteissa, levy alkaa uudelleen soimaan. 

Joskus auttaa se, että ei toimikaan samalla tavalla kuin ennen. Tekee  yllätyssiirron, ja tekee jotain hullua, alatkin vaikka laulamaan ja tanssimaan :D Tai jos ei noin hullua, niin kun mies hyökkää, niin otatkin iloisen ilmeen ja kysy, saisitko tarjota hänelle vaikka kupin kahvia. Tai otat surullisen ilmeen ja kysy, painaako hänen mieltään joku työ-asia. Tarkoitus ei siis ole olla pilkallinen, vaan murtaa totuttua oravanpyörää, mihin se tuppaa itse kullakin aina menemään, samoille tutuille urille. 

Voit koittaa myös mennä miehen asemaan. Onko siellä taustalla jotain isompaa, ja joku imurointi toimii ukkosenjohdattimena? Minua auttaa, jos pystyn katsomaan oman navan sijaan toisen napaan, siis mietin, MIKSI toinen käyttäytyy kuten käyttäytyy, omasta harmistani välittämättä. Eli omat tunteet (vaikka olisivatkin oikeutetttuja) syrjään ja katse toiseen. Vaikeaa, mutta helpottaa usein.

Kiitos ihanista sanoista 10! Otanpa näistä vinkkiä ja kokeilen käytännössä. Olet oikeassa, todennäköisesti veisin omat ongelmat seuraavaan suhteeseen vain. Oravanpyörähän tämä nykyään on.

Miksi sinä teet kolmea työtä ja mies vain yhtä, ja sillä perusteella nakittaa oman osansa sinulle?

Kuka hänen imuriaan heiluttaisi, jos sinä et olisi olemassa? Äiti?

Miksi olet suhteenne lattiarätti? Omanarvontunto miinuksella?

Saanko ennustaa: Muutaman vuoden päästä teille tulee lapsi ja sinä jäät aivan yksin sen lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä teet kolmea työtä ja mies vain yhtä, ja sillä perusteella nakittaa oman osansa sinulle?

Kuka hänen imuriaan heiluttaisi, jos sinä et olisi olemassa? Äiti?

Miksi olet suhteenne lattiarätti? Omanarvontunto miinuksella?

En tiedä. Veikkaan että mies on vain niin laiska. Siivoan oikeastaan itseni vuoksi. En kestä sotkua. Keinot vähissä miten saisin miehen siivoamaan. Muutto omaan kämppään houkuttelisi tämän vuoksi.

Ja 13 älä huoli. En tahdo lapsia.

ap

Ette kuulosta kumpikaan kovin kypsiltä, sori vaan. Ensinnäkin niistä kotitöistä pitää pystyä puhumaan täysin ystävällisesti ja asiallisesti, ja myös jakaa ne oikeudenmukaisesti. Älä suostu mihinkään painostukseen, äläkä ala kuuntelemaan huutamista tai sietämään mököttämistä. Töissäkäynti ei ole mikään tekosyy sille, että saa sotkea ja sikailla, eikä ole mitään velvollisuutta pitää omasta elinympäristöstään huolta. Jos mies asuisi yksin, hänen pitäisi tehdä hommat itse. Sä et ole miehen kodinhoitaja, teillä on yhteisvastuu.

Ja jos ei normaali keskustelu tavallisista kotiasioista onnistu, mä miettisin todellakin vakavasti että hommataan omat asunnot. Saa kumpikin elää kuten haluaa.

Jätä se sika. Epäsiistiä riitelijää ei kenenkään tarvitse kotonaan sietää.

Omat jälkensä joutuu jokainen aikuinen hoitamaan, oli sitten työssäkäyvä tai ei. Jos totutat miehen siihen että jollain verukkeella hänen sotkunsa kuuluvat sinun siivottavaksesi, voit olla varma että se veruke tulee aina löytymään, vaikka tilanteet muuttuisivat miten. 

Mielestäni pelkästään sinun ei tarvitse tässä asettua toisen asemaan ja koettaa keksiä yksin ulospääsyä riidoista joustamalla, vaan myös miehen on aika kasvaa aikuiseksi.

Miksi ap leikit äitiä aikuista lasta kohtaan, kun et edes lasta halua?