Deittailu vajaa kolmekymppisenä - lastenhankinta
Ihan omia mietteitä tässä laitan...
Kahden vuoden 'rennon' seurustelun jälkeen (ja tämän aikana olen asiaa miettinyt ahkerasti) sain kakaistua miehelle etten halua hankkia lapsia. Mies kuitenkin on (ollut ainakin) ehdottanut yhteenmuuttoa jne ja ilmaistuani asiaan ei häntä tuntunut hetkauttavan. Kai se oli sille jo tiedossa jollain tajunnan tasolla.
Kysymykseni lähinnä tässä olisikin palstan käyttäjien kokemuksen perusteella, mitkä ovat todennäköisyydet että mies jossain vaiheessa alkaisi välittää aiheesta, ja mitä keskusteluja on tullut.
Pointti lähinnä se että mies enemmän lapsipositiivinen kuin minä yleisellä tasolla, ja tämä keskusteluaihe avoimena ollaan onnistuttu välttämän niin pitkään että pakko oli tarttua härkää sarvista.
Aika jänis mähän oon tässä ollut kun en ollut ottanut asiaa esiin, toisaalta ei ollut mieskään...
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan ainakin kolmen tai neljän naisen kanssa, kun olen ollut siis tutustumassa naiseen, hän on käyttänyt ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden kun voi kertoa jotain enemmän henkilökohtaista, että hän on sanonut "ettei halua lapsia" tai "ei pidä lapsista". Mielestäni tämä on kaikkein järkevin tapa. Eli molemmat tietävät heti missä mennään. Miehen ei pidä mennä kauppaamaan ideaa lapsesta naiselle joka ei halua lapsia. Jos haluaa lapsia, niin se on sitten uusi nainen.
Täytyy kompata. Itse tein tämän suhteen alussa 3 kk jälkeen tiedoksi, että varaan heti ajan sterilisaatioon kun 30 iskee lukemiin. Asumme yhdessä ja sinänsä tämän on tavallinen suhde ilman sen isompia sitoutumuksia (asunto, avioliitto), mutta tuo lapsiasia on omissa kirjoissani niin iso arvo että se tulee saattaa tiettäväksi aika alkuvaiheessa.
Mies on itse sanonut ettei haluaisi lapsia, mutta minä olen se joka tulee ottamaan sterilisaation kun pystyn, koska aina voi mieli muuttua toisella. Vain omasta kannastani voin olla varma :)
Kiitos kommenteista.
Ehkä tämä epätietoisuus johtuu siitä että mies tuntui ottavan asian "liian" kevyesti ottaen huomioon asian tärkeydestä varmasti monille ihmisille.
Mietin onko oikeasti olemassa ihmisiä joille koko kysymys on "Ihan sama, katsotaan mihin elämä vie"?
Joo ei miehet useinkaan ajattele asioita mitenkään rationaalisesti. Todella ikävää tietenkin jos vuosien jälkeen ajatus lapsista pulpahtaakin miehen mieleen ja tulee ero sen takia. Siksi asiaa kannattaisi ehkä vähän selvitellä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Ehkä tämä epätietoisuus johtuu siitä että mies tuntui ottavan asian "liian" kevyesti ottaen huomioon asian tärkeydestä varmasti monille ihmisille.
Mietin onko oikeasti olemassa ihmisiä joille koko kysymys on "Ihan sama, katsotaan mihin elämä vie"?
Minä olen nainen ja suhtautumiseni on ollut aina suunnilleen tällaista. Nyt olen 40, ja päätin että kun lapsia en ole tähän ikään mennessä saanut, niin en niitä kyllä enää halua saadakaan. Olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Ehkä tämä epätietoisuus johtuu siitä että mies tuntui ottavan asian "liian" kevyesti ottaen huomioon asian tärkeydestä varmasti monille ihmisille.
Mietin onko oikeasti olemassa ihmisiä joille koko kysymys on "Ihan sama, katsotaan mihin elämä vie"?
Ainakin minä ja mieheni ollaan tälläisiä, kumpikaan ei ole varma haluaako lapsia. Katsoo miten elämä kulkee ja kaipaako niitä lapsia jossain vaiheessa.
Itse muistan ainakin kolmen tai neljän naisen kanssa, kun olen ollut siis tutustumassa naiseen, hän on käyttänyt ensimmäisen mahdollisen tilaisuuden kun voi kertoa jotain enemmän henkilökohtaista, että hän on sanonut "ettei halua lapsia" tai "ei pidä lapsista". Mielestäni tämä on kaikkein järkevin tapa. Eli molemmat tietävät heti missä mennään. Miehen ei pidä mennä kauppaamaan ideaa lapsesta naiselle joka ei halua lapsia. Jos haluaa lapsia, niin se on sitten uusi nainen.