Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kummit
Karhu321
10.04.2018 |
Taas synttärit meni ja meidän tytön kummit ei muistanut ollenkaan. Harmittaa tytön puolesta. Tuli tehtyä todella huonot valinnat kummeiksi.
Kommentit (15)
Jaxuhali. Mun kummeja ei myöskään kiinnostanut ja ihan hyvin olen aikuiseksi selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi että kun piti käydä.... ; )
Vierailija kirjoitti:
Oma syyni olla ’huono’ kummi johtuu siitä, ettei minulta kysytty halukkuutta kummiksi. Se vain ilmoitettiin. Mieheni sisaresta ja hänen lapsestaan siis kyse. Ärsyttää niin paljon tuollainen olettaminen ja siihen päälle vielä muiden hehkutukset ’kunniatehtävästä’. Evvvk. Asiasta käytiin keskustelua kyllä mieheni kanssa, mutta sukurauhan vuoksi emme sitten voineet kieltäytyä ja se kyllä harmittaa edelleen. Mutta sitä saavat, mitä tilasivat. Ehkä osaavat kysyä seuraavan lapsen kohdalla ajattelemiltaan henkilöiltä.
No eivät varmasti olisi sinua valinneet, jos olisivat ajatusmaailmasi tunteneet. Ikävä ihminen olet!
Voittehan te itse ostaa vaikka jonkun lasten raamatun ja lukea sitä lapselle niin kauan kunnes hän oppii lukemaan itse. Saisi lapsi kuitenkin sitä kristillistä kasvatusta.
Itse en ole kummilasteni vanhempien kanssa enää tekemisissä.
Lähtökohtaisesti koko kummitouhu on aivan yhtä tyhjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma syyni olla ’huono’ kummi johtuu siitä, ettei minulta kysytty halukkuutta kummiksi. Se vain ilmoitettiin. Mieheni sisaresta ja hänen lapsestaan siis kyse. Ärsyttää niin paljon tuollainen olettaminen ja siihen päälle vielä muiden hehkutukset ’kunniatehtävästä’. Evvvk. Asiasta käytiin keskustelua kyllä mieheni kanssa, mutta sukurauhan vuoksi emme sitten voineet kieltäytyä ja se kyllä harmittaa edelleen. Mutta sitä saavat, mitä tilasivat. Ehkä osaavat kysyä seuraavan lapsen kohdalla ajattelemiltaan henkilöiltä.
No eivät varmasti olisi sinua valinneet, jos olisivat ajatusmaailmasi tunteneet. Ikävä ihminen olet!
Mut olisi jätetty valitsematta kummiksi, jos olisivat osanneet ennustaa, että tulen jäämään työttömäksi kummilapsen ollessa 1-vuotias. Olen ollut kummina pettymys, koska en ole työttömyyden vuoksi pystynytkään toimimaan toivotunlaisena lahja-automaattina.
Mää vielä joskus avaudun tuolle lapseni kummitätille totuuksista. Sitten kun ajankohta on oikea ja joku muukin on paikalla kuulemassa. Tämäkin nainen aina jeesustelee ja luulee, että on täydellinen. Tiedän hänestä paljonkin asioita joita hän luulee, ettei sukulaiset tiedä. Mutta ME tiedetään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti hieman "huonoja" valintoja on tullut tehtyä täälläkin suunnalla. Osa kummeista pitää kyllä yhteyttä lapseen niin, että lapsi selkeästi tietää että nämä ovat nyt minun kummit. Mutta osa ei ilmoittele, ei kysele lapsen kuulumisia, ei käy kylässä, vastavuoroisesti aikataulut ei natsaa jos ehdotetaan voisiko heillä käydä. Tämä on todella harmillista.
Me ei olla odotettu kummien olevan lahja-automaatteja tai huolehtivan sen puoleen lapsen kristillisestä kasvatuksestakaan, joka perinteisesti on kummin tehtävä. On toivottu vain, että kummi olisi eräänlainen rinnallakulkija kummilapsensa elämässä, turvallinen aikuinen.
Meilläkin on takana useat synttärit niin, että lapsi on odottanut kummejaan käymään. Kun ovat luvanneet, että tulevat. Ja kuitenkaan eivät koskaan ole tulleet. Niinpä lapselle on lakattu puhumasta näistä kummeista, kun se aiheuttaa vain pahaa mieltä. Kenenkään tapaa olla kummi en voi itse valita, mutta lastani voin silti säästää.
Vierailija kirjoitti:
Mää vielä joskus avaudun tuolle lapseni kummitätille totuuksista. Sitten kun ajankohta on oikea ja joku muukin on paikalla kuulemassa. Tämäkin nainen aina jeesustelee ja luulee, että on täydellinen. Tiedän hänestä paljonkin asioita joita hän luulee, ettei sukulaiset tiedä. Mutta ME tiedetään
Vaikutatpa mukavalta. Oltaisko ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistittekos te, AP kummien merkkipäivää? Niinpä nin. Kun se suhde ei ole riisto/hyöty suhde. Toki ennemmän kummilla on velvoitteita lapseen nähden, mutta jos vuodesta toiseen toistuu se kummin ihmisarvon mitätöinti, esim. ettei hänen syntymäpäivä merkitse kummilapsen perhheelle yhtää mitään, niin kyllä se alkaa tuntua.
Sanokaa REHELLISESTI; MITEN Muistitte kummia hänen syntymäpäivänään tänä vuonna?
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kummilasteni vanhempien kanssa enää tekemisissä.
Lähtökohtaisesti koko kummitouhu on aivan yhtä tyhjän kanssa.
Samaa mieltä. Mulla on yksi "kummilapsi". Kyse siis siitä, etten kuulunut kirkkoon, mutta lapsen äiti halusi minun tulevan joksikin sivukummiksi tms. Entinen duunikaveri kyseessä. Yhteydet katkesivat, eivät kovin vahvat koskaan olleet, paitsi silloin kun meillä oli sama duunipaikka.
Minua suorastaan harmitti, kun tämän kummilapsen päästyä, ripille minut kutsuttiin jonkinlaisiin rääppiäisiin. En jotenkaan kehdannut kieltäytyäkään. Lapsi oi päässyt ripille jo aiemmin ja ilmeisesti oli sitten jotain juhliakin pidetty. En tiedä unohduinko ... mutta kelpasin siinä vaiheessa kuitenkin kylään, koska eihän rippilapsen luo lähdetä ilman lahjoja. En muista mitä hankin, mutta tapanani on ollut ostaa jotain vähän parempaa pysyvää ja arvokkaampaa.
Kummitouhu onkin ihan pälliä. Omat lapseni eivät kuuluneet kirkkoon. Ns. kummeja nyt tuli kutsuttua vuosijuhliin. Yksi niistä tuli aina ja otti huomioon. Minkäänlaista muuta kontaktia tai vierailupyyntöjä tms ei sen sijaan tullut. Sitä haluaa jonkinlaisen "turvan" lapselleen. Kristillisestä kasvatuksesta ei ollut nyt kysymys. Pari ihmistä vieraili myös aina silloin tällöin, kunnes lapset kasvoivat. Ei tervehdyksiä enää.
Muistan että harmitti tosi paljon, kun eräs "kummi" jolla ei itsellään ollut enää pieniä lapsia, kovasti aina toivoi että saisi heidät vieraakseen mökilleen. Koskaan mitään tarkempaa kutsua ei tullut, valokuvia mökistä ja sienimaastoista sun muusta tuli. Kaunis mökki järven rannalla. Olin itse kyläillyt ennen lapsia.
En toivonutkaan mitään kesälapsihommaa, ihan vaan vaikka yhtä päivää ja yötä. Itse olisin vienyt ja tuonut pois. Ostanut suunnilleen kaikki syötävätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma syyni olla ’huono’ kummi johtuu siitä, ettei minulta kysytty halukkuutta kummiksi. Se vain ilmoitettiin. Mieheni sisaresta ja hänen lapsestaan siis kyse. Ärsyttää niin paljon tuollainen olettaminen ja siihen päälle vielä muiden hehkutukset ’kunniatehtävästä’. Evvvk. Asiasta käytiin keskustelua kyllä mieheni kanssa, mutta sukurauhan vuoksi emme sitten voineet kieltäytyä ja se kyllä harmittaa edelleen. Mutta sitä saavat, mitä tilasivat. Ehkä osaavat kysyä seuraavan lapsen kohdalla ajattelemiltaan henkilöiltä.
No eivät varmasti olisi sinua valinneet, jos olisivat ajatusmaailmasi tunteneet. Ikävä ihminen olet!
Ei ole voinut tulla yllätyksenä, että emme oikein välitä olla tekemisissä sukulaisten kanssa (kummankaan puolelta), eikä meillä ole omia lapsia - eikä tule. Tämänkin ovat tienneet. Kohteliaan viileät välit ja tapaamme n. kerran vuodessa. Mutta taka-ajatuksena varmaan oli tuo, että jotenkin 'ihastuisimme' tähän yhteen tiettyyn lapseen ja meillä lapsettomana pariskuntana olisi sitten aikaa ja rahaa... Oikeasti, kun valitsette niitä kummeja, niin keskustelkaa asiasta. Se ei ole kaikille yhtä mukava ajatus, kuin teille itsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma syyni olla ’huono’ kummi johtuu siitä, ettei minulta kysytty halukkuutta kummiksi. Se vain ilmoitettiin. Mieheni sisaresta ja hänen lapsestaan siis kyse. Ärsyttää niin paljon tuollainen olettaminen ja siihen päälle vielä muiden hehkutukset ’kunniatehtävästä’. Evvvk. Asiasta käytiin keskustelua kyllä mieheni kanssa, mutta sukurauhan vuoksi emme sitten voineet kieltäytyä ja se kyllä harmittaa edelleen. Mutta sitä saavat, mitä tilasivat. Ehkä osaavat kysyä seuraavan lapsen kohdalla ajattelemiltaan henkilöiltä.
No eivät varmasti olisi sinua valinneet, jos olisivat ajatusmaailmasi tunteneet. Ikävä ihminen olet!
Ei ole voinut tulla yllätyksenä, että emme oikein välitä olla tekemisissä sukulaisten kanssa (kummankaan puolelta), eikä meillä ole omia lapsia - eikä tule. Tämänkin ovat tienneet. Kohteliaan viileät välit ja tapaamme n. kerran vuodessa. Mutta taka-ajatuksena varmaan oli tuo, että jotenkin 'ihastuisimme' tähän yhteen tiettyyn lapseen ja meillä lapsettomana pariskuntana olisi sitten aikaa ja rahaa... Oikeasti, kun valitsette niitä kummeja, niin keskustelkaa asiasta. Se ei ole kaikille yhtä mukava ajatus, kuin teille itsellenne.
Ja voisitte vielä mahdollisesti tehdä testamentin tämän lapsen hyväksi...
Tällaisia tapauksia on tullut todistettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jo aikuinen kummityttö. Aikoinaan muistin hänen jokaisen syntymä- ja nimipäivän, joulut, ripillepääsyn ja valmistumisen. Muutama koulukuva tuli vastavuoroisesti, ja nyt aikuisena, kun on omillaan niin joulukortti. Viime jouluun asti lähetin hänelle joulukortin, ja olin näin aikuisaikanakin muistanut merkkipäivät, mutta nyt päätin, että se loppuu. Hän sai viime syksynä vauvan, kiertoteitse siitä kuulin ja onnittelin laittamalla postin kautta potkuhousut ja nutun matkaan. Kiitosta ei kuulunut, ei tietoa vauvan nimestä, ei edes kuvaa tänä nykyaikaisena tiedonvälityksen aikana, nyt siis vauva on jo 6 kk, joten niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan..
Oma syyni olla ’huono’ kummi johtuu siitä, ettei minulta kysytty halukkuutta kummiksi. Se vain ilmoitettiin. Mieheni sisaresta ja hänen lapsestaan siis kyse. Ärsyttää niin paljon tuollainen olettaminen ja siihen päälle vielä muiden hehkutukset ’kunniatehtävästä’. Evvvk. Asiasta käytiin keskustelua kyllä mieheni kanssa, mutta sukurauhan vuoksi emme sitten voineet kieltäytyä ja se kyllä harmittaa edelleen. Mutta sitä saavat, mitä tilasivat. Ehkä osaavat kysyä seuraavan lapsen kohdalla ajattelemiltaan henkilöiltä.