Inhoaako joku muu raskaana vartaloaan?

Et todellakaan ole ainoa. Minulla on rv23 menossa, ja olo omissa nahoissa on aivan kuvottava.

Inhottaa ihmisten kommentit kasvaneesta mahasta, lähipiirikään ei taida ymmärtää kuinka kamalan olon tämä minulle on tehnyt.

Minä inhosin. Samoin sitä oloa, kaikkia niitä vaivoja ja vauvan nuljuamista mahassa. Olin kuin avaruusalus Nostromo, alien sisälläni. Lapsiluku jäi yhteen, hänkin kohta täysikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan ole ainoa. Minulla on rv23 menossa, ja olo omissa nahoissa on aivan kuvottava.

Inhottaa ihmisten kommentit kasvaneesta mahasta, lähipiirikään ei taida ymmärtää kuinka kamalan olon tämä minulle on tehnyt.

Kiva että löytyi kohtalotoveri. Tilannetta tosiaan pahentaa se kun ihmiset kommentoivat mahaa koko ajan "ompa mahasi kasvanut parissa viikossa" jne. Ja tulevat koskettelemaan sitä. Parille ystävälle avauduin ja sanoin, että inhoan isoa mahaani ja he lähes järkyttyivät, että vauvamahathan on ihania, ei noin saa sanoa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan ole ainoa. Minulla on rv23 menossa, ja olo omissa nahoissa on aivan kuvottava.

Inhottaa ihmisten kommentit kasvaneesta mahasta, lähipiirikään ei taida ymmärtää kuinka kamalan olon tämä minulle on tehnyt.

Kiva että löytyi kohtalotoveri. Tilannetta tosiaan pahentaa se kun ihmiset kommentoivat mahaa koko ajan "ompa mahasi kasvanut parissa viikossa" jne. Ja tulevat koskettelemaan sitä. Parille ystävälle avauduin ja sanoin, että inhoan isoa mahaani ja he lähes järkyttyivät, että vauvamahathan on ihania, ei noin saa sanoa. Ap.

Tähän olen törmännyt kanssa "ei noin saa sanoa" ja "et voi noin ajatella". Ja kyllä pistää suututtamaan, kai sitä ihminen sentään saa omasta ruhostaan ajatella ja sanoa mitä haluaa.

Olen töissä sanonut kaikille, että en halua keskustella koko helkkarin raskaudesta sanallakaan kenenkään kanssa, typerää sellainen lässyttäminen puolivieraiden ihmisten kanssa. Pitävät minua todella negatiivisenä vauvaa kohtaan, ja puhuvat ilkeästi selän takana. Eivät ymmärtä, että inhoan vain raskautta ja vauva on kyllä toivottu.

Ymmärrän todellakin tunteesi. Jos olisin raskaana, varmaan aluksi, tai siis silloin kun raskaus alkaa näkymään, olisin iloinen ettei sitä tarvitse vetää sisään.

(mahani on aina turvonnut, jos olen syönyt leipää yms..)

Mutta uskoisin, että inhottaisi sitten kun oikein alkaisi kasvamaan, ja vauva liikehtimään mahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan ole ainoa. Minulla on rv23 menossa, ja olo omissa nahoissa on aivan kuvottava.

Inhottaa ihmisten kommentit kasvaneesta mahasta, lähipiirikään ei taida ymmärtää kuinka kamalan olon tämä minulle on tehnyt.

Kiva että löytyi kohtalotoveri. Tilannetta tosiaan pahentaa se kun ihmiset kommentoivat mahaa koko ajan "ompa mahasi kasvanut parissa viikossa" jne. Ja tulevat koskettelemaan sitä. Parille ystävälle avauduin ja sanoin, että inhoan isoa mahaani ja he lähes järkyttyivät, että vauvamahathan on ihania, ei noin saa sanoa. Ap.

Tähän olen törmännyt kanssa "ei noin saa sanoa" ja "et voi noin ajatella". Ja kyllä pistää suututtamaan, kai sitä ihminen sentään saa omasta ruhostaan ajatella ja sanoa mitä haluaa.

Olen töissä sanonut kaikille, että en halua keskustella koko helkkarin raskaudesta sanallakaan kenenkään kanssa, typerää sellainen lässyttäminen puolivieraiden ihmisten kanssa. Pitävät minua todella negatiivisenä vauvaa kohtaan, ja puhuvat ilkeästi selän takana. Eivät ymmärtä, että inhoan vain raskautta ja vauva on kyllä toivottu.

Mä inhosin kyllä imetystäkin, eikä sitäkään voinut etukäteen tietää. Se herätti ainoastaan vastenmielisyyden ja raivon tunteita, joten lopetin, kun vielä pidin vauvasta. Nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt, että syy voi olla hormonaalinen, d-mer. Olisi kiva tietää, onko sillä yhteyttä noihin raskausfiiliksiin.

2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan ole ainoa. Minulla on rv23 menossa, ja olo omissa nahoissa on aivan kuvottava.

Inhottaa ihmisten kommentit kasvaneesta mahasta, lähipiirikään ei taida ymmärtää kuinka kamalan olon tämä minulle on tehnyt.

Kiva että löytyi kohtalotoveri. Tilannetta tosiaan pahentaa se kun ihmiset kommentoivat mahaa koko ajan "ompa mahasi kasvanut parissa viikossa" jne. Ja tulevat koskettelemaan sitä. Parille ystävälle avauduin ja sanoin, että inhoan isoa mahaani ja he lähes järkyttyivät, että vauvamahathan on ihania, ei noin saa sanoa. Ap.

Tähän olen törmännyt kanssa "ei noin saa sanoa" ja "et voi noin ajatella". Ja kyllä pistää suututtamaan, kai sitä ihminen sentään saa omasta ruhostaan ajatella ja sanoa mitä haluaa.

Olen töissä sanonut kaikille, että en halua keskustella koko helkkarin raskaudesta sanallakaan kenenkään kanssa, typerää sellainen lässyttäminen puolivieraiden ihmisten kanssa. Pitävät minua todella negatiivisenä vauvaa kohtaan, ja puhuvat ilkeästi selän takana. Eivät ymmärtä, että inhoan vain raskautta ja vauva on kyllä toivottu.

Mä inhosin kyllä imetystäkin, eikä sitäkään voinut etukäteen tietää. Se herätti ainoastaan vastenmielisyyden ja raivon tunteita, joten lopetin, kun vielä pidin vauvasta. Nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt, että syy voi olla hormonaalinen, d-mer. Olisi kiva tietää, onko sillä yhteyttä noihin raskausfiiliksiin.

2

Tulevaa imetystä olen miettinyt myös, olen pohtinut saako se aikan samanlaisen kuvotusreaktion kun itse raskauskin.

-1

Vierailija kirjoitti:

Minä inhosin. Samoin sitä oloa, kaikkia niitä vaivoja ja vauvan nuljuamista mahassa. Olin kuin avaruusalus Nostromo, alien sisälläni. Lapsiluku jäi yhteen, hänkin kohta täysikäinen.

Samaistun tähän. Maaliskuussa laskettu aika ja ainokaiseksi jää. Itse vauvaa rakastan ja odotan synnytyksen jälkeistä elämää. Tämä raskaana olo ei ole millään lailla minulle mieleistä aikaa. Oman kropan hallinnan menetys 9 kk:n ajaksi on kova paikka. Teen siivoustyötä yrittäjänä ja hankalaa alkaa olemaan. Tällainen kömpelyys ja painon nousu on minulle kova paikka.

Ymmärrän. Omaani en inhonnut. Huonovointisuus oli kamalaa. Jotenkin hienoa ne muutokset vartalossa ja kehossa. Toki kovilla olin, mutta inhota en osannut enkä halunnut. Onneksi.

Mies ainakin tykkää kun alkuraskauden aikana rinnat paisuneet ainakin kaksi kokoa 😅

Nyt kun rupesin asiaa miettimään niin raskaanaollessa en juurikaan ole vartaloani miettinyt ollakseni rehellinen. Muuten olen hyvinkin kriittinen sen suhteen ja pidän aika tarkasti huolta että paino pysyy kurissa ja muodot paikoillaan niin sanotusti. Mutta raskauksien aikana en ole asiaa edes miettinyt, on varmaan tarpeeksi tekemistä jatkuvan pahoinvoinnin ja kaikkien kipujen kanssa.

Hep! Ei tulis mieleenkään maksaa jostain mahakuvauksista hepeneet päällä nyt. Tukala olo ja kauneus on tästä kyllä kaukana.

Vauvan syntymän jälkeen kelpaa kyllä että otetaan perhekuvia.

Se on onneksi ohi menevää.