Miksi matkustat matkapahoinvoivan/sairaan lapsen kanssa julkisilla?

Matkapahoinvointi pitää osata huomioida. Tuo tabletti vaan pahentaa asiaa. Lapselle ei kannata antaa matkan aikana edes syömistä tai juomista, kun yleensä tulee samantien ulos. Harvoin siellä bussissa koko päivää istutaan. Oksennuspussit mukaan, puhdistus pyyhkeet, vaihtovaatteet, likaiset vaatteet voi heti sulkea muovipussiin haisemasta. Pahoinvointiin on joitakin lääkkeitä, niitä kannattaa kokeilla. Joskus on pakko liikkua julkisilla, kaikilla ei ole edes ajokortia.

Matkspahoinvointi ei ole tarttuva tauti. Toistan. Matkapahoinvointi ei ole tarttuvaa.

Et voi saada matkapahoinvointitartuntaa, vaikka lapsi oksentaisi päällesi.

Vierailija kirjoitti:

Matkspahoinvointi ei ole tarttuva tauti. Toistan. Matkapahoinvointi ei ole tarttuvaa.

Et voi saada matkapahoinvointitartuntaa, vaikka lapsi oksentaisi päällesi.

Mistä lähellä istuva voi tietää Onko kyse taudista vai matkapahoinvoinnista? Ja olipa se mitä tahansa ei Ole kovin miellyttävää kuunnella oksentamisen ääniä ja haistella sen hajua.

Ei kaikki matkat ole vapaaehtoisia. Useimmat matkat pois kotoa on tietysti peruttavissa tai siirrettävissä, mutta jos lapsi sairastuu reissussa, niin ei se kotiinpaluun lykkääminen ole aina mahdollista tai järkevää. Haluaisitko itse jäädä kylään yrjötaudissa tai haluaisitko että teille jäätäisiin kyläilemään yrjötaudissa? Ehkä seuraavana aamuna on pakko olla töissä tai kotona odottaa muu perhe ja puolisolla on työvuoro tai muu pakollinen meno.

Ei tuo minustakaan kivalta kuulosta, mutta kyllä itselleni tulee mieleen aika läjä mahdollisia tilanteita joissa bussilla matkustaminen sairaankin lapsen kanssa on todella välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Ottaisin matkapahoinvointiin taipuvaiselle oksennuspusseja mukaan ja laittaisin ne valmiiksi esille.

Ei tuollaisen takia voi kotiinkaan linnoittautua, vaikka kuinka ällöttää (minuakin) se oksennuksen haju.

Tai miten olis se matkapahoinvointilääke, jotta ei tarvitsisi oksentaa?

Tai mitä jos ottaisit selvää matkapahoinvointilääkkeistä? Minkä ikäisille niitä voi antaa? Mitä esteitä lääkkeen annolle on? Haittavaikutukset, joista yhtenä on PAHOINVOINTI, vaikka kyseessä onkin matkapahoinvointilääke... Osalla taas noi lääkkeet eivät auta pätkän vertaa.

Onneksi omat lapset eivät ole matkapahoinvoinnista pahemmin kärsineet, mutta siltikin mulla riittää myötätuntoa niille, joille matkapahoinvointi on ongelma.

Joskus on vain pakko. Kaikilla ei ole omaa autoa, eikä vuosiksi tosiaan voi linnoittautua kotiin jos lapsi kärsii matkapahoinvoinnista. Jos se on tiedossa, oksennuspussi on varmaan mukana, mutta esim. oma lapseni oksensi kerran yllättäen ilman että mitään ehti tehdä. Itse et varmaan koskaan ole ollut lapsi etkä kärsinyt matkapahoinvoinnista? Voin kertoa että se on kamalaa, ja itse lapsena pelkäsin bussimatkoja jo etukäteen. Mutta joskus niitäkin joutuu tekemään. Oksensin kyllä myös henkilöauton kyydissä, mutta siinä pystyy pysähtymään...

Mä oon itse kuulkaa matkustanut aikuisena noroviruksen kourissa junalla. Varmasti tartutin, mutta eipä ollut muuta vaihtoehtoa.

Musta tuntuu, että jotkut kuvittelevat sen lapsen kanssa paikasta toiseen siirtymisen olevan jonkinlainen harrastus, jonka voi hyvin jättää tekemättäkin, toisin kuin ne paikasta toiseen siirtymiset, jotka tehdään ilman lasta.

Ihan höpöhöpöä toi että pitää istua etupenkillä.

Olin Lontossa ikuisuus sitten ja matkalla lentokentältä keskustaan matkapelkoinen ja umpikännnissä ollut suomalaisnainen yrjösi bussissa. Matkanjohtaja pisti kännisen naisen teini-ikäisen tytön siivoamaan äitinsä sotkuja, jota ihmettelin.

Tympeää - ja niin suomalaista käytöstä.

Matkustin, koska perheellämme ei ollut varaa autoon ja jollain sitä on liikuttava.

Jos on ekaa kertaa liikkeellä julkisilla lapsen kans ja lapsi alkaa kärsimään matkapahoinvoinnista, niin miten tästä olisi voinut etukäteen tietää tai siihen reagoida. Vaihtovaatteet, pusseja ja pyyhkeitä yms mukaan tietty jokaiselle reissulle lapsien kanssa, mutta aikamoisia ennustajia kun ennen ekaa reissua jo pitäisi tietää että lapsi tulee voimaan pahoin.

Kaikilla ei muuten ole autoa, shokki, tiedän!

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Ottaisin matkapahoinvointiin taipuvaiselle oksennuspusseja mukaan ja laittaisin ne valmiiksi esille.

Ei tuollaisen takia voi kotiinkaan linnoittautua, vaikka kuinka ällöttää (minuakin) se oksennuksen haju.

Tai miten olis se matkapahoinvointilääke, jotta ei tarvitsisi oksentaa?

No ei niitä voi antaa pienelle lapselle.

Täällä puhutaan matkapahoinvoinnista, ei tarttuvasta vatsataudista.

Yleensä vanhemmat osaavat varautua lapsensa matkapahoinvointiin, mutta aina on se ensimmäinen pahoinvointikerta, joka tulee yllätyksenä.

Myös vatsatauti voi tulla kaikille yllätyksenä. Kukaan järjellä varustettu vanhempi ei lähde sairaan - ei ainakaan vatsatautisen lapsen kanssa tahallaan matkustamaan. Sehän on jo niin rasittavaakin, että mieluummin jäädään kotiin sairastamaan.

Minä kärsin lapsena matkapahoinvoinnista. Silti kuljin bussilla, jos oli pakko. Ja pakkohan se oli, kun asuimme syrjäseudulla, rautateiden ulottumattomissa. Meillä ei ollut omaa autoa, eikä äidillä tietenkään ajokorttiakaan. Äiti varautui aina ottamalla pieniä välipaloja, jotta minulle ei tulisi nälkä eikä jano. Ne nimittäin pahentavat matkapahoinvointia.

Istuimme bussin etupenkillä, jotta näkisin suoraan tielle eteeni. Äidillä oli aina muovipusseja, paperiliinoja ja varavaatteet minua varten. Äiti myös kertoi muille matkustajille, ettei pahoinvointini ole tarttuvaa.

Matkapahoinvointilääkkeitä äiti ei halunnut antaa minulle, sillä niissä on rauhoittavaa ainetta. Rauhoittavan lääkkeen alaisena minusta ei olisi ollut toimivaksi. Yleensä bussimatkojen tarkoitus oli mennä lääkäriin, silmälääkäriin tai vaateostoksille. Minun siis tarvitsi olla tajuissani matkan aikana.

Ihmettelen näitä vihamielisiä kommentteja täällä. Missä on teidän myötätuntonne? Miksi ette tarjoa apuanne oksentavan lapsen äidille. Yksi puhdas paperiliinakin ja ystävällinen hymy voi pelastaa heidän päivänsä.