Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko muista terapiassa käyvistä koskaan siltä, että terapia tulee ns. liian myöhään?
10.04.2018 |
Minulta sitä pantattiin kymmenisen vuotta- pyysin ekan kerran terapiaa jo 18-vuotiaana. En sitä saanut, mutta seuraavat 10+ vuotta ramppasin tehottomasti hoitajan luona juttelemassa niitänäitä, jouduin välillä osastojaksolle, välillä päiväsairaalaankin. Löin nyrkkiä pöytään useamman kerran terapian suhteen, ei auttanut. Sitten tuli itsemurhayritys, ja yhtäkkiä kaikkialla oltiinkin sitä mieltä että terapia voisi olla hyvä juttu: sain lausunnon, tehtiin arvioinnit ym. Kela alkoi maksamaan touhua, vuoden kerrallaan.
Mutta...nyt jotenkin tuntuu, että tämä kaikki tulee liian myöhään? Olen jo aika ns. urautunut käytösmallieni suhteen, lisäksi vuosikausien masennus on syönyt älykkyyttäni selvästi. Ajatusmallien muuttaminen tuntuu mahdottomalta. Ja kolmen vuoden terapialla pitäisi purkaa traumoja, oppia uusia malleja, pärjätä ilman hoitokontaktia psykiatriselle poliklinikalle..? Olen jo toisen vuoden alussa, ja kun terapiaa on käyty kolme vuotta, siihen ei saa seuraavaan viiteen(!) vuoteen Kela-korvausta. Putoan siis taas tyhjän päälle...
Eläkkeelle en pääse koska "olen niin nuori" ja kaikki tuntuvat näkevän minussa jotain ihmeellistä, jonka vuoksi voisin ilmeisesti heidän mielestään parantua mm. masennuksesta, persoonallisuushäiriöstä ja dissosiaatiosta noin vain. Olen puhunut suoraan lääkärilleni joka kerta olostani, toivottomuudesta tulevaisuuden suhteen ym. mutta eipä auta. Terapiaan lääkäritkin tuntuvat uskovan, vaan kun minusta tuntuu yhä vaan useammin, että tämä kaikki on turhaa, tekisi mieli lyödä hanskat vaan tiskiin.
Kommentit (3)
Itellä ei oo vielä kokemusta ihan samanlaisesta, mutta ärsyttää niin suunnattomasti ammattilaistenkin mielenterveysongelmien vähättely. Pelottaa että itsellekin käy sun esimerkin tavalla. Suututti ja itketti kun 16 vuotiaana olin kerännyt ikuisuuden rohkeutta mennä lääkäriin mahdollisen sosiaalisten tilanteiden pelon ja ihan hirveän esiintymispelon vuoksi. Pelkäsin että pyörtyisin vastaanotolle. No eihän mua sitten otettu tosissaan. Kaikki johtui kuulemma mun iästä ja asenteesta eikä tää oo oikee ongelma bla bla... En ymmärrä miten useita vuosia lääketiedettä opiskellut ihminen ei edes voi tajuta antaa itkuiselle ja hysteeriselle 16 vuotiaalle edes nenäliinaa. Tuli semmonen olo että se luulee että feikkaan mun itkun ja oon tervetullu takas heti kun mun tila on pahentunut x10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole rahaa hoitaa ajoissa kaikkia tarvitsijoita. Ikävää. Ei niitä hanskoja nyt kannata laittaa tiskiin. Iän myötä hormonit ja ihminen muutenkin muuttuu, halusi tai ei. Usein sitä leppoistuu ja elämä helpottuu ajan mittaa. Lisäksi onhan se ihan kiva nähdä mitä ihmiskunnan kehityksessä ja maailmassa tapahtuu.
Maailma muuttuu niin nopeasti, että itseäni ainakin kiinnostaa tarkkailla sen tapahtumia, vaikka oma elämäni on varsin surkeassa tilassa. Lislsi ulkoisilta puitteilta tai terveyden saralla, ei tulevaisuus näytä nousujohteiselta. Kyllä sitä syitä löytyy pitää lapaset kädessä, vaikka aina ei siltä tunnu.
Alue: Aihe vapaa
Emmä lukenut sanaakaan, koska Jumala on kertonut minulle totuuden.
Ainoastaan sinä _itse_ voit auttaa itseäsi. Esim. jos sinun pitäisi saada uusi työ, parantaa sairautesi, niin jo raamatussa Jumala on kertonut: Paranna itse itsesi, äläkä odota ihmetekoja.
Sinkkumies