Haluaisin kokeilla mielialalääkettä
Puhuin siitä ohjaajalle ja hänen mielestä se oli ihan järkevä ehdotus. Siitä pitää vielä keskustella lääkärissä 4.5. Tarvitsisin niitä lääkkeitä tasapainottamaan mieltäni ja hillitsemään ajoittaista levottomuutta sekä lopettamaan (kokonaan) itsetuhoisuuden. Mielialani vaihtelee lievän ja vakavan/keskivaikean masennuksen välissä. Psykologin mielestä kaikki johtuu traumatisoitumisesta ja siksi ei heti suosittele niitä lääkkeitä. Itsestäni kyllä tuntuu, että niistä voisi olla hyötyä, jos kuitenkin aloitan siihen päälle vielä terapian. Mitä mieltä olette?
Kommentit (26)
Ihan hirveää paskaa, älä koskaan ota niitä! Aiheuttavat seksuaalisia ongelmia, tunteiden latistumista, unihäiriöitä, ahdistuneisuutta, aggressiivista ja itsetuhoista käyttäytymistä ja niistä vieroittautuminen on helvetillisen vaikeaa, jopa mahdotonta. Nämä lääkkeet ovat pilanneet miljoonien ihmisten elämän ympäri maailmaa, tilastot ovat erittäin karua luettavaa. Puoskarilääkärit haluavat sinun käyttävän näitä lääkkeitä, koska lääkeyhtiöt maksavat heille muhkean provisiopalkan niiden määräämisestä. Pysy erossa näistä mömmöistä. Masennus ei ole biokemiallinen tila, josta ei muka voi parantua. Yksikin lääkäri joka näin väittää, valehtelee.
Vetis kohta 16v kirjoitti:
Take the Pain kirjoitti:
Sä olet masentunut, koska olet valonsoturi ja et kestä tätä synnin ja pimeyden määrää mitä tässä maailmassa on. Sulle tarjotaan illuusiota pillerinmuodossa mikä muuttaa helvetin taivaaksi, mutta olet silti helvetissä. Toinen vaihtoehto on kestää kipu ja elää totuudessa. Kumman vaihtoehdon sinä valitset?
Olen aina pitänyt unista, koska saan olla poissa todellisuudesta, sieltä missä teoilla ja sanoilla on väliä, ja vaikka näen painajaisia, tiedän että ne eivät satuta oikeasti. Valitsen siis pillerit.
Hyvä on sovittu. Otat sinisen pillerin ja emme koskaan edes keskustelleet.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kaksisuuntaiselta mielialahäriöltä, mitä tässä tarkemmin kerroit oireista.
Ei kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ole kahta masennuskautta. Ja oikeasti mun mieliala voi vaihdella päivän aikana niin rajusti, muttei ikinä liian hyväksi. Yleensä se oikeasti hyvä päivä tulee siitä, kun joku kehuu mua paljon. Vähän ei riitä enää.
Vetis kohta 16v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ihmeessä. Vaikka ssri-lääkkeitä. Ne eivät ole kovin vahvoja ja auttavat kohtalaisessa masennuksessa. Vaikeaan masennukseen tarvitaan uuden polven psykoosilääkkeitä, mutta niillä on useita haittavaikutuksia.
Mulla on lieviä ja keskivaikeita/vaikeita masennuskausia. Pystyn toimimaan lievän masennuksen aikana suht. normaalisti, mutta koulussa keskittyminen on haasteellista, ja saattaa tulla outoja, levottomia "kohtauksia". Pystyn myös saamaan ilon tunteita hetkeksi tai jopa melkein päiväksi. Tämä kausi saattaa kestää parista viikosta kuukauteen.
Keskivaikeassa/vaikeassa masennuksesta olo on tyhjä ja "unimainen", väsyttää, saatan istua varsinkin matemaattisten aineiden tunneilla "lamaantuneena". Tämä kausi kestää yleensä pari viikkoa. Yleensä olo kuitenkin helpottaa, kun pääsee hälinästä (=koulusta) pois. Aidosti hyviä päiviä on kuukaudessa ehkä yksi tai pari.
Olen 27-vuotias nainen, jonka diagnoosina on toistuva masennus. Masennukseni todettiin 15-vuotiaana, jolloin minulle määrättiin Sertralinia. Mitään kummoista hyötyä en ole koskaan saanut perinteisistä masennuslääkkeistä. Tulin niistä nuorena ehkä vain enemmän itsetuhoisaksi ja "päämäärättömäksi". Meni monta nuoruusvuotta hukkaan, kun en juurikaan välittänyt mistään. Saatoin elää vuodenkin tekemättä mitään järkevää, koska mikään ei tuntunut miltään. Opiskelut jäivät ja valmistuin toiselta asteelta vasta parikymppisenä.
Miettisin todella tarkkaan, kannattaako aivojaan nuorena muokata lääkkeillä, joista olen kuullut todella vähän hyviä kokemuksia. Nuorilla masennusta pitäisi mielestäni hoitaa sillä ajatuksella, että nuoruus on muutenkin rankka murrosvaihe ihmisen elämässä. En tietenkään vähättele masennusta, todellakaan! Mutta esim. BDI-testi näyttää nuorilla helposti suurempia pisteitä, jos on esim. huono itsetunto ja tulevaisuuden suunnitelmat ahdistavat.
Jatkuva ammatti-ihmiselle jutteleminen on rankkaa henkisesti. Toivottavasti sinulla on elämässäsi muutakin sisältöä, kuin masennuksen ja ahdistuksen ajatteleminen. Toivon, että keksisit keinoja löytää lisää niitä hyviä päiviä.
Jos päätät kokeilla lääkkeitä, niin muista, että ne pahentavat oloa alkuun ja voivat tuoda jopa itsetuhoisia ajatuksia. Lääkettä on kuitenkin syötävä pitkän aikaa huomatakseen sen vaikutuksen. Joidenkin lääkkeiden vaikutukset saattaa tajuta vasta vuodenkin päästä.
Jotkut mielialalääkkeet voi lisätä itsetuhoisia ajatuksia, joten varaudu siihen ettei ensimmäinen määrätty lääke ole sinulle sopiva ja voit joutua kokeilemaan useampaa ennenkun löytyy sopiva.
Tai toisaalta voit saada avun lääkityksestä ja heti sopivat lääkkeet.
Mutta siis kuulostele aluksi vähän sitä miten lääke vaikuttaa ja älä epäröi pyytää lääkkeen vaihtamista toiseen jos siltä tuntuu.
Maailma muuttuu jatkuvasti, ja se kohtelee väistämättä rankasti konseptia, jonka olemme keksineet itsellemme: itsemme. Yksi länsimaisen ihmisen tärkeimmistä kysymyksistä on tämä: kuka on tämä entiteetti joka jatkuvasti pettyy olosuhteisiinsa?
Vastaus ei löydy kulutuskulttuurista jonka jatkuminen edellyttää loputonta taloudellista kasvua ja pohjatonta resurssien lähdettä. On myös muita keinoja joita kannattaa kokeilla ennen vahvoja aivokemiaan vaikuttavia aineita, mm. meditaatio, mindfulness-harjoitukset, kävely puistossa, ylipäätään mikä tahansa joka auttaa luomaan yhteyden siihen ainoaan asiaan mikä meillä kaikilla loppujen lopuksi on: nykyhetkeen.