Mikä saa sinut jaksamaan elämää?

Olen perusmasentunut, mutta sitä ei voisi oikein mistään päätellä. Eläminen ei mielestäni ole elämisen arvoista kenellekään, osa ihmisistä ei vaan ole vielä tajunnut oman elämänsä turhuutta tai jopa haitallisuutta. Itse viitsin jatkaa elämää ottamalla sen ihan läpällä. Teen töitä ja opiskelenkin sillä asenteella, että naureskelen vaan sisäisesti kaikelle idiotismille, johon päivittäin törmään. Teen myös välillä ihan kreisejä projekteja niin työpaikalla kuin muissakin ympyröissä ihan vaan saadakseni ihmiset hämilleen tai pohtimaan omia asenteitaan.  Eikä minua haittaa, vaikka joku pitäisi minua hulluna tai epämiellyttävänä, ihan sama! Joskus saan nauraa todella makeasti, vedän sellasia oman elämäni Ali G-sessioita tämän tästä.

Joo, omaa aivokemiaansa ei pysty muuttamaan, eikä siten oloaan *hokkuspokkus* optimistiseksi ja iloiseksi.

Mulla on semmoinen asenne, että tämä elämä nyt on vain lusittava, miten parhaiten pystyn.

Joka ilta pidän jonkunmoisen briiffauksen senhetkisestä olosta. Se voi olla pelkkäsyvä huokaus. Onnittelen itseäni ja olen kiitollinen/tyytyväinen, jos päivä on pulkassa suht siedettävissä merkeissä. Aina näin ei ole. Silloin yritän unohtaa itseni ja olemassoloni esim. syventymällä lukemaan jotain, ennen kuin uni ottaa vallan.

Joka aamu elämäni alkaa kuin nollasta. Elän päivän kerrallaan. Silleen sen pystyy.

Olen melko varma, että jos en olisi yksin 95% ajasta, eli jos olisi puoliso tai yksikin ystävä, kokemukseni elämästä olisi ihan toisenlainen. Tod näk nauttisin elämästäni, enkä vain laskisi lusittavia vuosia...

Mulla itselläni on elämä eletty, mutta haluan elää vielä nähdäkseni miten maailma muuttuu tai on muuttumatta. Katson vähän niin kuin ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Olen perusmasentunut, mutta sitä ei voisi oikein mistään päätellä. Eläminen ei mielestäni ole elämisen arvoista kenellekään, osa ihmisistä ei vaan ole vielä tajunnut oman elämänsä turhuutta tai jopa haitallisuutta. Itse viitsin jatkaa elämää ottamalla sen ihan läpällä. Teen töitä ja opiskelenkin sillä asenteella, että naureskelen vaan sisäisesti kaikelle idiotismille, johon päivittäin törmään. Teen myös välillä ihan kreisejä projekteja niin työpaikalla kuin muissakin ympyröissä ihan vaan saadakseni ihmiset hämilleen tai pohtimaan omia asenteitaan.  Eikä minua haittaa, vaikka joku pitäisi minua hulluna tai epämiellyttävänä, ihan sama! Joskus saan nauraa todella makeasti, vedän sellasia oman elämäni Ali G-sessioita tämän tästä.

Minäkin joskuus aikanaan yritin pään sisässäini olla humoristinen ja ne ajatukset tyssäsi epäloogisuudeltaan ja sellaisen keskittymättmyyden ja laimeaan elämänasenteen vuoksi seinään. Mutta siten joskus taaas yhtäkkiä esim sellaisen korrektiuden vaatimiiin asetelmiiin kun aivot alkavat muodstamaan epäkorrriktiuden piirteitä nin että iistä muodostuuu humoristisia niin silloin huomaaan etä aivoni toimivat ns paremmin ja näen jopa uniaa tällöin.

Kaikki on melko hyvin. Olen terve, minulla on ihastuttava vaimo, hyviä ystäviä, mukava ja hyväpalkkainen työpaikka, sekä viihtyisä koti. Minulla on paljon unelmia ja mahdolisuuksia toteuttaa niitä pikku hiljaa.

Eikä se kuitenkaan tarkoita, etteikö elämään pikkuharmeja ja vastoinkäymisiä mahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen perusmasentunut, mutta sitä ei voisi oikein mistään päätellä. Eläminen ei mielestäni ole elämisen arvoista kenellekään, osa ihmisistä ei vaan ole vielä tajunnut oman elämänsä turhuutta tai jopa haitallisuutta. Itse viitsin jatkaa elämää ottamalla sen ihan läpällä. Teen töitä ja opiskelenkin sillä asenteella, että naureskelen vaan sisäisesti kaikelle idiotismille, johon päivittäin törmään. Teen myös välillä ihan kreisejä projekteja niin työpaikalla kuin muissakin ympyröissä ihan vaan saadakseni ihmiset hämilleen tai pohtimaan omia asenteitaan.  Eikä minua haittaa, vaikka joku pitäisi minua hulluna tai epämiellyttävänä, ihan sama! Joskus saan nauraa todella makeasti, vedän sellasia oman elämäni Ali G-sessioita tämän tästä.

Minäkin joskuus aikanaan yritin pään sisässäini olla humoristinen ja ne ajatukset tyssäsi epäloogisuudeltaan ja sellaisen keskittymättmyyden ja laimeaan elämänasenteen vuoksi seinään. Mutta siten joskus taaas yhtäkkiä esim sellaisen korrektiuden vaatimiiin asetelmiiin kun aivot alkavat muodstamaan epäkorrriktiuden piirteitä nin että iistä muodostuuu humoristisia niin silloin huomaaan etä aivoni toimivat ns paremmin ja näen jopa uniaa tällöin.

Eräs opiskelukaverini harrastaa harjoitteluissa 'huumorin voimalla eteenpäin'-elämänasennetta. Viimeksi sanoi yllättäneensä itsensäkin kun oli supertylsässä harkkapaikassa alkanut vaan nauraa hekottaa ääneen kahvipöydässä, kun muu porukka oli hiljaisuuden vallassa hörppinyt kahvejaan. Oli vaan sanonut naurunsa loputtua, että "muistin just yhden tosi hauskan jutun". Niillä ilmeillä kuulemma jaksoi koko päivän. Oli tosin hihitellyt itsekseen vielä myöhemminkin, kun otollinen hetki oli tullut.

Avopuolisoni, paras ystävä, veljeni. Hyvät sarjat, youtube videot, leffat. Kun kerran vuodessa pääsee ulkomaille, kotimaan reissut kesällä. Hyvä ruoka, herkuttelu. Toisaalta onhan paljon päiviä jolloin nämäkään ei tunnu yhtään miltään.

En todellakaan tiedä. En keksi yhtäkään syytä. T. Toinen masentunut

Odotan miljoonaperintöä. En tosin tiedä vaikuttaako se onnellisuuteeni niin paljon kuin kaipaisin, mutta siinä on kuitenkin jotain mikä pitää hengissä kun sitä odottaa. Sitä ennen ei ainakaan kannata kuolla. Toivon, että pääsen sen avulla kostamaan ja kettuilemaan minua alaspainaneille henkilöille.

Ap, muista että huhtikuussa tehdään eniten itsareita, joten pidä nyt pää kylmänä. Tämä aika saa sut entistä ahdistuneemmaksi, mutta yritä sinnitellä kesään, ehkä helpottaa.

- Kävele auringossa ja mene luontoon - saat luontaista parantavaa voimaa, mutta sun pitää opetella ottamaan sitä vastaan.

- meditoi - tyhjennä mielesi ja tarkastele sitä.

Eihän tämä elämä aina ihanaa ole, on vastoinkäymisiä ja muita haasteita. Yritän kuitenkin pitää mielessä, että elämä on lahja. Ja omalla asenteella voi vaikuttaa, miten jaksaa. Katkeruus ja anteeksiantamattomuus kuluttavat ja sitovat, anteeksianto vapauttaa. Mulla on tullut niin rajusti lunta tupaan elämässä (puoliso jätti toisen naisen takia, myöhemmin vammauduin työkyvyttömäksi jne) että jos olisin katkeroitunut, olisi moni ihana asia elämässä jäänyt näkemättä.